Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi kukaan laittaa lapsen miehen nimiin?
20.10.2015 |
Jos siis ollaan avoliitossa (tai pahimmassa tapauksessa ei edes sitä) ja avioliitto on vasta puheiden tasolla "sitten joskus" jos edes sitäkään?
Miksi kukaan (naimisiin haluava) nainen alistuisi sellaiseen? Kaikki eivät toki halua, ja se on täysin ok.
Minulle on ainakin päivänselvää, että avion ulkopuolella lapsi tulee minun nimiini, nimen voi sitten vaihtaa naimisiin mennessä. En vain ymmärrä, miksi on niin yleinen tapa tehdä se toisin päin.
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Äidin nimi pojalla=varma koulukiusauksen kohde. Mammanpoika-äidinpoika...jne.
Miten lapsi oppii tuollaisen sanonnan, mammanpoika? Enemmän huolestuttaa tuon kommentin kirjoittaja kuin mikä sukunimi sillä lapsella on...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa. Meillä on lapset "minun (vaimon) nimellä" vaikka olemmekin naimisissa.
Ihan kuin jotkut vastaajat eläisivät jossain 50-luvulla! Koulukiusausta jos lapsella on äidin sukunimi! Missä perähikiällä tuollaista tapahtuu nykypäivänä? Ja kuka vähempää voi välittää kenenkään nimistä? Sukunimi nyt on lain mukaan pakko olla, mutta eihän sillä ole mitään merkitystä sukulaisuussuhteille tai identiteetille. Kuulostaa todella vanhanaikaiselta tuollainen ajattelu, että "jatkaa sukua". En kyllä katselisi sellaista miestä, jolle joku vähäpätöinen asia kuten sukunimi olisi ihan riidan arvoinen. Naurettavaa pelleilyä. Antakaa se nimi kumpi on teistä parempi tai keksikää uusi koko porukalle.
Mentiin naimisiin kun esikoinen oli vuoden vanha. Hänet "laitettiin" alusta asti isänsä nimiin, koska se oli miehelle tärkeää. Minulle asia oli aika yhdentekevä, mutta koska minullakin on isäni nimi, niin ... se oli luontevaa.
Kun mentiin naimisiin pidin tietysti oman nimeni, nuoremmilla lapsilla on isänsä sukunimi.
Kai asiaan vaikuttaa sekin, että mieheni on ainoa lapsi ja sukunsa hyvin pieni?
Jos olisin tehnyt lapset omin päin ja olisin totaali-yh, lapsilla olisi tietysti minun sukunimeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsilla on isänsä sukunimi vaikka itse pidin omani kun menimme naimisiin. Mun piti kyl vaihtaa nimeä kun esikoinen syntyi, mut en oo vieläkään jaksanut vaikka lapsia on kolme.
Mulla syynä se, että en ole halunnut antaa omaa nimeäni lapselleni vaan ehdottomasti miehen nimen vaikka se on muiden mielestä "huonompi" ja muutenkin pitäs pitää oma nimi vaikka olis naimisissa, ei saa huonompaan vaihtaa. Itsellä koko elämä ollut vaikeeta nimen kanssa kun saa tavata ja silti menee pieleen, laskuja yms tilauksia kun tekee niin aina on mennyt väärin nimi vaikka olen kirjoittanut sen itse, siitä tulee vain vaikeuksia. En halunnut tätä omalle lapselleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kun en voi Jutta Gustafsbergiä sietää, mutta kun kuulin, että Jutta on tehnyt entisestä poikaystävästään lapsensa huoltajan meni minulta viimeienkin arvostus Juttaa kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Eikös se ole ennenkaikkea naisen lammasmaisuutta vonkua naimisiin miehen kanssa, joka ei sitä edes tahdo? tai ylipäätään? ellei sitten ole juuri miehen tarjoaman paremman elintasontoivossa haluamassa naimisiin (niinkuin monissa tapauksissa).
On lammasmaisuutta, ei tietenkään kannata vongata, vaan kannattaa päästää sellaisesta miehestä irti vaikka sattuisikin ja etsiä sellainen kumppani, joka haluaa juuri sinuun sitoutua.
Mutta se mitä ei varsinkaan kannata tehdä, on tehdä lapsia miehelle, joka haluaa pitää takaportin auki eikä kunnioita kumppaninsa toivetta avioliitosta. Vielä huonompi ajatus on synnyttää lapsi ja nimetä se miehen mukaan siinä toivossa, että tämä saisi miehen sitoutumaan lujemmin naiseen. Sitä pidän lammasmaisuutena.
Tämän vuoksi näen itse parhaaksi vaihtoehdoksi perustaa perhe sellaisen miehen kanssa, jolle ei ole sitä ennenkään ollut mikään ongelma avioitua, vaan hänelle itselleenkin sitoutuminen on ilmiselvä valinta. Jos tämä ei toteudu, jättäisin sen perheen perustamatta ja suhteen muutenkin ennen pitkää sikseen, niin ei sitten tarvitse sitten ruveta ketään vonkaamaan tai pakottamaankaan.
