Päiväkotipaikasta ja avustajasta!

Mun lapsella oli välillä sellainen tilanne, että avustaja irtisanoutui ja meni reilusti aikaa ennenkuin uusi voitiin palkata (tarkoitan noin kuukautta). Väliajalla lasta hoisi työvoimavälityksestä " tyttö" , joka onneksi oli aivan ihana ja paikalla koko tämän " avustajattoman" ajan.

muuten kommentoisin aiheeseen sen verran, omasta kokemuksestamme, että..

Meillä on 3 v 7 kk ikäinen poika, jolla diagnosoitiin 11/05 keskivaikea-vaikea dysfasia.

Hänelle suositeltiin päiväkodin erityisryhmää, integroitua pienryhmää, jossa muitakin puheviivästeisiä.

Kaupungilla ei ole ollut osoittaa paikkaa pojalle, ja olemme olleet jonossa jo liki vuoden ;O

Tarjosivat tavallisesta (isosta) lapsiryhmästä paikkaa, mietimmekin, että otammeko sitä vastaan, ja kyselin lääkärin mielipidettä asiasta.

Sanoivat, että ensisijainen paikka olisi erityisryhmä, mutta jos poika saisi avustajan tavalliseen ryhmään, sitäkin voisi harkita/kokeilla.



Vaan päiväkoti ei saanut määrärahoja avustajan palkkaamiseksi, ei edes " jaettua" avustajaa (ryhmässä oli toinenkin dysfaattinen lapsi, ilman avustajaa), ja sanoimmekin, että " sitten emme ota paikkaa vastaan" .

Kuulin tämän jälkeen, että teimme viisaan valinnan, sillä kaikki avustajat eivät suinkaan ole koulutettuja erityisavustajiksi, eli saattavat hyvinkin olla " epäpäteviä" , ja vaihtuvuus heidän keskuudessaan on suuri.

Ikävää, että näistä säästetään.

Emme anna periksi, me jonotamme edelleen erityisryhmäpaikkaa, ja ellei sitä pian löydy, täytyy alkaa " kovistelemaan" , jotta paikka löytyisi ;O

Ikävä juttu, mutta tähän nämä säästökuurit ovat johtaneet!

Hei,



Meillä on nyt vajaa 2-vuotias poika, jolla on ollut viime syksystä saakka kunnallinen päivähoitaja kotonamme ja vain häntä hoitamassa.



Tämä järjestely on " saatu läpi" siksi, että hänellä on toistuvia leikkauksia, 1) joita ennen hänen tulee välttää infektioiden saamista (jotta leikkaukset voidaan tehdä suunnitellusti tietyssä aikataulussa), eli ei voi mennä normaaliin päiväkotiin tai pienryhmään saamaan esim. flunssapöpöjä,

2) toipilasaikana häntä on varjeltava pöpöjen saamisen lisäksi satuttamasta leikattuja paikkoja, esim. kaveri ei saa lyödä lapiolla, tönäistä kumoon, --kaikki sellaisia pieniä asioita, mitä kuitenkaan henkilökohtainen avustajakaan ei voi vahtia pienryhmässä. 3) Lisäksi leikkausten jälkeen on oleellista että lapsi kasvaa ja kehittyy mahdollisimman hyvin, jolloin normaalin päiväkodin rytmi on liian kiihkeä vaikka ulkoinen toipuminen olisikin jo ok. 4) Huomioitu on myös ns. henkinen tasapaino, eli pyynnöstäni neurologi kirjoitti päivähoitosuosituksen kotona tapahtuvaan hoitoon, ja perusteluihin lisättiin myös että lapsen psyykkinen kehityksen kannalta ei ole suositeltavaa että kaikkien sairaalahoitojen aikana aloitettaisiin päiväkotihoito vieraassa paikassa, vaan koti on paras vaihtoehto.



Asiaa " puolsivat" ja kannustivat viemään tällä mallilla eteenpäin alueemme vammaispalvelun palvelusuunnittelijat, ja kertoivat ettei tällaista vaihtoehtoa mainosteta yleisesti kunnissa, mutta vuosittain tällaisia hoitopäätöksiä tehdään n. 1-3 kpl, ja erityisesti infektioherkkyys on hyväksytty peruste järjestää hoito lapsen kotiin. Neurologin lausunnon lisäksi tein vapaamuotoisen hakemuksen muutamalla epikriisillä varustettuna, mitkä sitten käsiteltiin erityistyöryhmässä, missä itse esittelin tilanteemme, eikä kukaan vastustanut ehdotustamme kotihoidosta.



Meillä hoitaja on nimekkeellä kolmiperhepäivähoitaja, koska tuolla tittelillä hän voi tehdä työpäivän 8 -16:40, eli olemme molemma vanhemmat täyspäiväisesti töissä. Hoitaja on lapsen sairaalajaksojen ajan töissä siinä päiväkodissa, kenen alaisuuteen kuuluvat perhepäivähoitajat, joten hänelle ei lapsen " poissaoloista" aiheudu työttömiä kausia. Suurin ongelmamme ja päiväkodin ongelma oli löytää tuo hoitaja (siis päiväkoti etsi hänet meille koska itsellämme ei ollut ketään henkilöä tiedossa), 4-5 ehdokasta ilmoitti juuri ennen juhannusta valinneensa toisen paikan, jolloin päiväkoti järjesti meille työvoimapalveluista " sijaisen" pariksi viikoksi, minä aikana löytyi vakituinen hoitaja (joka hänkin sitten otti vastaan toisen työn n. 3vkon jälkeen..). Alkuhaasteiden jälkeen onneksi nykyinen hoitajamme löytyi, ja olemme ratkaisuun hyvin tyytyväisiä! Sijaisia meillä on edelleen päiväkodin järjestämänä työvoimapalvelusta silloin kuin hoitajamme on sairas (tai hänen oma lapsi on sairas).



Itselleni töihinpaluu on ollut erittäin terapeuttista, koska töissä ollessa on pakko keskittyä myös muihin asioihin kuin miettimään miten pikkuinen selviää seuraavasta leikkauksesta, vai selviääkö. Toivomme että vuoden sisällä tilannen helpottuu ja poikamme voisi osallistua " normaalimpaan" päivähoitoon, koska kaipaa selvästi seuraa (hoitaja käy pojan kanssa avoimessa aina kun tilanne sen sallii, eli kun leikkauksia ei ole tiedossa).



Tsemppiä kaikille näiden normaalikäytännöistä poikkeavien ratkaisujen ajamiseen!

meillä kanssa 2 v lapsi, meidän kolmesta lapsesta nuorin.



Tuosta leikkaamisesta tulikin mieleeni kertoa omasta kokemuksestamme...

Meidän pojalla todettiin 1 vrk:n ikäisenä satunnaislöydöksenä selkärangan ja kylkiluiden poikkeamia, isoilla alueilla (6-7 nikaman alueella), ja jo pojan ollessa vauva, oli selvää, että leikkaukseen tulee menemään.

Mietin jo tulevia etukäteen, ja pähkäilin, että miten käy mahdollisen työhönpaluuni kanssa, yms.

Kun leikkausta ennen kyselin kaikkea mahdollista liittyen leikkaukseen ja muuhunkin tuohon liittyen, kysyin samalla, että mitenkäs sitten leikkauksen jälkeen, voisiko poika mennä tavallisesti päiväkotiin ja olla kuten ennenkin.

Sain vastaukseksi, että " kyllä voi" , mitä suuresti ihmettelen, näin jälkikäteen ;O

Poikamme leikattiin 11/05, ja hurjan suuri toimenpide oli. Sydämet syrjillämme olimme, sillä operaatio tosissaan oli vaativa (avaus rinnasta sydämen ja keuhkojen viereltä, kaulasta liki napaan asti, ja selässä puolet tuosta menevä haava) + sitten tuo itse operaatio, yksi nikamapuolisko poistettiin kokonaan, tehtiin luusiruista ns. " tukikiila" , ja laitettiin titaanikoukkuja tueksi).

Poika selvisi urhoollisesta kovasta operaatiosta :) ja kiitos siitä lääkäreiden :)

Ihmettelen vaan suuresti, että miten ihmeessä tuo poika olisi selvinnyt päivähoidosta, sitä jaksan päivitellä ;O

Ei saa tehdä mitään äkkinäisiä liikkeitä, käyttää 24 h vuorokaudessa tukikorsettia (mikä vaikeuttaa vaipanvaihtoja, pukemista, istumista yms.) ja täytyy myöntää, että kuntoutuminen on ollut yllättävän nopeaa noin päällisin puolin, ja edennyt odotetusti, mutta silti...

mielenkiintoisia visioita lääkäreillä, ei voi muuta sanoa.

4 kk joutuu kaikkinensa pitämään tuota korsettia, ja pian (7.3) koittaa vapaus tuosta korsetista, ja täytyy myöntää, että on ollut haasteellinen meille vanhemmille täällä kotona, mutta mitähän olisi ollut esim. päiväkodissa, isossa lapsiryhmässä.



Onneksi teillä asia meni hyvin, saitte järjestettyä hoidon noin :)



Meillä minä omasta aavistuksestanikin jatkoin hoitovapaata, ja olen todella tyytyväinen, ettei tarvinnut tässä tilassa laittaa poikaa hoitoon päiväkotiin, kun tiedän, ettei siitä olisi tullut mitään ;O



Tuo infektioriski meilläkin oli, sillä jo pitkä (tai lyhytkin) nukutus vaatii täysin terveen potilaan, joten oli meillä haastetta saada poika kuntoon leikkausta edeltävinä tutkimuksina (joista jotkut tehtiin nukutuksessa) saati sitten itse leikkausta edeltävänä aikana. Huh, onneksi se on ohi, mutta lisää operaatioita on luultavasti tulossa, ainakin koukkujen poisto, ellei muuta.



Saanko udella, että mitä leikkauksia teidän lapsellanne on tehty/tehdään? *anteeksi uteliaisuuteni*



Voimia tuleviinkin koitoksiin!