Voiko psykiatriselle osastolle (mielisairaalaan) päästä jos

Vierailija

on väh. lievästi masentunut, ei jaksa hoitaa velvollisuuksiaan (työ, koulu) ja on selvästikkin vaaraksi itselleen (itsemurha-ajatukset ja -suunnitelmat)

Kommentit (9)

Vierailija

Eli kyseessä olisi että ihminen itse haluaisi mielisairaalaan? Ei se kyllä välttämättä olisi tarpeen tai parasta, voisi pärjätä avohoidossa hyvinkin kunhan saisi lääkkeet ja keskusteluapua. 

Vierailija

Lievästi masentunut ja vaaraksi itselleen eivät kuulu samaan masennukseen. Psykiatriselle pääsee sillä että on vaaraksi itselleen/muille, mutta sellainen ihminen ei ole mikään lievästi masentunut.

Vierailija

Itsekin olen ajatellut että se tekisi monelle hyvää jos saisi edes hetken olla jossain hoidettavana. Stressaantuneille ja mielisairaille. Joskus pohdin onko tuo mahdollista, mutta tietääkseni tuonne pääseminen on lähes mahdotonta ja hoidon laatu surkeaa. Itse en ole osannut enää pitkiin aikoihin pitää huolta asioistani eikä minulla ole työtä tai muutakaan, mutta täällä "omassa" kämpässä minä olen. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Itsekin olen ajatellut että se tekisi monelle hyvää jos saisi edes hetken olla jossain hoidettavana. Stressaantuneille ja mielisairaille. Joskus pohdin onko tuo mahdollista, mutta tietääkseni tuonne pääseminen on lähes mahdotonta ja hoidon laatu surkeaa. Itse en ole osannut enää pitkiin aikoihin pitää huolta asioistani eikä minulla ole työtä tai muutakaan, mutta täällä "omassa" kämpässä minä olen. 

Ei siellä mitään hoideta. Lääkkeet jaetaan ja jotain lässyn lää keskusteluja silloin tällöin. Muuten siellä vaan ollaan pitkästymässä ja toivomassa että tukeva lääkitys vie vitutuksen pois. Kokemusta on. Ja sen kokemuksen perusteella sanoisin että kelle vaan kuka vaan pystyy jotenkin pysymään normaalissa elämässä laitoksen sijaan, on parempi siellä olla, kunhan saa riittävän avun (lääkkeet, terapia) siellä.

Vierailija

Samaa mieltä kuutosen kanssa. Olen ollut vaikeasti masentunut jo 10 vuotta, arkiaskareet vaativat paljon ja koulunkäynti katkesi vuosia sitten. Satutan itseäni säännöllisesti ja mietin usein itsemurhaa mutta se ei ihan lähisuunnitelmissa ole.

Koko ajan tarjotaan osastopaikkaa (eri vaihtoehtojakin tarjotaan, esim. päiväosasto ja avo-osasto) ja kolmisen päivää siellä aikoinaan vietinkin. Totesin että parempi olla kotona kuin siellä zombieksi lääkittyjen nuppiongelmaisten kanssa ja odottaa että parin tunnin välein hoitajat käyvät jotain lässyttämässä alentuvasti. Lisäksi osastohoito maksaa mansikoita ellei ole ennestään sossun asiakas.

Vierailija

Ei ne osastot mitään hotelleja ole. Monesti huoneissa on useampi henkilö, osa vähemmän ja osa enemmän sekaisin ja lääkkeissään. Ilmapiiri oli minulle vaikeasti masentuneelle hyvinkin ahdistava.

Avopuolelta on apua saatavissa myös asioiden hoitoon, mutta sellaista palvelua ei ole, missä kaikki tuotaisiin valmiina eteen tai tehtäisiin kaikki arkiset asiat puolestasi, ellet ole holhouksen alla tai pysyvästi hoitolaitoksessa.

Hakeudu välittömästi tk-lääkärille, joka tekee lähetteen eteenpäin. Ajan saat pian (kun kerrot tilanteesi), sillä nämä asiat ovat vakavia ja pehenevat nopeasti ilman mitään hoitokontaktia. Lääkitys tulisi myös hoitaa kuntoon.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat