HelmikuunHelmet torstaina!

t. hellu

Neuvolasta tulin josta sain päivystyslähetteen äippäpolille. Miestä tässä odottelen kotiin ja sitten matkan. Nyt ei tunnu thtään että synnyttämään olisin menossa, pitkästä aikaa hyvin nukuttu yö ja muutenkin aika hyvä olo. Mutta miks mä sinne olen menossa; verenpaineet nousussa (tarkkailtu jo pidempään), aivan hillitön turvotus +++,painoa tullut n.1,5kg/vko ja nyt kahden päivän aikana 700g! Että siinä teille joilla muutama kilo koko raskauden aikana...jalat on kuin norsulla ja mistähän sais kengät jotka mahtuu jalkaan. Eilisestä asti aivan hirvee kutina koko kropassa, mulla ai mitään iho-ongelmia ollu koskaan eikä rasvaaminen auta yhtään! Lisäksi vauvan liikkeet selkeesti vähentyneet. Hermostuttaa tämä polilla ramppaaminen, kun aina vaan ilman vauvaa kotiin, mutta kyllä mä ymmärrän miks ne mua sinne lähettää. Meiltä vaan ei ihan lyhyt matka ja kiva lähtee yksin autolla ajamaan tonne liukkaaseen lumisateeseen.



Tuun sitte kertoo kuulumisia kunhan palailen...



Sais jo mies tulla et pääsis lähtee...



Larppa rv 38+2

ratiopharmilla on täysin sama vastaava tuote kuin levolac, mutta halvempi. Nimeltään joku lactulos ratoipharm.. JA kannattaa ottaa aamulla tyhjään vatsaan sekoitettuna vaikka mehuun + kuppi kahvia niin kyllä lähtee!

Kyllähän minä Enni odottelen täällä, että mennään sitten yhtä matkaa=) Nyt taas ei ole pariin päivään ollut kipeitä supistuksiakaan. Eilen illalla taas sitä kiristelyä, mutta ei muuta. No, minä voin kyllä vielä vähän odotella. Muuten olo on edelleen ihan OK, mutta ulkona kävely tekee todella kipeää.

Onkohan Austen jo päässyt tositoimiin, kun ei ole " näkynyt" moneen päivään.



Huomenna olisi taas neuvolakäynti aamupäivällä. Tulen sitten kertomaan kuulumisia. Vauva on ollut viime päivinä hiljaisempi kuin tavallisesti, mutta illalla, kun olen tehnyt liikelaskentaa, tunnen kyllä ne vaadittavat liikkeet tunnin aikana. Kai se vaikuttaa, kun vauva on jo todella alhaalla ja kiinnittynyt, ettei pysty enää niin paljon liikkumaan.



Cytotec käynnistyksestä oli ollut puhetta. Minun edellinen synnytykseni käynnistettin cytotecilla, joka annettiin suun kautta. Veeti syntyi 24 tunnin kuluttua ensimmäisestä annoksesta. Synnytys kesti 10 h 40 minuuttia ja epiduraalinkin ehdin saamaan. Tarpeen vaatiessa minulla ei nytkään ole mitään käynnistämistä vastaan. Tietysti toivon, että käynnistyisi omia aikojaan.



Lapsivettäkö Fannylla jo lirahtelee? Onnea matkaan, jos olet jo lähdössä synnyttämään!



Jaksamisia kaikille!

nonnu78 rv 39+4

Joka päivä pinon luen, muttei itellä yleensä mitään lisättävää... No pinoudun nyt sitten kuitenkin tänään taas, kun joku epäili pinon pikkuhiljaa pienenevän.



Meillä ei maha-asukkaalla mitään ajatustakaan ulkoistua, eikä oikeestaan mullakaan. Ei supistele, ainoo vaan, että öisin pitkään kyljellään olo tekee lonkat tosi kipeeksi ja tätä nenän niistämistä aamusin riittää. No ne on ne raskaushormonit, jotka limakalvoja turvottaa lohdutti terkka tänään. Siis käyty tänään taas neuvolassa, paineet ok, sokeri+, ei turvotusta, eikä oikein mitään muutakaan kerrottavaa. Nyt näin ite viime viikon polivastauksen kohdunsuusta, oli ollu edelleen samoissa mitoissa 2-3cm, kiinni, joten sitä se siis oli, kun lääkärin ainoo kommentti oli, että kohdunsuu näyttää hyvältä. Sf tänään 37cm (kasvanut edelleen pikkuhiljaa), mut mukula edelleen ylhäällä, tuskin laskeutuukaan sitte ennen syntymää(?) Päällään joskus porailee tonne kohdunsuulle päin ja epäilemättä siks vihloskelee ja niitä pistomaisia kipuja tuntuu... No tää loppuaika on ollu kuitenki helpompaa ku esikoista oottaessa, sillon oli paljon elefanttimaisempi olo. Ei siis mitään uutta auringon alla ja ei tässä oikein osaa ees aatella edelleenkään, että kohta olis nyytti sylissä. Mä suuntaan ajatukseni siihen, että neljä viikkoo tässä vielä pyöritään pinoa pidentämässä.



Niistä käynnistyksistä on ollu tän päivän pinossa... Kerronpa minäkin kokemukseni, eli esikko käynnistettiin 41+1 ison koon epäilyn ja oman toivomuksen johdosta. No menin ihan kontrolliin 41+0, jolloin auki 3cm, kaulaa 1cm ja eka lääkäri sano, että ok, saliin vaan, kalvot puhki ja tippa lisäks menemään, mut parin tunnin ´salissa odottelun jälkeen toinen lääkäri tuli ja kysy, että onks tää pakko tänään väkisin tehä? -> Mieheni suuttu, minäkin hieman, kun tällästä arpomista siinä olossa ei oikein jaksanu. Ottivat sitte osastolle ja käyrää ja Cytotecia pari puolikasta sen päivän aikana, jotta kypsyis lisää. Mun hermot kyllä kypsy, varsinkin kun oli vielä ukaasi päällä, että on liikuttava mahd. paljo, jos vaikka käynnistys sitte sillee omineen. No paskan marjat, yö meni ketuille, kun huonekaverilta meni puoliltaöin veet ja vasta 4.30 ne vei sen saliin. Syykin selkis mulle aamulla, kun komas lääkäri totes, ettei nyt mua tarvi enempää kypsytellä, mut salit on täys. Pääsen synnyttää jos on tilaa. Luojan kiitos tuli tilaa ja päästiin alas, mut mulle ne Cytot ei tehny muuta kun sitte lyhens kohdunkaulaa, eikä sitäkään kokonaan pois. Klo 10.30 alettiin käynnistys oksitosiinitipalla, käynnistyminen tapahtu klo 13.15 ja sit se olikin kylmää kyytiä kunnes sain epiduraalin noin klo 14. 14.55 kalvot puhkastiin ja tyttö tuli puolen tunnin työn jälkeen pihalle klo 16.20. (Jottapa syöksyksi se sitte meni.)

Lopputulos oli se, että nyt mä istun ja ootan ihan mielellään, että käynnistyis ilman näitä lääkkeellisiä menetelmiä, koska se tippatouhu oli aika raju kokemus (josta mut selville vesille pelasti vaan se epiduraali). Mut voihan tässä vielä mieli muuttua jos olo elefantisoituu tästä pahasti. Mieheni melkein luottaa siihen, että 8. tai 9.3. sitte kun on 42 viikkoo täynnä, käynnistellään taas...



Ja niistä valmisteluista vauvaa varten, eipä oo täälläkään kaikki valmiina. Sänky edelleen tuolla kylmässä aitassa oottelee noutajaa, mut lakanat on pesty. On muuten vanha sänky, rottinkikori vuodelta 1935 ja sit sen jälkeen tulee pinnis vuodelta 1943... Molemmat edelleen hyvässä kunnossa.



Tulipas rutkasti tekstiä, koettakaa kestää siskot!!!



Dentaurus 38+0

Oon kuullu, vaikkei itellä oikeestaan kokemusta olekaan, väittävät, että ennen synnytystä monella suolen sisältö pehmenee ja suoli toimii hyvin, jottei se tavara jää sinne pahasti kiukuttelemaan. Ettäpä se ison hädän helpompi teko ennakois synnytyksen käynnistymistä lähiaikoina.

En siis ite osaa sanoa, mut näin oon kuullu...



Dentaurus

nimittäin sitä ettei tule " Jokojoko" puheluita, mun äiti on nyt tänään soittanut 3 kertaa... Aina se kysyy että mikä on olo? No, ei ihmeempi. Tänään on supistellut vähemmän kuin eilen. Se on raukka kyllä ihan jännityksestä sekaisin.



Samanlaisia tuntemuksia naperon ja helenan kanssa, supistaa muttei koske ja alapäässä kamala paine. Mutta toivon vaan että sentään jotain auttaisi ja olisi sitten helpompi homma edessä kun synnytys oikeasti on käynnissä.



Tein pullataikinan ja nyt se on kohoamassa, kohta pääsee leipomaan...

t. tuuliina

Minä vielä ihan yhtenä kappaleena täällä odottelen. Nyt ei enää tee mieli lähteä kotoa oikein mihinkään. Autolla-ajo saa muuten aikaan mulla supistuksia! niitä tulee muutenkin ihan silloin tällöin, mutta ei kivuliaita montaakaan.

Odotus käy pitkäksi mulle ihan siitä syystä, ettei ole mitään tekemistä enää. Siivota pitäis, muttei saa aikaseksi ja jaksakaan imuroida. Saa mies hoidella sen puolen.

Jännittää se synnytys myös. Mutta pakkohan siitä selvitä on! Ja sitä paitsi mä oon sairaan malttamaton näkemään meidän oman pikku nyytin!

Jaksuja kaikille!

Toivoo Minna ja OnniElsa rv 39+4

Ps. Missä Noora, joko Hertta on tullut maailmaan? =)

Täällä ollaan Nonnu ja Enni, yhtenä kappaleena. Kiva kun kyselitte ja kiva oli kuulla teistäkin! Näyttää siltä, että Tamperelaiset ovat jakautuneet kahteen ryhmään ja tähän jälkijunaan ovat hypänneet mukaan Nonnu, Enni, Fanny, Jansku (menikö nimimerkki oikein) ja Austen. Muilla taitaa olla jo kersat kainalossa? Synnytellään sitten joskus... Olen kyllä käynyt joka päivä lukemassa pinoja, mutten ole jaksanut kirjoittaa kun ei ole oikein mitään mitä kirjoittaa. Joku jo kysyikin, että eivätkö muut nauti raskaudesta, mulla on vähän sama olo, vaikka olo on tukala ja malttamaton, niin silti ihan ok. Odotan mielelläni luonnollista käynnistymistä, mua ei käynnistellä ennen kuin olisi aivan pakko. En ole sitten jaksanut oikein kirjoitella, kun ei ole kummempia valittamisia.



Kävin mä kyllä Taysissa katsastamassa paikat, mentiin synnytystapa-arvioon, mutta jouduin jäämään vuorokaudeksi tarkkailuun verisen vuodon vuoksi. Turhaa hommaahan se oli, kun ei löydetty vuodolle syytä niin olin itse melkoisen varma, että kohtu vain " kypsyttelee" itseään, ja siihen uskon vieläkin. Eli ei se tarkkailemalla parantunut ja nyt olen kotona. Aika karski meiniki siellä Taysissa kyllä on, vauvoja oli joka kulmassa, petipaikat täynnä, ihmisiä käytävällä ja kova kiire. En siis kritisoi hoidon tasoa, vaan pieniä tiloja. Kätilö sanoikin, että kaksi viimeistä viikkoa ovat olleet aivan hurjia, vauvoja syntyy liukuhihnalla. Mulla on nyt tällainen hieno suunnitelma, että en mene takaisin sinne kuin synnyttämään, pyysin peräruiskeen mukaani ja sain tietoa esivalmisteluista. Ja kun hetki koittaa, venytän sairaalaan lähtöä viimeiseen asti ja sittenkin soitan että kannattaako sinne tulla jos kaikki salit ovat täynnä. Mielummin sitä kuitenkin odottelee kotona kuin siinä synnytysvastaanotossa. Saas nähdä kuinka tämä hieno suunnitelma sitten käytännössä onnistuu! :-)



Mutta oikein iloisia päiviä teille kaikille, toivottavasti tuska on pian kaikilta ohi. Ja sittenhän se tuska vasta alkaakin, että mitä kaikkea sille vauvalle voikaan sattua ;-)



Austen

Ihmeellisen helpolla olen päässyt tässä toisessakin raskaudessa. Esikoisen kanssa pystyn touhuamaan ja puistossa käymään samalla tavalla kuin ennenkin. Välillä vähän kolottaa, mutta se on pientä. Mahan kovettumisia on silloin tällöin, mutta kivuliaita supistuksia ei ole ollut. Toissa iltana mahaa kiristeli vähän aikaa, mutta sitä en kauan kestänyt. Eli olo on varsinkin fyysisesti oikein hyvä. Esikoisella on aikamoinen uhma-/tahtoikä päällä ja se (ja välillä niin typerä mies) vähän koettelee hermoja. Nyt on esikoinen nukkunut yönsä tosi hyvin, mutta mun täytyy tietenkin käydä vessassa monta kertaa yössä. Päivisin ei silti juuri väsytä. Mutta niinä päivinä/iltoina, kun närästys on kova, ottaa kyllä päähän ja paljon. Ymmärrän siis hyvin, että ne joilla on paljon kipuja ja särkyjä, niin haluaisivat jo päästä synnyttämään ja saada helpotusta oloonsa.



Meillä on suurin osa vauvan tavaroista valmiina. Kehtoa ei ole vielä pedattu ja just eilen mun äiti sitä ihmetteli. Mä taas ihmettelen, että mikäs kiire tässä on. Tuskin ollaan vauvaa heti laittamassa kehtoonsa, kun kotiin tullaan. Ja saahan ne lakanat tuolta kaapista sinne aika nopeasti. Sairaalakassia olen pakannut ja vauvan kotiintulovaatteet on kaukalossa valmiina. Kestovaipat on pesty, mutta ne odottaa taittelua (harsot siis) tossa kuivaustelineellä. Hoitopöytää meillä ei nyt ole, kun mihinkään ei mahdu ylimääräistä lipastoa tms. ja pesukone on keittiössä, eikä siellä viitsi alkaa vaihtamaan vauvan kakkavaippoja. Esikoisen aikana asuttiin eri asunnossa, missä oli pesukone kylppärissä ja sen päällä oli se hoitoalusta. Toimi todella hyvin. Nyt vaihdetaan vaipat a tehdään muut jutut aluksi meidän sängyn päällä tai lattialla ja katsotaan sitten myöhemmin, mikä systeemi ois tässä asunnossa paras.



Mä en ole saanut vielä yhtään " JOKO???" -puhelua tai tekstiviestiä. Onneksi... Kaikki vissiin tajuavat, että kyllä ihan varmasti kerrotaan, kun vauva on syntynyt. Ja esim. omille vanhemmillemme ja siskoillemme kerrotaan jo siinä vaiheessa, kun lähtö tulee. Kuulin just yhdestä tutusta, joka oli saanut eilen vauvan. Oli mennyt 16 päivää yli, mutta käynnistynyt sitten itsestään just kun ois ollut käynnistyspäivä. Toivottavasti tää ei mene noin paljon yli...



