Sellainen olo, etten ansaitse rakkautta...

Vierailija

...painoni takia.
En ole lihava, ja kropan muodolta enemmän hoikka kuin pyöreä. Ylimääräistä silti on ja se näkyy painoindeksissä. Tuntuu, että olen aivan liian suuri parisuhteeseen! Jos joku joskus erittäin harvoin osoittaa kiinnostusta, tyrmään mielenkiintoisetkin heti - ei kenenkään tarvitse tuhlata aikaa tällaisen kanssa, kun joka puolella on superhoikkia malleja. En osaa nauttia seksuaalisuudestani, koska häpeän vartaloni joka osaa.
Tuntui hyvältä avautua.

Kommentit (7)

Vierailija

Kun itsetunto ei ole kunnossa, ei se painon määrä vaikuta... Sehän se syy oikeasti on. Ei median ja yhteiskunnan antama kuva lihavien arvottomuudesta parisuhteisiin.

t. yksi hoikka, mutta silti riittämättömäksi itsensä tunteva & en koe ansaitsevani rakkautta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Kun itsetunto ei ole kunnossa, ei se painon määrä vaikuta... Sehän se syy oikeasti on. Ei median ja yhteiskunnan antama kuva lihavien arvottomuudesta parisuhteisiin.

t. yksi hoikka, mutta silti riittämättömäksi itsensä tunteva & en koe ansaitsevani rakkautta.

Komppaan tätä

Vierailija

En minäkään, mutta minulla syy on paljon pahempi. Vaikka olen perheenäiti koen, etten jaksa antaa mitään lapsilleni enkä kellekään. Koen, että en ikinä itse saa, vaan joudun vain antamaan antamaan antamaan ja antamaan. 

Varmaan mä oon niin paska tyyppi, että tasapainon on oltava näin. Ja koska en halua antaa kellekään mitään, enkä myöskään anna, (koska en tunne että saan), niin eihän minua voi kukaan rakastaa. 

Se on sentään oikea syy olla ei-rakastamisen arvoinen, kuin joku ulkonäköön liittyvä. Tuskin aloittajakaan uskoisi olevansa rakastamisen arvoinen normaalipainoisenakaan.otain pahempaa ja ikävämpää siellä on takana. En minäkään tiedä miksi mä en halua antaa kellekään mitään ja miksi mä koen, etten saa keneltäkään mitään.

Vierailija

ssss kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään, mutta minulla syy on paljon pahempi. Vaikka olen perheenäiti koen, etten jaksa antaa mitään lapsilleni enkä kellekään. Koen, että en ikinä itse saa, vaan joudun vain antamaan antamaan antamaan ja antamaan. 

Varmaan mä oon niin paska tyyppi, että tasapainon on oltava näin. Ja koska en halua antaa kellekään mitään, enkä myöskään anna, (koska en tunne että saan), niin eihän minua voi kukaan rakastaa. 

Se on sentään oikea syy olla ei-rakastamisen arvoinen, kuin joku ulkonäköön liittyvä. Tuskin aloittajakaan uskoisi olevansa rakastamisen arvoinen normaalipainoisenakaan.otain pahempaa ja ikävämpää siellä on takana. En minäkään tiedä miksi mä en halua antaa kellekään mitään ja miksi mä koen, etten saa keneltäkään mitään.

Yksikään syy ei ole "paljon pahempi" tai oikeampi. Ihmiset kokevat asiat ja tilanteet eri tavalla.

On kyllä. Nuoren on suht normaalia tuntea noin, mutta jos kykenee ihmissuhteisiin, niin yleensä löytää jonkun joka hyväksyy sinut sellaisena kuin olet ja ongelma menee ohi. Se, mistä minä kärsin taas on paljon epänormaaalimpaa  ja vaikeampaa perua eli vaikeampi ratkaista ainakin sen perusteella, etten näe aiheesta juuri puhuttavan.

Vierailija

ssss kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ssss kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään, mutta minulla syy on paljon pahempi. Vaikka olen perheenäiti koen, etten jaksa antaa mitään lapsilleni enkä kellekään. Koen, että en ikinä itse saa, vaan joudun vain antamaan antamaan antamaan ja antamaan. 

Varmaan mä oon niin paska tyyppi, että tasapainon on oltava näin. Ja koska en halua antaa kellekään mitään, enkä myöskään anna, (koska en tunne että saan), niin eihän minua voi kukaan rakastaa. 

Se on sentään oikea syy olla ei-rakastamisen arvoinen, kuin joku ulkonäköön liittyvä. Tuskin aloittajakaan uskoisi olevansa rakastamisen arvoinen normaalipainoisenakaan.otain pahempaa ja ikävämpää siellä on takana. En minäkään tiedä miksi mä en halua antaa kellekään mitään ja miksi mä koen, etten saa keneltäkään mitään.

Yksikään syy ei ole "paljon pahempi" tai oikeampi. Ihmiset kokevat asiat ja tilanteet eri tavalla.

On kyllä. Nuoren on suht normaalia tuntea noin, mutta jos kykenee ihmissuhteisiin, niin yleensä löytää jonkun joka hyväksyy sinut sellaisena kuin olet ja ongelma menee ohi. Se, mistä minä kärsin taas on paljon epänormaaalimpaa  ja vaikeampaa perua eli vaikeampi ratkaista ainakin sen perusteella, etten näe aiheesta juuri puhuttavan.

Apn ongelma ei siis mielestäsi voi olla yhtä elämää rajoittava kuin sinun? Se, että jollakin ongelma katosi, kun kumppani löytyi, ei suinkaan tarkoita sitä, että kaikilla näin kävisi.

Voihan se olla yhtä elämää rajoittava, mutta perustelin juuri, että se todennäköisesti ratkeaa ja ainakin helpommin, kuin omani. Ja tämähän on aapeelle hyvä uutinen sikäli, että on joku, joka jakaa saman tunteen, mutta näkee oman tilanteensa häntä epätoivoisena tai kääntäen sanoen ap:n tilanteen kuitenkin toivorikkaampana kuin omansa. Voisin siis sanoa, että haluaisin olla ap!

Vierailija

Ja siis minusta aloittajalla on kummallinen ongelma: koska en ole missinmitoissa ja koska jotkut ovat en voi olla rakastamisen arvoinen. Tuohan on aivan bullshittiä. Mutta mä en ole rakastamisen arvoinen, koska en anna kellekään mitään. Se ei ole bullshittiä. Kukaan ei halua rakastaa ihmistä, joka ei anna mitään tai tarpeeksi, vaan on itsekeskeinen. Se tuntuu todelliselta ongelmalta. Ja on minulla ollut samat seksihäpeämisetkin nuorena ja vielä pitkälle aikuisena jne. 

Että saahan ap nyt toki tuosta pahaa mieltä tuntea, varmasti tuntuu kurjalle, mutta kannattaisi ehkä avata ne silmät, että hei onko ainoat ihmiset rakastamisen arvoisia hoikat? 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat