Vauva itkee, itkee ja itkee, oon totaalisen loppu!
Meillä on nyt 4kk ikäinen vauva, joka on syntymästään saakka ollut todella itkuinen. Itkee lähes koko hereillä olonsa ajan. Tuohon itkuun ei ole auttanut muu, kun kantaa tyttöä sylissä ja kävelee, niin silloin on hiljaa. Mutta jos pysähtyy, niin itku alkaa välittömästi. Sama juttu, vaikka tyttö nukkuisi niin sillonkin on käveltävä, taikka tyttö herää. Käytössä on kantoliina, mutta ihan aina tyttö ei siinä viihdy vaan itkee ja lopettaa itkun kun otetaan pois kantoliinasta ja kannetaan sylissä ja kävellään. Tyttö nukkuu pääsääntöisesti vain puolisen tuntia kerrallaan, paitsi kerran yössä nukkuu yleensä pari tuntia.
Onnekseni mulla on mies, joka myös hoitaa tyttöä ja/tai muita lapsiamme ja lisäksi isovanhemmat ovat ottaneet tytön yleensä kerran viikossa, jolloin saamme yhden yön nukkua. Tästä huolimatta univelkaa on ja paljon ja tuntuu, ettei enää mitenkään jaksais. Tyttö myös pulauttelee tosi paljon, huomattavasti enemmän mitä aikaisemmat lapsemme.
Olen yrittänyt karsia omasta ruokavaliosta ilmaa aiheuttavia ruoka-aineita pois, mutta se ei ole pahemmin vaikuttanut vauvan itkuisuuteen. Diagnoosiksi olemme tytölle saaneet sen, että hällä on vaikea koliikki, johon vain aika auttaa.
Oisko kellään jotain vinkkejä, mitä voisi kokeilla, josko se auttaisi tytön itkuisuuteen? Voiko koliikki kestää paljonkin pidempään kun sen 3kk?
Meillä oli 11 vuotta sitten tuollainen vauva. Vuoden se huusi ja vuosi sitä kannettiin. Ja oltiin ihan poikki. Mutta vikaa ei löytynyt. Ei löytynyt allergiaa testeillä eikä ruokavaliolla. Monella lääkärillä käytiin. Vieläkään en tiedä miksi se huusi. Enkä myöskään tiedä mitä tekisin toisin. Varmaan kävisin sinnikkäämmin lääkäreillä aina eri diagnoosiehdotuksen kanssa.
Meillä oli ensimmäinen lapsi kyseessä, niin ei kyllä ihan täysin edes tajuttu, ettei sellainen huutomäärä ja tyytymättömyys ole normaalia. Kun yritettiin neuvolassa ja sukulaisille sanoa, että vaikeaa on, niin saatiin pelkkää vähättelyä. Ja minulle tietysti sanottiin, että olen heikko, kun en kestä vauva-aikaa. Vieläkin tekee mieli uhmakkaasti sanoa, että en todella kestäkään, kun saa nukkua puolen tunnin pätkissä vuoden verran.