Rintasyöpähoidot veivät libidon totaalisesti. Millaisia kokemuksia muilla?
Sairastuin rintasyöpään kaksi vuotta sitten syksyllä. Syöpäni oli kilttiä sorttia eikä ollut ehtinyt levitä. Kuuluin myös niihin onnekkaisiin, joille sytostaattien sivuvaikutukset jäivät pieniksi ja elämänlaatuni tältä osin oli myös hoitojen aikana hyvä. Kokonaisuutena tilanteeni on siis hyvä ja ymmärrän tietenkin olla elämästäni kiitollinen. On kuitenkin yksi asia, mikä kovasti harmittaa: se, että libidoni ei ole palautunut käytännössä lainkaan ja tästä on alkanut koitumaan haittaa parisuhteessa. Oletin, että hoitojen loputtua (toki estolääkitystä syön edelleen), sairauteen liittyvän huolen häivyttyä ja rinnan poistoon liittyvän kehodysforian (ei ollut edes omalla kohdallani kovin vaikea) hellitettyä alkaisi tämäkin puoli palautua, mutta näin ei ole käynyt. En edelleenkään kaksi vuotta sairastumisen jälkeen halua käytännössä lainkaan eikä asia käy juuri edes mielessä.
Olisin kiitollinen vertaiskokemuksista, jos jollakulla niitä olisi laittaa.
Loppuun totean vielä, että tiedän varsin hyvin olemassa olevan ihmisiä, joilla sairaus on niin vakava, että libidosta murehtiminen kenties tuntuu pinnallisesti. Ymmärrän tämän hyvin. Kuten sanoin, osaan kyllä olla joka päivä kiitollinen parantumisestani, mutta vielä alle viisikymppisenä avioliitossa olevana ihmisenä rohkenen kuitenkin tuoda tämänkin puolen esille.
Kommentit (13)
Noinhan se menee, mutta eipä siitä onkologi tai kukaan muukaan kerro.
Sun kannattaisi varmaan puhua siitä lääkärille.
Mitä lääkettä käytät? Itsellä estrogeeniä vähentävä lääke käytössä viisi vuotta sädehoidon jälkeen. Siinä ainakin selvä syypää tälle.
Vierailija kirjoitti:
Mitä lääkettä käytät? Itsellä estrogeeniä vähentävä lääke käytössä viisi vuotta sädehoidon jälkeen. Siinä ainakin selvä syypää tälle.
Sama lääke. Ja minulle sanottu, että voi jatkua jopa yli viisi vuotta.
AP
Vierailija kirjoitti:
Sun kannattaisi varmaan puhua siitä lääkärille.
Kyllä lääkäri sen tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä lääkettä käytät? Itsellä estrogeeniä vähentävä lääke käytössä viisi vuotta sädehoidon jälkeen. Siinä ainakin selvä syypää tälle.
Sama lääke. Ja minulle sanottu, että voi jatkua jopa yli viisi vuotta.
AP
Totta.
Sama tilanne täällä 3 vuotta sairastumisesta. Mies hyvin turhautunut, ja ymmärrän kyllä tuon varsin hyvin.
Se on paras vaan ajatella, että tuli naitua aikanaan, nyt ne hommat jää muille.
Oot kuitenkin elossa. Eikös sekin ole jotakin?
Vähän yli 60-vuotiaana en libidon puutteesta piittaa, mutta toki nuorempana harmittelisin. Multa on kielletty hormonikorvaushoito ja se haittaa enemmän. Yhtä hikoilua ja valvomista koko elämä. Hoidoksi tarjotaan yllätys, yllätys Ketipinoria. Hikoilisin vielä enemmän ja heräisin painajaisiin, jos sitä suostuisin syömään. Nyt sitten vain hikoilen ja valvon ilmeisesti ad infinitum tai ei nyt niinkään, vaan omaan loppuuni asti.
Vierailija kirjoitti:
Oot kuitenkin elossa. Eikös sekin ole jotakin?
Jos luit alkuperäisen viestini, huomasit varmasti, että kirjoitin olevani kiitollinen elossa olemisesta. Koen silti, että minulla on oikeus kokea myös tämän tilanteen aiheuttamat haitat ongelmaksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Noinhan se menee, mutta eipä siitä onkologi tai kukaan muukaan kerro.
Meidän paikkakunnalla kyllä tämäkin puoli oli keskusteluissa mukana jo hoitojen alusta lähtien ja myös pariskuntana saimme aiheesta keskustella. Meidän kohdalla tuo oli todella tärkeää asian hyväksymisen kannalta.
Sama tilanne täällä. Ei minkäänlaisia haluja. Itsellä tosin eri tilanne kun olen sinkku. Tsemppiä!