Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mistä niitä ystäviä konkreettisesti hankitaan?

Vierailija

Olen tosi yksinäinen, ei yhtään ystävää tai kaveria. Tilanne ahdistaa hirveästi. Täällä palstoilla aina sanotaan, että ystäviä pitää ihan hankkimalla hankkia, jos niitä haluaa. Mutta kertokaa ihan konkreettisesti, mistä minä niitä ystäviä hankkisin?
Olen aina ollut ujo, heikko itsetuntoinen ja hiljainen. Mulla ei ole koskaan ollutkaan kunnolla ystäviä, eli mitään vanhoja lämmiteltäviä suhteita ei ole. Töissä työksverit on ihan mukavia, mutta meillä ei sillätavalla ole mitään yhteistä, sillä työkaverit voisi olla iältään äitejäni. Naapurustossa asuu myös lähinnä reilusti vanhempia ihmisiä. Mies mulla on, hänen kavereidensa vaimot ei jostain syystä kavereitani halua olla. Mies on joka toinen viikko työnsä takia kokonaan poissa, eli joka toinen viikko olen lasten kanssa kokonaan yksin. Siksi mun on vaikea alkaa harrastaa mitään sellaista, missä käydään viikottain. Olen yrittänyt jutella päiväkodista lapsia hakiessa muiden vanhempien (lasten kavereiden vanhempien siis) kanssa, mutta musta tuntuu että seuraani lähinnä kartetaan.

Kertokaa siis, että mistä mä niitä kavereita oikein etsisin? En ihan oikeasti enää keksi mitään paikkaa.

Sivut

Kommentit (21)

Vierailija

Olet kovin epävarma itsestäsi. Olisko jotain kivoja kerhoja /muskareita missä lapsesi voisi käydä ja sitä kautta saisit kavereita?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Missä asut, onko kyseessä pieni vai iso paikkakunta jne? Mitä haluaisit tehdä ystävän kanssa?

Asun isolla paikkakunnalla. Haluaisin ihan normaalin ystävyyssuhteen: kyläilyä, kahvittelua, puheluita ja viestittelyä, ilojen ja surujen jakamista. Ihmisen, joka tulisi mun luo, jonka luo voisin mennä, jonka kanssa voisi jutella kaikesta.
Ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Olet kovin epävarma itsestäsi. Olisko jotain kivoja kerhoja /muskareita missä lapsesi voisi käydä ja sitä kautta saisit kavereita?

Esikoisella on harrastus, mutta en minä sitä kautta kavereita ole saanut. Vanhemmat tuo sinne lapsen, menee tunniksi johonkin ja hakee lapsen. Molemmat siis päiväkodissa ja minä töissä, että mihinkään kotiäitien äiti-lapsikerhoihin ei päästä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudesta. Ja sitten näiden lapsuuden kavereiden kavereista. Muuten ei ystäviä saa.

Ei ole lapsuudesta kavereita. Lapsena olin aina se yksi ylimääräinen, jonka kanssa oltiin koulussa opettajan käskystä, vapaa-ajalla ei koskaan. Yliopistossa olin ihan yksin. Ei ole mitään vanhoja kaverisuhteita siis.

Vierailija

Mulla on kaverit lapsuudesta, opiskeluajalta ja entinen yhdenyöntuttu. Yhden työkaverin kanssa oltiin läheisiä kun oltiin samassa paikassa töissä. Kun toinen vaihtoi paikkaa, niin eipä meillä siten ollutkaan niin paljoa yhteistä että iltoja oltaisiin käytetty tapaamisiin. Aika tuuria, että työpaikalta löytyy juttukaveri.

Lapsen kavereiden vanhempien kanssa puhutaan joskus niitä näitä pihalla ja soitellaan jos on lasten asiaa... en kyllä osaisi niitä kahville kutsua, mutta ei kai sekään lopulta outoa olisi.

Nuo ovat jääneet elämääni, niissä on yhteistä se, että vaikka harvakseltaan pidetään yhteyttä, niin aina jatketaan just siitä mihin viimeksi jäätiin. Muuten olen kyllä aika intrvertti, inhoan isoja porukoita ja rakastan hiljaisuutta ympärilläni.

Vierailija

Pohdin juuri tänään että olisi kiva jos olisi vaikka joku tapahtuma johon ihmiset (yksinäiset) tulisivat katsomaan löytyisikö samanhenkistä seuraa. Minulla on ollut ystäviä ja tuttuja ja kavereiksikin laskettavia on edelleen, mutta ne kaikkein läheisimmät ovat jääneet matkan varrelle (harmi että nykyään on lähes pakko olla facebookissa tai itse äärettömän aloitteellinen ystävyyden synnyn ja ylläpidon suhteen, minä en ole kumpaakaan).

Henkilökemiat ovat kuitenkin niin tärkeät, että todennäköisyys sille että satunnainen tyyppi netissä osoittautuisi juuri oikeaksi ihmiseksi ovat niin pienet, että tuollainen tapaaminen olisi tosi kiva. Kaikilla olisi avoin asenne tullessaan ja kaikkia uskaltaisi lähestyä, koska kaikki paikalle tulleet olisivat halukkaita saamaan uusia ystäviä. Ja ne henkilökemiat selviäisivät kerralla vaikka parinkymmenen tyypin kanssa.

Vierailija

Jos sinun on vaikea luottaa ihmisiin? Ystävysyyminen yleensä edellyttää uskoutumista, molemmin puolin. Itse olen yh, vain vähän vapaa-aikaa ja muutamasta hyvänpäiväntutusta (jotka myös yh eli sama tilanne) on tuttavuus syventynyt fb:ssa kirjoitellen ystävyydeksi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kaverit lapsuudesta, opiskeluajalta ja entinen yhdenyöntuttu. Yhden työkaverin kanssa oltiin läheisiä kun oltiin samassa paikassa töissä. Kun toinen vaihtoi paikkaa, niin eipä meillä siten ollutkaan niin paljoa yhteistä että iltoja oltaisiin käytetty tapaamisiin. Aika tuuria, että työpaikalta löytyy juttukaveri.

Lapsen kavereiden vanhempien kanssa puhutaan joskus niitä näitä pihalla ja soitellaan jos on lasten asiaa... en kyllä osaisi niitä kahville kutsua, mutta ei kai sekään lopulta outoa olisi.

Nuo ovat jääneet elämääni, niissä on yhteistä se, että vaikka harvakseltaan pidetään yhteyttä, niin aina jatketaan just siitä mihin viimeksi jäätiin. Muuten olen kyllä aika intrvertti, inhoan isoja porukoita ja rakastan hiljaisuutta ympärilläni.

Nimenomaan kutsut jonkun kahville. Tai jopa syömään! Ihan rennosti vaan johonkin väliin että hei, haluaisitteko joskus tulla tiinalotan kanssa meille syömään? Ei se ole omituista. Jos tulee vihreetä valoa niin on luontevaa ehdottaa jopa jotain päivää eikä jättää roikkumaan. Sanot että ajattelit xxx päivänä tehdä vaikka lasagnea ja sitä tulee tehtyä aina iso satsi ja tykkäät tehdä ruokaa pienelle porukalle. Ole rento ja oma ittes

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Et saa hankittua kavereita mutta olet onnistunut hankkimaan miehen? Mistä miehen hommasit?

En kysy ilkeyttäni mutta tätä olen aina ihmetellyt! Naiset täällä kertoo olevansa ujoja ja epävarmoja eivätkä pysty tutustumaan kehenkään mutta poikkeuksetta heillä kaikilla on mies?

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat