Mitä tapahtui kun aloitit lääkityksen masennukseen/ahdistukseen?

Mun käsityksen mukaan SSRI-lääkkeitä voi käyttää imettäessäkin.

Ei mitään. Ei niin yhtään mitään. Ja kaikenlaisia myrkkyjä on kokeiltu. Ei edes sivuvaikutuksia.

Lihoin 10 kg. Masennukseen auttoi.

Yksi lääke ei vaikuttanut mitenkään. Toisesta sain kauheat sivuvaikutukset ja lopetin. Kolmannesta tuli sivuvaikutuksia jotka loppuivat ajan kanssa. Mielialaan sekään ei vaikuttanut mitenkään.

Ainoa depressiolääke joka käy raskauden/imetyksen aikana on sertraliini. Tämä tieto tullut oliko Väestöliiton tai Hyksin teratologisesta neuvonnasta, jonne hoitava lääkärini otti aikanaan yhteyttä. Sertraliini on pitkään käytetty ja tunnettu lääke.

Toimii, mutta turruttaa jonkin verran, tosin jos tulee iso suru tai ilo niin mulle ainakin tulee normireaktiot, ettei se ihan kokonaan tunteita tapa.

Joskus nuorempana, kun sairastuin, sain venlafaksiinin eli kauppanimi Efexor... sillä pillerillä en sitten nukkunut lainkaan ja ruoka saattoi olla tyyliin yksi luumu päivässä ja vettä. Eli pamahdin vähintään hypomaaniseksi.

Remeron nosti painoa 15 kg kolmessa kuukaudessa.... syötätti.

Ixel hiotti aivan jumalattomasti, koko päivän tukka ja vaatteet märkänä.

Cipralex antoi rytmihäiriöitä.

Ja monta muuta esimerkkiä melkein 20 vuotta kestäneen mielenterveyspotilaan/-kuntoutujan uraltani :)

Joskus saa siis hakea kauan kunnes osuu sopiva lääke kohdalle ja valitettavasti meidän kaikkien elimistö reagoi lääkkeisiin eri tavoin. Vain kokeilemalla oppii tuntemaan omat reaktiot.

Kyllä se siitä suttaantuu... muista toki vaatia psykoterapiaa, koska masennuksen käypä hoito ei ole pelkkää lääkkeiden syöntiä. Ja nimenomaan vaatia, sinulle ei sitä tarjota ellet osaa itse asiaa esille ottaa (ettei sulle käy kuten mulle, että vaikeaa toistuvaa depressiota hoidettiin ensimmäiset 7 vuotta pelkillä lääkkeillä...).

En aloittanut. Hoidin masennukseni luomusti löysäämällä elämääni ja antamalla aikaa tunteilleni sekä noudattamana ohjeita terveestä elämästä esim syömällä riittävän monipuolisesti, nukkumalla liikaakin ja pyrkimällä liikkumaan, vaikka sitten vaivalloisesti  itsensä liikkeelle vääntäen ja vähänkin. Minua pelotti juuri nuo mahdolliset sivuvaikutukset. Tosin masennukseni ei uhannut henkeäni missään vaiheessa. Vei kauan toipua, mutta ainakin olen kunnossa nyt. Parilla tuntemallani on tullut paljon ylikiloja ja sitä myöten terveydenmenetyksi'äkin. En ymmärrä, että miten he edes jaksavat nyt ilmeisesti ilman masennuslääkkeitä, mutta muita lääkityksiä saaneina.

Jos on oikeasti keskivaikea tai vaikea masennus, kyllä ihan omasta kokemuksesta voi sanoa, että lääkkeillä on vaikutusta. Minä en saanut mistään iloa ja joskus tunteet vaikutti turhankin paljon. Lääkkeillä aloin saada aikaiseksi ja iloakin alkoi olla. Ensimmäisinä päivinä tunteissa ei näkynyt kauheasti, mutta siinä, että sai alotettua ja valmiiksikin enemmän. 

Miksi pitäisi saada aikaiseksi silloin kun on masentunut?

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi saada aikaiseksi silloin kun on masentunut?

Lapsilla on samat tarpeet 24/7. Niitä ei voi laittaa tauolle vaikka vahempi sairastaisi.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Miksi pitäisi saada aikaiseksi silloin kun on masentunut?

 

 

Lapsilla on samat tarpeet 24/7. Niitä ei voi laittaa tauolle vaikka vahempi sairastaisi.

vanhempi

Uskoisin, että masennuksesta toipumisessa on suuri rooli mm ruoalla jota syö. Täytyy saada ravintorikasta syötävää, eikä mitään lisäainemössömättöjä!

Kokeilin useita lääkkeitä. Apua en saanut, sivuvaikutuksia sitäkin enemmän. Kokeilin vielä yhtä lääkettä, joka kahden viikon kamalan sisäänajon jälkeen rupesi tehoamaan. Vaikutus oli huomattava. Tämän jälkeen ei ollut sivuvaikutuksia. Ei ollut mitään oireita edes lopettaessani lääkkeen vuosien käytön jälkeen. Nykyisin ei ole lääkityksiä eikä masennusta.

Vierailija kirjoitti:

Uskoisin, että masennuksesta toipumisessa on suuri rooli mm ruoalla jota syö. Täytyy saada ravintorikasta syötävää, eikä mitään lisäainemössömättöjä!

Jos noin helpot ratkaisut auttaa, mitähän suosittelet minun lisäävän ruokavaliooni? Nyt on uunissa peruna-broiler vuoka, jossa sipulia ja paprikaa muiden mausteiden lisäksi. Perunat on itse siivutettu, broiler paloiteltu naturell fileestä, paprika pilkottu samoin sipuli. Lisukkeeksi maanantaina tehty paprika, kurkku, viinirypäle, tomaatti, leipäjuustokuutio salaatti. Aikaisemmalta tältä viikolta on jääkaapissa possun sisäfile-paisti, jota syötiin sunnuntaina uuniperunan ja juuresten kanssa, kastike oli itse poimituista voitateista tehty. Maanantaina oli jauhelihapihvejä possun jauhelihasta, muussia jauhoisista perunoista ja samaa kastiketta. Monesti on lisänä itse tehtyä leipää, nyt tehtiin viikonloppuna korvapuusteja ja voipullia. Aamuisin tulee syötyä pari palaa ruisleipää emmentalilla ja joskus leikkeleillä, nyt on ollut Vaasan ruispaloja. Iltapalaksi hedelmä on riittänyt. Maitoa on yleensä juomana. Ja kuukauden takainen diagnoosi on keskivaikea masennus.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Uskoisin, että masennuksesta toipumisessa on suuri rooli mm ruoalla jota syö. Täytyy saada ravintorikasta syötävää, eikä mitään lisäainemössömättöjä!

 

 

Jos noin helpot ratkaisut auttaa, mitähän suosittelet minun lisäävän ruokavaliooni? Nyt on uunissa peruna-broiler vuoka, jossa sipulia ja paprikaa muiden mausteiden lisäksi. Perunat on itse siivutettu, broiler paloiteltu naturell fileestä, paprika pilkottu samoin sipuli. Lisukkeeksi maanantaina tehty paprika, kurkku, viinirypäle, tomaatti, leipäjuustokuutio salaatti. Aikaisemmalta tältä viikolta on jääkaapissa possun sisäfile-paisti, jota syötiin sunnuntaina uuniperunan ja juuresten kanssa, kastike oli itse poimituista voitateista tehty. Maanantaina oli jauhelihapihvejä possun jauhelihasta, muussia jauhoisista perunoista ja samaa kastiketta. Monesti on lisänä itse tehtyä leipää, nyt tehtiin viikonloppuna korvapuusteja ja voipullia. Aamuisin tulee syötyä pari palaa ruisleipää emmentalilla ja joskus leikkeleillä, nyt on ollut Vaasan ruispaloja. Iltapalaksi hedelmä on riittänyt. Maitoa on yleensä juomana. Ja kuukauden takainen diagnoosi on keskivaikea masennus.

Et sä nyt kovin masentunut ole kun jaksat noin kokkailla ja laittaa.

Söin vuoden masennuslääkettä, enkä muista tuosta ajasta paljoa mitään.

Olin ennen lääkkeen aloittamista lähes täysin uneton, ja lääkkeen aloittamisen jälkeen nukuin varmaan puoli vuotta joka yö 14h-16h. Ekan viikon huippasi päässä tosi paljon, aina kun nousi ylös niin meinasi jalat lähteä alta.

Kohta mukaan kuvioon tuli jatkuva nälkä, sellainen sanoinkuvaamaton, aivan kuin keho olisi ollut kuolemassa nälkään koko ajan. Makasin sohvalla, ja söin ja söin ja söin. Kun nousin ylös, huippasi, väsytti, pyörrytti.

Muistan monta kertaa kun kävin hakemassa postia, ja luulin hakeneeni postin viimeksi edellisenä päivänä. Laatikossa oli kolme paikallislehteä, joka ilmestyy kaksi kertaa viikossa...

Lihoin 25kg ja olin loppuvaiheilla äärettömän onneton. En tuntenut mitään, mutta olin onnettomampi kuin koskaan ennen lääkitystä. Avomies sanoi, että nyt lopetat ton lääkkeen tai hän lähtee. Lopetin. Ja se oli elämäni parhain päätös.

Jos saisin nyt itse valita, niin en ikimaailmassa aloittaisi enää mitään masennuslääkitystä.

Mania tapahtui syötyäni hyvin tunnettua ja turvallista lääkettä. Lääkäri irtisanoi vastuusta..

Minä syön myös alusta asti itsetehtyä ruokaa, lautasmallin mukaisesti. Syön todella paljon marjoja, hedelmiä, kasviksia. Masennus on ollut lapsesta asti, traumaa trauman perään ja lopputulos on tämä. Ei tätä ruokavaliolla paranna. Aion vaatia myös psykoterapiaa, minulle vain ehdotettiin heti lääkitystä. En mielelläni lääkkeitä syö mutta alkaa tuntua aika epätoivoiselta. Kiitos vastauksista ja kokemuksista.

Minä pelkään myös tuota etten muista mitään. Lapseni ovat pieniä ja elävät sitä ainutkertaista lapsuutta...

Helpotti heti samana päivänä paniikkikohtauksiin.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Uskoisin, että masennuksesta toipumisessa on suuri rooli mm ruoalla jota syö. Täytyy saada ravintorikasta syötävää, eikä mitään lisäainemössömättöjä!

Jos noin helpot ratkaisut auttaa, mitähän suosittelet minun lisäävän ruokavaliooni? Nyt on uunissa peruna-broiler vuoka, jossa sipulia ja paprikaa muiden mausteiden lisäksi. Perunat on itse siivutettu, broiler paloiteltu naturell fileestä, paprika pilkottu samoin sipuli. Lisukkeeksi maanantaina tehty paprika, kurkku, viinirypäle, tomaatti, leipäjuustokuutio salaatti. Aikaisemmalta tältä viikolta on jääkaapissa possun sisäfile-paisti, jota syötiin sunnuntaina uuniperunan ja juuresten kanssa, kastike oli itse poimituista voitateista tehty. Maanantaina oli jauhelihapihvejä possun jauhelihasta, muussia jauhoisista perunoista ja samaa kastiketta. Monesti on lisänä itse tehtyä leipää, nyt tehtiin viikonloppuna korvapuusteja ja voipullia. Aamuisin tulee syötyä pari palaa ruisleipää emmentalilla ja joskus leikkeleillä, nyt on ollut Vaasan ruispaloja. Iltapalaksi hedelmä on riittänyt. Maitoa on yleensä juomana. Ja kuukauden takainen diagnoosi on keskivaikea masennus.

 

 

Et sä nyt kovin masentunut ole kun jaksat noin kokkailla ja laittaa.

Tuohan oli hyvä uutinen. Kun kerrot sen vielä masennukselleni ja ongelmille, joita siitä on seurannut, niin asiat on kunnossa. Olisi pitänyt heti keksiä kysyä täältä, eikä keskustella terapiassa, josta ohjasi lääkärille ja hän psykiatrille määrittelemättömän masennuksen dg:llä.