Vierailija

Moneen kertaan jo luettu(tapauksesta aikaa useampi vuosi) ja luettu uudelleen. Noissa olisi varmasti mielenterveyden ammattilaisille jos jonkinlaista mielenkiintoista aihetta. Niissä on käytännössä yhden ihmisen elämäntarina itse ja omin sanoin kerrottuna useiden vuosien ajalta.

Kirjahyllyn nurkkaan? Hyväntekeväisyyteen? Roskiin? Sukulaisille jaettavaksi?

  • ylös 23
  • alas 3

Sivut

Kommentit (23)

Vierailija

Silppuaisin tai polttaisin toisen henkilökohtaiset tiedot. En koskaan lukisi kirjoituksia tai päiväkirjamerkintöjä.

  • ylös 37
  • alas 26
Vierailija

Hankala asia. Mitähän kirjoittaja olisi halunnut. Sitä ei ehkä kukaan tiedä. 

  • ylös 30
  • alas 0
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Kirjahyllyn nurkkaan? Hyväntekeväisyyteen? Roskiin? Sukulaisille jaettavaksi?

Noista vaihtoehdoista ehkä toi kolmas tai sitten eka.

  • ylös 12
  • alas 2
Vierailija

Muistaakseni joku arkisto tai muu sellainen kerää ja säilyttää yksityishenkilöiden päiväkirjoja. Olisiko ollut Suomalaisen kirjallisuuden seura?

  • ylös 28
  • alas 1
Vierailija

Jos itsemurhaa hautova henkilö ei tuhoa päiväkirjojaan ym. henkilökohtaista materiaalia, ottaisin siltä kannalta, että hän joko haluaakin jonkun lukevan ne, tai asia on hänelle yhdentekevä. Itse en ehkä jaksaisi lukea (kokisin sen henkisesti hyvin raskaana), tai ainakin siinä välissä pitäisi vierähtää useita vuosia. En kuitenkaan niitä tuhoaisi. Ne voivat olla arvokasta materiaalia tutkijoille vaikkapa sadan vuoden kuluttua, jolloin voidaan ajatella, ettei niiden lukeminen enää ole loukkaavaa, kun kaikki asiaan liittyvät ja/tai kirjoittajalle läheiset henkilöt ovat jo melkoisella varmuudella kuolleet.

  • ylös 44
  • alas 0
Vierailija

Jos jäi sisaruksia, skannaisin kaikillle. Arvokkaita tekstejä, älä missään tapauksessa hävitä niitä. Säilytä suvussa.

  • ylös 16
  • alas 1
Vierailija

Olen harkinnut itsemurhaa ja olen miettinyt, että musta olisi ikävää, jos kaikki kirjoitukseni vain tuhottaisiin lukematta. Olen kirjoittanut itseäni varten, mutta myös sillä mielellä, että saisin joskus sanottua jotain jollekin toiselle. Ne on vaan tosi huonossa järjestyksessä ja välissä on henkilökohtaista ja tosi huonoa ja noloakin materiaalia... Olis kyllä mukavaa olla osa jotain tutkimusta, jotenkin kiva ajatella, että joku pitkän ajan kuluttua lukisi ajatukseni ja se vaikuttaisi johonkin.

  • ylös 20
  • alas 3
Vierailija

Jos noiden haluaa säilyvän ja toivoisi, että niistä voisi olla vielä apua jollekin, niin suosittelen, että lahjoitatte ne jollekin yliopistolle tai Kansallisarkistoon. Tullaan todennäköisesti luokittelemaan salaisiksi, ja ne saavat käyttöönsä ainoastaan tutkijat luvan kanssa ja sen lisäksi ne tulevat säilymään maailman tappiin.

  • ylös 12
  • alas 0
Vierailija

Haluaisin lukea sukulaiseni tai ystäväni jälkeenjättämiä kirjoituksia, koska tuntuisi rauhan antavalta että ymmärtäisin ja tuntisin häntä enemmän. Jos kirjoitukset ovat itsemurhan tehneeltä, olisi minulla vielä paljon opittavaa lähimmäisen välittämisestä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Jos noiden haluaa säilyvän ja toivoisi, että niistä voisi olla vielä apua jollekin, niin suosittelen, että lahjoitatte ne jollekin yliopistolle tai Kansallisarkistoon. Tullaan todennäköisesti luokittelemaan salaisiksi, ja ne saavat käyttöönsä ainoastaan tutkijat luvan kanssa ja sen lisäksi ne tulevat säilymään maailman tappiin.

Eli mitä noille kirjoituksille yliopistolla(mitkä yliopistot, mikä ala?) käytännössä tapahtuisi?

ps. Olen ainoa sisarus, seuraavaksi lähimmät sukulaiset on vanhempien sisarukset ja serkut.

Vierailija

Oksettavaa levitellä vainajan henkilökohtaisia kirjoituksia. Ihmisten uteliaisuudella ei ole mitään rajaa.

  • ylös 6
  • alas 13
Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Jos itsemurhaa hautova henkilö ei tuhoa päiväkirjojaan ym. henkilökohtaista materiaalia, ottaisin siltä kannalta, että hän joko haluaakin jonkun lukevan ne, tai asia on hänelle yhdentekevä. I

Mistä tempaisit tuon hautomisen? Itsemurhat tehdään kännissä impulsiivisesti. Ei siinä kuolla haluta.

  • ylös 0
  • alas 13
Vierailija

Itse olen kirjoittanut päiväkirjoja 9v alkan, alkuun ihan itselle muistaaksen i mitä milloinkin on tapahtunut, tunnetta mitä tunsin nuorena jne

Iän myötä olen ajatellut, että lapseni luksisivat ne minun kuoltuani ja saisivat tietoa millaista heidänkin elämäsnä on ollut silloin kun ovat olleet pieniä

Eli ap en hävittäisi, säästä itselläsi kunnes koet varmuudella mitä halaut niille tehdä

En tuhoaisi koskaan, vaan sitten antaisin arkistoon, jos en itse kokisi pystyväni säilyttämään niitä

Broken mirror.

Kirjoita kirja aineiston pohjalta tai tiedustel joltain kirjailijalta josko kirjoittaisi anonyymin kirjan särkyneestä unelmasta.

Vierailija

Sanoo sellainen, jolla ei taida olla mitään käsitystä itsemurhalle menettäiden tiedonhalusta ja -tarpeesta.

Vierailija kirjoitti:

Silppuaisin tai polttaisin toisen henkilökohtaiset tiedot. En koskaan lukisi kirjoituksia tai päiväkirjamerkintöjä.

En hävittäisi ainakaan. Mutta pitäisin oman perheen hallussa. Olisin niin toivonut, että isältäni olisi jäänyt jotain paperilla. Jotain tietoa, kirjoitusta elämästään ja syistä, joiden vuoksi päätyi itsemurhaan. Ja tiedoksi yhdelle kommentoineelle, ei muuten ollut humalassa..

Vierailija

Lähiomainen päättää mitä niille teette. Mutta kenenkään päiväkirjoja ja muita papereita ei saa heittää paperinkeräykseen vaan ne on tuhottava jos ette halua säilyttää. Polttamalla tai silppuamalla.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla