Lue keskustelun säännöt.
Laittaisitko tällaiselle anopille rajat?
19.10.2015 |
Onko tämä normaalia vai olenko tossun alla?:
1)anoppi ostaa kaikki mieheni vaatteet, kysymättä, alusvaatteita myöten. Vie suoraan kaappiin. Mies on joskus sanonut, että ei kiitos, mutta anoppi ei välitä, korkeintaan pitää muutaman päivän mykkäkoulua ja jatkaa samaan malliin. Anoppi ei muutenkaan usko poikansa sanomisia, joten ei ole auttanut, kun mieheni on koittanut kieltää asioihimme puuttumisen.
2)antaa pienille lapsille (päiväkoti-ikäinen ja ekaluokkalainen) vanhemmilta kysymättä säännöllisesti viikkorahan.
3)ohjeistaa ja muistuttelee jatkuvasti kotitöiden hoitamisesta.
4)tekee muutoksia kotimme sisustuksessa siivoillessaan ja järjestellessään.
5)parsii ja kursii lasten vaatteita, esim viimeksi oli korjannut erivärisellä langalla lapsen mielestäni ehjät vaatteet vahvistamalla saumat siksak-kuviolla.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Vähän off topic, mutta ei mene aina ihan näin. Yritän, muttei onnistu. Anoppini on kultainen, mutta järjetön duracell! Jos tulevat käymään, olen tehnyt ruokaa, ei ehdi istua. Passaa muita (tämä vähän rassaa, ollaan kuitenkin minun reviirilläni), hyppää pöydästä kastelemaan kukkia, järjestelemään tavaroita, leikittämään lapsia jne jne. Ihan oikeasti!
Ei, ei ja vielä kolmannen kerran ei! Vasta lasten leikittämiseen sanoisin kyllä.
Ota nyt hyvä ihminen oma kotisi haltuusi! Ei sinun tarvitse olla niin nöyrä, tottelevainen ja alistuva. Se on ihan sinun oma valintasi, että seuraat vaan sivusta kun anoppi terrorisoi kotiasi.
Ihan oikeasti tee nyt asialle jotain! Tarkoitan oikeasti jotain äläkä valita taas vuosien päästä tätä samaa asiaa.
Esimerkiksi: anoppi alkaa kastella kukkiasi -> kävele hänen eteensä ja ESTÄ SE. Ota vaikka vesiastia väkisin pois jos ei muu auta. Ilmoita erittäin suorasanaisesti mutta ehdottoman ystävällisesti, että nyt ei kastella kukkia ollenkaan. Sano hänelle, ne kastelet sinä itse sitten, kun ne ovat sen tarpeessa. Älä laita yökylään meneville lapsille uusia vaatteita vaan taatusti korjauksen tarpeessa olevia, kun tiedät jo miten niille käy.
Näin olen itse toiminut eikä minua totisesti ole ehdotettu palkittavaksi Kiva miniä-mitalilla. Mutta eipä ole tarvinnut ruikuttaa!
Terveisin se, joka piti tavaroitaan lukkojen takana anopin ulottumattomissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos ottaisi anopin palvelukset vastaan iloisesti, ilmaisena koti- ja lastenhoitoapuna? Itse saa kuitenkin tehdä kaikki päätökset ja olla vaikka tapaamatta anoppia jos käy liikaa harmittamaan. Tietenkään mitään loukkauksia ja moitteita ei tarvitse kuunnella, siihen voi sanoa, että tuntuu pahalta, en halua kuunnella tuollaista.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos ottaisi anopin palvelukset vastaan iloisesti, ilmaisena koti- ja lastenhoitoapuna?
Jos anoppi ei auta vilpittömästi auttamisen ilosta, vaan käyttää apua vallankäytön välineenä, siitä on mahdotonta iloita. Sellainen apu ei koskaan ole ilmaista, vaan auttaja kyllä ottaa itselleen "palkan".
Jos tällainen ihminen on päässyt niskan päälle, on myös todella vaikea kieltäytyä avusta tai ehdottaa, että hän auttaisi jossakin sellaisessa asiassa, josta oikeasti olisi apua, koska avun antaminen ei koskaan ole edes ollut se päätarkoitus. Tällainen ihminen tekee ensin palveluksia (joita avunsaajat eivät välttämättä edes tarvitse tai halua, mutta sillä ei auttajalle ole väliä, pääasia että tekee jotain, jotta saa toiset kiitollisuudenvelkaan), ja vaatii sitten niiden varjolla itselleen milloin käytännön apua, milloin oikeutta päättää toisten asioista. Jos hänen avustaan kieltäytyy, auttaja suuttuu ja marttyyrinviitta päällään valittaa kiitollisuuden puutteesta, siitä ettei kelpaa jne.
En aloituksen perusteella ala arvailemaan ap:n anopin motiiveja (voihan hän olla vain vähän hyväntahtoinen, mutta liian tungetteleva höppänä) mutta jos itsestä tuntuu tukalalta, alkakaa ihmeessä laittaa rajoja.
En kyllä katselis. Olen hyvin "reviiritietoinen" johtuen lapsuudenkodistani jossa kenenkään rajoja ei kunnioitettu. Siksi anoppisi tuntuu todella röyhkältä. Omasta mielestään varmaan tarkoittaa hyvää. Miun rajani menee kyllä kodissani, sinne ei kukaan tule kysymättä sisustelemaan, ohjeistamaan tai viikkailemaan yhtään mitään. En kyllä katselis miestäkään, jolle äiti ostaa vaatteet. Tiedän perheitä, joissa lapset eivät ole ns omille jaloilleen nousseet koskaan, vaan äiti toteuttaa äitiyttään edelleen, isälle voidaan kiukutella niin kuin lapsena ja palvelu pelaa. Mikäs siinä jos se sopii kaikille. Mulle on ollut tärkeää ottaa vastuu itsestäni, irtautua, kasvaa ja rakentaa oma elämä. Luulen, että nuo läheisriippuvaiset perheet ovat jollakin lailla pahoinvoivia, jos eivät muuten, niin kyllähän aikuinen lapsi kärsii siitä että on riippuvainen vanhemmistaan, eikä uskalla tai osaa elää omaa elämäänsä.
Ällöttäisi mies, jonka alusvaatteet on sen äidin ostamia... Kuinka avuton voi mies olla? Tosin on näitä nähty... Yhdelle miehelle äiti ostaa ostaa vaatteet ja antaa rahaa, tarvittaessa maksaa lainanlyhennykset ja miehellä ikää 30-vee...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen ei voi koskaan olla "tossun alla". Se sanonta on varattu miehille.
Eli tällainen ohis-huomautus kielellisesti valveutuneelta semanttisten vivahteiden suhteen.
Tällehän on sukua myös "tohvelisankari". Tapaus on ilman muuta aina mies.
Täähän on ihan kuin "Kaikki rakastavat Raymondia"-sarjasta. Oon pitänyt Raymondin äitiä yliampuvana hahmona, mutta ei se kai sitten olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki noi anopin tekemät asiat on ok, jos ne on sulle ja miehelle ok. Joku tykkää, että anoppi käy siivoamassa, toinen kokee sen tunteita tai yksityisyyttä loukkaavana.
Minusta anopin muu käytös vaikuttaisi aika paljon siihen, mitä mieltä olisin esim. lapsille annetusta viikkorahasta. Jos anoppi haluaa antaa lapsille rahaa, niin antakoon, kunhan vanhemmat saavat päättää, miten lapsia ohjataan rahojen käytössä. Jos siihen taas liittyy sellainen "saapahan mummon kullanmurut ostaa karkkia kun tyhmä äiti ei anna karkkirahaa", ei todellakaan kävisi päinsä.
Koetko tämän kirjoittaja yhteisöllisyyttä ja sukurakkautta sukulaistesi kanssa, vai oletko ihminen, jolla on vain valikoitu piiri samantyylisiä ystäviä? Toisaalta nautin, että on erilaisia ihmisiä ympärillä ja kaikilla on hyvät ja huonot puolensa. Lisäksi isovanhemmat ovat niitä, jotka rakastavat lapsiaan ja lastenlapsiaan ehdoitta, joten heidän suhteensa on valmis tinkimään aika paljosta. Mietin kyllä, tinginkö oman hyvinvoinnin kustannuksella.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä katselis. Olen hyvin "reviiritietoinen" johtuen lapsuudenkodistani jossa kenenkään rajoja ei kunnioitettu. Siksi anoppisi tuntuu todella röyhkältä. Omasta mielestään varmaan tarkoittaa hyvää. Miun rajani menee kyllä kodissani, sinne ei kukaan tule kysymättä sisustelemaan, ohjeistamaan tai viikkailemaan yhtään mitään. En kyllä katselis miestäkään, jolle äiti ostaa vaatteet. Tiedän perheitä, joissa lapset eivät ole ns omille jaloilleen nousseet koskaan, vaan äiti toteuttaa äitiyttään edelleen, isälle voidaan kiukutella niin kuin lapsena ja palvelu pelaa. Mikäs siinä jos se sopii kaikille. Mulle on ollut tärkeää ottaa vastuu itsestäni, irtautua, kasvaa ja rakentaa oma elämä. Luulen, että nuo läheisriippuvaiset perheet ovat jollakin lailla pahoinvoivia, jos eivät muuten, niin kyllähän aikuinen lapsi kärsii siitä että on riippuvainen vanhemmistaan, eikä uskalla tai osaa elää omaa elämäänsä.
Minulla on just tuollainen anoppi. Hädin tuskin kynnyksen yli pääsee, kun on jo nyppimässä huonekasveja, lakaisemassa, imuroimassa, nuohoamassa hellan takusia ja pesemässä raitisilmasuodattimia. kerran imuroi ja imuroi ja imuroi ja tuli sanomaan, että teidän imuri on rikki. Olen imuroinut jo tunnin eikä pölysäiliössä ole mitään. Sanoin, että johtuu varmaan siitä kun olin imuroinut edellispäivänä. Eli hän olettaa automaattisesti meillä olevan saastaista koko ajan.