Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Olen tosi yksinäinen, ei yhtään ystävää tai kaveria. Tilanne ahdistaa hirveästi. Täällä palstoilla aina sanotaan, että ystäviä pitää ihan hankkimalla hankkia, jos niitä haluaa. Mutta kertokaa ihan konkreettisesti, mistä minä niitä ystäviä hankkisin?
Olen aina ollut ujo, heikko itsetuntoinen ja hiljainen. Mulla ei ole koskaan ollutkaan kunnolla ystäviä, eli mitään vanhoja lämmiteltäviä suhteita ei ole. Töissä työksverit on ihan mukavia, mutta meillä ei sillätavalla ole mitään yhteistä, sillä työkaverit voisi olla iältään äitejäni. Naapurustossa asuu myös lähinnä reilusti vanhempia ihmisiä. Mies mulla on, hänen kavereidensa vaimot ei jostain syystä kavereitani halua olla. Mies on joka toinen viikko työnsä takia kokonaan poissa, eli joka toinen viikko olen lasten kanssa kokonaan yksin. Siksi mun on vaikea alkaa harrastaa mitään sellaista, missä käydään viikottain. Olen yrittänyt jutella päiväkodista lapsia hakiessa muiden vanhempien (lasten kavereiden vanhempien siis) kanssa, mutta musta tuntuu että seuraani lähinnä kartetaan.

Kertokaa siis, että mistä mä niitä kavereita oikein etsisin? En ihan oikeasti enää keksi mitään paikkaa.

  • ylös 18
  • alas 0

Sivut

Kommentit (21)

Vierailija

Missä asut, onko kyseessä pieni vai iso paikkakunta jne? Mitä haluaisit tehdä ystävän kanssa?

Vierailija

Olet kovin epävarma itsestäsi. Olisko jotain kivoja kerhoja /muskareita missä lapsesi voisi käydä ja sitä kautta saisit kavereita?

  • ylös 10
  • alas 1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Missä asut, onko kyseessä pieni vai iso paikkakunta jne? Mitä haluaisit tehdä ystävän kanssa?

Asun isolla paikkakunnalla. Haluaisin ihan normaalin ystävyyssuhteen: kyläilyä, kahvittelua, puheluita ja viestittelyä, ilojen ja surujen jakamista. Ihmisen, joka tulisi mun luo, jonka luo voisin mennä, jonka kanssa voisi jutella kaikesta.
Ap

  • ylös 25
  • alas 1
Vierailija

Lapsuudesta. Ja sitten näiden lapsuuden kavereiden kavereista. Muuten ei ystäviä saa.

  • ylös 3
  • alas 33
Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Olet kovin epävarma itsestäsi. Olisko jotain kivoja kerhoja /muskareita missä lapsesi voisi käydä ja sitä kautta saisit kavereita?

Esikoisella on harrastus, mutta en minä sitä kautta kavereita ole saanut. Vanhemmat tuo sinne lapsen, menee tunniksi johonkin ja hakee lapsen. Molemmat siis päiväkodissa ja minä töissä, että mihinkään kotiäitien äiti-lapsikerhoihin ei päästä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudesta. Ja sitten näiden lapsuuden kavereiden kavereista. Muuten ei ystäviä saa.

Ei ole lapsuudesta kavereita. Lapsena olin aina se yksi ylimääräinen, jonka kanssa oltiin koulussa opettajan käskystä, vapaa-ajalla ei koskaan. Yliopistossa olin ihan yksin. Ei ole mitään vanhoja kaverisuhteita siis.

  • ylös 20
  • alas 0
Vierailija

Mulla on kaverit lapsuudesta, opiskeluajalta ja entinen yhdenyöntuttu. Yhden työkaverin kanssa oltiin läheisiä kun oltiin samassa paikassa töissä. Kun toinen vaihtoi paikkaa, niin eipä meillä siten ollutkaan niin paljoa yhteistä että iltoja oltaisiin käytetty tapaamisiin. Aika tuuria, että työpaikalta löytyy juttukaveri.

Lapsen kavereiden vanhempien kanssa puhutaan joskus niitä näitä pihalla ja soitellaan jos on lasten asiaa... en kyllä osaisi niitä kahville kutsua, mutta ei kai sekään lopulta outoa olisi.

Nuo ovat jääneet elämääni, niissä on yhteistä se, että vaikka harvakseltaan pidetään yhteyttä, niin aina jatketaan just siitä mihin viimeksi jäätiin. Muuten olen kyllä aika intrvertti, inhoan isoja porukoita ja rakastan hiljaisuutta ympärilläni.

Vierailija

Pohdin juuri tänään että olisi kiva jos olisi vaikka joku tapahtuma johon ihmiset (yksinäiset) tulisivat katsomaan löytyisikö samanhenkistä seuraa. Minulla on ollut ystäviä ja tuttuja ja kavereiksikin laskettavia on edelleen, mutta ne kaikkein läheisimmät ovat jääneet matkan varrelle (harmi että nykyään on lähes pakko olla facebookissa tai itse äärettömän aloitteellinen ystävyyden synnyn ja ylläpidon suhteen, minä en ole kumpaakaan).

Henkilökemiat ovat kuitenkin niin tärkeät, että todennäköisyys sille että satunnainen tyyppi netissä osoittautuisi juuri oikeaksi ihmiseksi ovat niin pienet, että tuollainen tapaaminen olisi tosi kiva. Kaikilla olisi avoin asenne tullessaan ja kaikkia uskaltaisi lähestyä, koska kaikki paikalle tulleet olisivat halukkaita saamaan uusia ystäviä. Ja ne henkilökemiat selviäisivät kerralla vaikka parinkymmenen tyypin kanssa.

  • ylös 12
  • alas 0
Vierailija

Jos sinun on vaikea luottaa ihmisiin? Ystävysyyminen yleensä edellyttää uskoutumista, molemmin puolin. Itse olen yh, vain vähän vapaa-aikaa ja muutamasta hyvänpäiväntutusta (jotka myös yh eli sama tilanne) on tuttavuus syventynyt fb:ssa kirjoitellen ystävyydeksi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kaverit lapsuudesta, opiskeluajalta ja entinen yhdenyöntuttu. Yhden työkaverin kanssa oltiin läheisiä kun oltiin samassa paikassa töissä. Kun toinen vaihtoi paikkaa, niin eipä meillä siten ollutkaan niin paljoa yhteistä että iltoja oltaisiin käytetty tapaamisiin. Aika tuuria, että työpaikalta löytyy juttukaveri.

Lapsen kavereiden vanhempien kanssa puhutaan joskus niitä näitä pihalla ja soitellaan jos on lasten asiaa... en kyllä osaisi niitä kahville kutsua, mutta ei kai sekään lopulta outoa olisi.

Nuo ovat jääneet elämääni, niissä on yhteistä se, että vaikka harvakseltaan pidetään yhteyttä, niin aina jatketaan just siitä mihin viimeksi jäätiin. Muuten olen kyllä aika intrvertti, inhoan isoja porukoita ja rakastan hiljaisuutta ympärilläni.

Nimenomaan kutsut jonkun kahville. Tai jopa syömään! Ihan rennosti vaan johonkin väliin että hei, haluaisitteko joskus tulla tiinalotan kanssa meille syömään? Ei se ole omituista. Jos tulee vihreetä valoa niin on luontevaa ehdottaa jopa jotain päivää eikä jättää roikkumaan. Sanot että ajattelit xxx päivänä tehdä vaikka lasagnea ja sitä tulee tehtyä aina iso satsi ja tykkäät tehdä ruokaa pienelle porukalle. Ole rento ja oma ittes

  • ylös 11
  • alas 0
Vierailija

Mistä päin Ap on? Ite olen Turusta ja kaipaisin myös ystäviä. Kovin yksinäinen olo aina vaan. :(

Vierailija

Et saa hankittua kavereita mutta olet onnistunut hankkimaan miehen? Mistä miehen hommasit?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Et saa hankittua kavereita mutta olet onnistunut hankkimaan miehen? Mistä miehen hommasit?

En kysy ilkeyttäni mutta tätä olen aina ihmetellyt! Naiset täällä kertoo olevansa ujoja ja epävarmoja eivätkä pysty tutustumaan kehenkään mutta poikkeuksetta heillä kaikilla on mies?

Vierailija

Mulla on sama ongelma kuin ap:lla, mutta ei ole (eikä ole tulossa) lapsia joten kaikki "äiti-lapsitoiminnot" on pois laskuista. Baareissa/ryyppäämässä en käy, työ on 90% miesvaltaista (ja muut naiset on +15v perheellisiä), miehelläkään ei juuri ole kavereita joten miehen kaverien puolisojakaan ei ole joihin voisi yrittää tutustua...

Netistä olen useammankin kerran yrittänyt kavereita etsiä, mutta siinä käy joka ikinen kerta niin että jonkun kuukauden/vuoden päästä huomaan että kaveruus on täysin yksipuoleista, ja minä olen ainoa joka pitää yhteyttä ja ehdottelee tapaamisia (joista iso osa perutaan viime hetkellä tai tehdään vaan oharit). Ei siis oikein sitäkään jaksaisi enää, kun aina vaan pettyy.

Ehkä tässä olenkin viime vuosina jo luovuttanut, tuntuu niin turhalta yrittää, laittaa itsensä likoon, olla toiveikas ja sitten taas se sama vanha kaava toistuu :(. Isompi kysymys varmaan olisikin että miten siihen oikein tottuu, kun niitä ystäviä kuitenkin kaipaisi.

Vierailija

Förevör aloun kirjoitti:

Mistä päin Ap on? Ite olen Turusta ja kaipaisin myös ystäviä. Kovin yksinäinen olo aina vaan. :(

En ole ap, mutta Turusta olen ja kaipaisin kovasti ystävää.

Vierailija

Voisitko aloittaa jonkin sinua kiinnostavan harrastuksen tai ilmoittautua jollekin kurssille? Sellaisista voisi löytyä samanhenkisiä ihmisiä.

Moro nääs

Ap missä asut? Itse asun Tampereella ja kaikki ystävät/kaverit jäi Pohjanmaalle kun muutimme miehen työn perässä. :( 

Tässä ystävä hakemukseni;

Olen 21v nainen, minulla on yksivuotias lapsi ja mies. Harrastan lenkkeilyä koiran kanssa ja rakastan piirtää/maalata. 

Ystävät, ottanee yhteyttä :D

Vierailija

Ystävyys on aina molemminpuolinen juttu. Jos toiset työntävät pois tai käyttäytyvät luotaantyöntävästi koko teoreettinen pohja ystävyydelle on poissa. Yhteiskuntatakenteemme ei ole enää kovin suotuisa ystävyyden muodostukselle. Kännykän näpläys tai se, että saa rauhassa istua bussissa tai kulkea kaupungilla on ykkösprioriteetti.
Jalkaa oven väliin voi saada hankkiutumalla esim. yksityisbileisiin, mutta sitä ennen pitää hankkia kontaktit joiden kautta niihin pääsee (esim harrastus/koulut) ja etukäteen ei aina voi tietää onko mitään bileitä edes kukaan järjestämässä.
Työpaikalla tai kaupungilla käydessä (esim. ruokaostoksilla) on aika hankala saada mitään aikaan jos ei itse ole sosiaalinen vetonaula, joka vetää muita kuin magneetti. Ravintoloissa jotain seuraa on tarjolla aina jonkin verran, mutta ei niinkään miehille.
Tosiystävän löytyminen on aika sattuma. Tapaat ehkä 100-200 ihmistä, ennenkuin olet sellaisen kanssa tekemisissä.

Sivut

Sisältö jatkuu mainoksen alla