T:Fassiloora rv 38+4 (hassua, kun ekassa raskaudessa ei näitä viikkoja ja päiviä enää ollutkaan, kun esikoinen synty rv 38+3...)

Eli ei vauvaa vielä täälläkään vaikken pariin päivään olekaan kirjoitellut, en ole jaksanut vaivautua kun ei kerran mitään uutta kerrottavaakaan ole =( No ei paljon ole kyllä edelleenkään.



Terkkarista soittelivat eilen että haluanko jotain seurantaa kun neuvolantäti on siis sairaslomalla ilman sijaista ja mulle laitettu seuraava neuvola-aika vasta 20. päivä. Sanoin etten varmaan tarvii kun on tämä ja edellinenkin raskaus menneet ok ja kaippas sitä sitten osaan jonnekin soittaa jos jotain ihmeellistä ilmenee. Toivossa edelleen elelen etten tuonne neuvolaan saakka kasassa pysyisi, saapa nähdä. Ensi viikon torstaille otin vyöhyketerapia-ajan, josko olisi jotain iloa.



Vauvan tavaroista...meillä on kehto makkarissa ja sinne olen lakanat valmiiksi heitellyt, pedata aion vasta kotiuduttuani vauvan kanssa. Hoitopöytä on valmiina tavaroineen, kaukalokin odottaa jo makkarin nurkassa. Vauvan vaatteet saan lipastoon heti kun mies kokoaa tänään ostamansa vaatekaapin isomman pojan vaatteille. Olikin mies tehnyt paljon huonekaluostoksia tänään, saa sitten koota niitä koko illan kun mä lähden Tupperware-kutsuille =) Vauvan kotiintulovaatteita ei ole vielä laitettu eikä sitä sairaalakassiakaan pakattu, eiköhän nuo vielä ehdi.



Tuosta cytotec-käynnistuksestä on ollut puhetta, meillä edellinen käynnistettiin, ehdin muistaakseni kaksi murua saada kun supistukset alkoivat, synnytys kesti 5,5 h ja epiduraalinkin sain, kaikkinensa ihan ok kokemus vaikka tietysti toivonkin että tämä toinen älyää tulla omia aikojaan.



Eipä tässä kai sitten muuta, pullataikina tulee varmaan kohta pöydältä alas jos en ala leipomaan! Onnittelut vauvan hakeneille ja tsemppiä kaikille muille!



Manna ja eekuli 37+6

juu päivän hommat taas ohi... pyykit pesty ja ruoat laitettu ja kaupungissa käyty sekä firmalla -nuo työt kun ei ajatuksissa rauhaa anna näin yrittäjänä ! Ja ihnasti kiristäääääää nasua , musta tuntuu että tää vaavi tulee tuolta alapäästä ihan just pihalle . Kaipa se on sitä painontunnetta ;) ja maha roikkuu polvissa :)



T_U mä tosiaan jo luulin että sulla on nyytti kainalossa, mulla oli hiukan mukavampi käynnistys kokemus esikolta. Nyt en toivo käynnistystä vaan haluan päästä niistä oikeista suppareista synnyttää ! Että ymmärrän kyllä sua, aikas karmaisevaa varmaan oli.



MIISA paljon onnea tytöstä koko perheelle !!



Tää lähtee nyt tän kivikovan vatsan kanssa laskee liikkeitä tuonne soffalle ja lämmittelee sitä kuumapussia ...



Joo ja mun äiti soitti tänään taas että JOKO joko !? sanoin kyllä että ilmoitetaan sitten kun mennään just..



minkki edelleen

ja terkka oli ihan sitä mieltä et ei oo mitään järkee tässä kidutuksessa.

huomenna soitan naikkarille ja pitää aika saada maanantaiksi äitipolille.sillon on 10 päivää yli ja voin vaatia käynnistystä!!!

olen valmis mihin tahansa pilleriin ja työntäköön sen niin syvälle et vauva syntyy pillerit suussa!!!



noista käynnistyksistä:kaverilla riitti puolikas cyto ja toisella 11 kpl ja sitten tarjottiin puukkoa.



minä otan mitä tarjotaan!!!

kiva aihe;))))

mutta sain eilen naikkarilla(tai pyysin) peräruiskeen,suoli kyllä tyhjeni mutta eipä muuta tehoa sitten ollutkaan!!



kuumetta 40+6

Heissan kaikille, pikku prinsessamme syntyi sitten lopultakin viime perjantaina vieläkin vauhdikkaammin kuin isosiskonsa. TAYS oli loppuun asti uskollinen omintakeiselle " hoidolleen" . Viime to pe yön oksentelin koko yön, aamu yöstä soittelin sitten paniikissa jälleen TAYS:iin. Minulle kun oli niin selkeästi sanottu, että jos tulee yhtään huono olo tai vatsa kipeäksi (myrkytyksen etenemisen oireita) minun pitää välittömästi palata sairaalaan...no minä siinä sitten soittelemaan, että menenkö osastolle vaiko svo:n kautta. Tällä kertaa tays:ssa oltiin jopa yhtä mieltä PYSY KOTONA RAUHALLISIN MIELIN älä tule tänne tartuttamaan muita. Siinä vaiheessa meikäläinen vain vollotti hysteerisenä...kunnes mieheni tuli ja nappasi puhelimen ja soitti svo:lle hiukka kiukkuisena, että nyt on meidän mitta täynnä täältä tullaan ja te ette sille mitään voi. Enpä olisi halunnut olla silloin luurin toisessa päässä.



Kuuden aikoihin olin sitten vastaanotolla ja odottelin lääkäriä kymmeneen asti. Diagnoosi oli nyt sinut viedään saliin tippaan ja puhkaistaan kalvot kun ei tiedetä onko vatsatautini vatsatautia, myrkytystä vaiko vain merkki siitä, että synnytys on käynnistymässä.



Kahdeltatoista olin salissa ja oksitosiinitippa aloitettiin, lapsivesi meni itsestään yhdeltä samassa alkoivat myös supistukset. Siinä sitten kivuliaitten supistusten lomassa odoteltiin lääkäriä kiinnittämään sitä himskatin " anturia" , ennen sitä ei voi kuulemma puudutuksia antaa. No sitten odoteltiin narkoosilääkäriä antamaan puudutusta, hän saapui paikalle kahdelta. Eipä juuri tuo puudutus ehtinyt auttamaan tyttömme syntyi 14.21. Strategiset mitat olivat 3350g ja 50 cm.



Loppu hyvin kaikki hyvin, kotiuduimme onnellisesti jo maanantaina, en vain ole ehtinyt aiemmin koneen ääreen.



Vaikka sitä TAYS:n henkilökuntaa on kovin mollattu lehdissä niin hoitohenkilökunta on aina ollut ystävällistä (varsinkin kätilöt, jotka minun kohdalle ovat sattuneet ovat olleet aivan ihania) se mikä minua on ottanut päähän on, että hoidon johdonmukaisuudesta heillä ei ole kyllä yhtään mitään tietoa. Kolmen viikon pompottelu kyllä koetteli hermoja ihan riittävästi.



En ole ehtinyt pinoja lukemaan mutta kaikille jo jakaantuneille sylin täydeltä onnea. Ja teille muille hyviä vointeja loppumetreille. Käynnistyksestä haaveileville " kolmen viikon juupas eipäs käynnistellään odotellaan" kokemuksella sanon ne samat sanat kuin itsekin sain kuulla kyllä se vaavi sieltä sitten tulee kun on valmis siihen. Niin kävi minunkin kohdallani : )



Palaillaan



Marcel & Julia 6pv

Eli suurenmoiset onnittelut Midzille & Marcelille typyistä. Ihana lukea, että helmiä alkaa pulpahtelemaan maailmaan :-)



Täällä jatkuu kärsimätön odotus -kävin neuvolassa verenpainetta taas mittailemassa. Oli hieman laskenut, mutta sain kuitenkin purkillisen jotain pissatikkuja mukaan, joilla pitää nyt joka päivä tarkistaa valkuaiset. No, tuleepa taas yksi ohjelmanumero päivään eikä vaikuttanut kovin haasteelliselta: pissaa tikkuun, odota minuutti ja katso tulos. Mulla ei koko aikana ole ollut mitään häikkää noissa, joten en sillai ole huolissaan. Jostain syystä toi verenpaine ei vaan suostu laskeutumaan normaalille tasolle.



Täällä on jo kaikki vauvan tarvikkeet valmiina ja pieni sänkykin pedattuna. Toivotaan kovasti, että saatais joku sitä sänkyä asuttamaankin, mutta eihän tässä olla vasta kuin pari päivää yli. Neuvolassa th sanoi, että ekat menee hirmu usein 41+ jotain päiville eli ehkäpä haave omasta helmisimpusta pitää siirtää ensi viikolle. Olin jo niin ajatellut, että tällä viikolla sais nyytin syliin.



Nyt oli vauva jo tosi alhaalla. Th sanoi, että pää liikkuu juuri ja juuri eli on kutakuinkin kiinnittynyt. Lisäksi vauvan meno on selvästi rauhoittunut, joten th veikkasi että se lepää enemmän ja siten valmistautuu syntymään -niin kuulemma tapahtuu. Siis kyllä se edelleen liikkuu, mutta ei aivan niin raivokkaasti kuin aiemmin.



Itse olen saanut olla suhteellisen kivuton -pientä kolotusta ja jomotusta, mutta lähinnä epämukavaa eikä sellaista tuskaista. Sinänsä siis raskaus mennyt hyvin, mutta itseäni vaivaa tää möhkömäinen olemus ja ahistus kun ylösnousu, kumartuminen, liikkeelle lähtö sun muut on niin vaikeita. Hitto kun ei kenkiä meinaa saada jalkaan kun ei yltä. Ja kärsimätön luonne ei millään jaksaisi vaavia odotella.



Toivon kuitenkin kaikki peukut ja varpaat pystyssä, että käynnistyisi itse eikä tarttis alkaa sairaalassa käynnistämään. Olen kuullut, että se käynnistetty synnytys on kyllä aika lailla kivuliaampi ja rajumpi.



Eipä muuta -takaisin telkun ääreen!



rv 40+2

Käytiin äsken kaupassa, totesin että hyvä kun en poikaa tänään lähtenyt kävelemällä hoidosta hakemaan. Hetken kun oli kaupan käytävää kävellyt niin taas se painon tunne palasi, tuntuu kuin melonia tunkis sisuksistaan. Ja kun se ei tunnu tuolla kohdunsuulla, vaan takapuolessa! Elikkäs hanurissa. Kuka sen sinne on mennyt laittamaan...



Sain juuri parit imetysliivit kokeiltaviksi, hyvä niin ehdin saada synnärillekin ne mukaan. Tänään kokeillaan niitä " lääkärileikkejä" , josko se kohdunsuun ärsyttäminen saisi jotain aikaan. Nimittäin tunne on se että tää syntyis kyllä ihan just, vaatii vaan jonkin mikä sen käynnistäisi. Mieluummin kokeilen tätä kuin sitten niitä käynnistys tabletteja. Johan se on kohta laskettu aikakin.

Ääh, ei raskaana olemisessa mitään vikaa ole enkä ole kyllästynyt siihen, vaan tämä olo muuten on vaan niin ärsyttävä. Ja huomenna on pojan vika hoitopäivä ja ensi viikosta pitäisi sitten olla sen kanssa kaksin kotona, tai sitten äiti tulee auttamaan. Ei houkuta kumpikaan...



t. Tuuliina