Mitä tapahtui kun aloitit lääkityksen masennukseen/ahdistukseen?

Sepramista aluksi voimakkaita päänsärkyjä ja painajaisia. Pahin helpotti parissa viikossa, mieliala kohentui hiljakseen kun etsittiin sopivaa annostusta. Jonkin verran "tunteettomuutta" mutta periaatteessa nauru ja itku yhtä herkässä kuin ennenkin. Paino noussut viitisen kiloa kun aluksi näännytin itseäni nälkään ja nyt taas herkut maistuu enkä ole jaksanut harrastaa liikuntaa. Mutta parempaan päin silti menossa, itse kiitollinen lääkkeestä ja terapiasta.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Uskoisin, että masennuksesta toipumisessa on suuri rooli mm ruoalla jota syö. Täytyy saada ravintorikasta syötävää, eikä mitään lisäainemössömättöjä!

 

 

Jos noin helpot ratkaisut auttaa, mitähän suosittelet minun lisäävän ruokavaliooni? Nyt on uunissa peruna-broiler vuoka, jossa sipulia ja paprikaa muiden mausteiden lisäksi. Perunat on itse siivutettu, broiler paloiteltu naturell fileestä, paprika pilkottu samoin sipuli. Lisukkeeksi maanantaina tehty paprika, kurkku, viinirypäle, tomaatti, leipäjuustokuutio salaatti. Aikaisemmalta tältä viikolta on jääkaapissa possun sisäfile-paisti, jota syötiin sunnuntaina uuniperunan ja juuresten kanssa, kastike oli itse poimituista voitateista tehty. Maanantaina oli jauhelihapihvejä possun jauhelihasta, muussia jauhoisista perunoista ja samaa kastiketta. Monesti on lisänä itse tehtyä leipää, nyt tehtiin viikonloppuna korvapuusteja ja voipullia. Aamuisin tulee syötyä pari palaa ruisleipää emmentalilla ja joskus leikkeleillä, nyt on ollut Vaasan ruispaloja. Iltapalaksi hedelmä on riittänyt. Maitoa on yleensä juomana. Ja kuukauden takainen diagnoosi on keskivaikea masennus.

olen eri kenelle vastasit, enkä väitä että ruoka ratkaisisi kaiken, mutta kalaa, kalaa ja kalaa. Kalojen rasvahapot ovat todella tärkeitä ja niiden on ihan oikeissa tieteellisissä tutkimuksissa osoitettu ehkäisevän masennusta.

En mitään, minullakin lapsuudentraumoja, masennus lapsuudesta asti, 3 rankkaa pohjalla käymistä vaikka olen vasta parikymppinen mutten lääkkeisiin suostu koska näen ne viimeisenä vaihtoehtona. Minähän en luovuta vaikka pää sanois mitä! Nyt on psykoterapiahakemus kelalla meneillään ja olen käynyt terapiassa valmiiksi omakustanteisesti 4 kuukautta ja huomaan eron selvästi. Uskon oman mielen voimaan, terapiaan, ruokavalioon ja liikuntaan koska se auttaa minulla . Tietysti ymmärrän lääkkeiden pakkotuputuksen julkisella puolella koska halpa ja helppo vaihtoehtohan tuo on, mutta ei millään tavalla pitkäaikainen. Kyllä tulee surullinen olo ajatella että tuon takia jotkut eivät oikeasti saa ikinä kunnon hoitoa ja minä olen etuasemassa kun minulla on ihmisiä tukena ympärillä ja rahaa maksaa terapian itse vaikka tiukille menee.

Olen syönyt kohta 3kuukautta sertraliinia, päivääkään en kadu.

aluksi kärsin sivuvaikutuksista, pahoinvointi, unelias olo, hankin sea band rannekkeen pahoinvointiin ja se helpottui heti. Lähimuisti vähän huonontunut, rinnat kasvaneet hieman. Lihonut en ole, ruokahalu ei ole lisääntynyt. Painajaisia näen ehkä vähän useammin. Tunteeton minusta ei ole tullut, elämänilo alkaa palautua. Käyn kerran viikossa terapiassa, olen todella kiitollinen läheisille jotka passittivat minut hakemaan apua. Keskivaikea masennus.