Toisille avioliitto ei ole tärkeää, ja se on täysin ok ja perusteltua. Toisille on, ja senkin pitäisi mielestäni olla ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tunne yhtään parisuhteessa elävää, oman sukunimensä pitänyttä naista, joka olisi antanut sukunimensä myös lapselleen. Syytä ei selvästi saa kysyä, koska asia on ihan liian arkaluontoinen. Käsittääkseni mieheltä menee vähintäänkin miehuus ja potenssi, jos lapsi ei saa hänen nimeään.
Kaverini, neiti Harvinais-Komeanimen, mies, herra Virtanen, luennoi ennen naimisiin menoa, että hänellä ei ole mitään tarvetta merkitä vaimoaan itselleen nimensä avulla. Oli niin modernia ja liberaalia miestä, että oksat pois, ja rouvakin melkein pyörtyili kunnioituksesta. Lapsen sukunimestä ei sitten saanut puhua mitään, se oli luonnollisesti Virtanen.
Olen naimisissa ja pidin oman sukunimeni joka on lyhyt. Lpaset saivat miehen sukunimen joka on harvinainen ja vaarassa loppua kokonaan. Omaa sukunimeäni on noin tuhannella. Lisäksi esikoisella on kuolleen vanhempani nimi ja samalla sukunimellä se olisi ollut jo liikaa.
Mulle avioliitto on ehdoton edellytys lastenhankkimiselle. Olen niin vanhanaikainen, etten ikinä tekisi lapsia tarkoituksella avioliiton ulkopuolella. Jos vahinko kävisi, niin sitten pitäisi toimia tilanteen mukaan. Niin vanhanaikainen en sentään ole, ettenkö olisi harrastanut esiaviollista seksiä. Ensin menin naimisiin rakastamaan miehen kanssa. Perheen yhteiseksi nimeksi valitsimme mieheni sukunimen. Eli minulla on kaksoisnimi, oma sukunimeni- mieheni sukunimi. Kaikilla lapsillemme on perheemme yhteinen sukunimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne yhtään parisuhteessa elävää, oman sukunimensä pitänyttä naista, joka olisi antanut sukunimensä myös lapselleen. Syytä ei selvästi saa kysyä, koska asia on ihan liian arkaluontoinen. Käsittääkseni mieheltä menee vähintäänkin miehuus ja potenssi, jos lapsi ei saa hänen nimeään.
Kaverini, neiti Harvinais-Komeanimen, mies, herra Virtanen, luennoi ennen naimisiin menoa, että hänellä ei ole mitään tarvetta merkitä vaimoaan itselleen nimensä avulla. Oli niin modernia ja liberaalia miestä, että oksat pois, ja rouvakin melkein pyörtyili kunnioituksesta. Lapsen sukunimestä ei sitten saanut puhua mitään, se oli luonnollisesti Virtanen.
Olen naimisissa ja pidin oman sukunimeni joka on lyhyt. Lpaset saivat miehen sukunimen joka on harvinainen ja vaarassa loppua kokonaan. Omaa sukunimeäni on noin tuhannella. Lisäksi esikoisella on kuolleen vanhempani nimi ja samalla sukunimellä se olisi ollut jo liikaa.
Ok, ehkä oli kärjistettyä kysyä otsikossa, miksi "kukaan" tekisi niin. :) Ilmiselvästi hyviä tapauskohtaisia syitä on monenlaisia. - AP
Meillä lapsen sukunimi arvottiin kun ei päästy yhteisymmärrykseen asiasta. Kummallakin on myös aika harvinainen sukunimi joten senkään perusteella ei pystytty tekemään päätöstä.
Arpa osui minun sukunimeeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse kun en voi Jutta Gustafsbergiä sietää, mutta kun kuulin, että Jutta on tehnyt entisestä poikaystävästään lapsensa huoltajan meni minulta viimeienkin arvostus Juttaa kohtaan.
Joku alapeukutti tätä tuolla ylempänä. Eikö julkkiksia saa arvostella heidän oudoista valinnoistaan?
Samaa mieltä. Vaikka ideaali on että suhteessa on täysi sitoutuminen ja luottamus ilman virallisuuksiakin, niin tosiasiassa monet miehet vain roikottavat jotain naista vuosia ilman, että aikomustakaan olla loppuikä yhdessä.
Avioliittokielteisyys on VAHVA merkki tästä. Älä kuuntele mitä ihminen sanoo, vaan katso mitä hän tekee.
Alue: Aihe vapaa
Ohis.
No se nyt on pitkälti kiinni minkä kokoisessa paikassa asuu. Pikkukylän koulussa tiedetään isän sukkien värikin.