Lue keskustelun säännöt.
En koe syytä elää
enjaksaenäää
18.10.2015 |
Olen pohjalla, täysin loppu. Elämä on ollut yhtä epäonnistumista kovasta tsemppaamisesta huolimatta jo vuosia. Olen sinnitellyt, mutten jaksa enää.
Ystävät ovat kaikonneet, vakavaa parisuhdetta ei ole ollut koskaan, muutama vuosi sitten sain opiskeltua itselleni ammatin, mutta työyhteisöni on tuonut esiin sen, etteivät arvosta työsuorituksiani. Pomoni sen sijaan oli tyytyväinen.
Yritän parannella vakavan sairauden aiheuttamia tuhoja kropassani, se vei ulkonäön ja kuntoni. Ennen sitä olin todella hyvässä fyysisessä kunnossa ikinä.
Muutin työn perässä uudelle paikkakunnalle ja antanut 150% joka päivä. Viimeisetkin ystävät ja perhe jäivät kotiseudulle. Muutamaa "kaveria" tapaan pari kertaa kuukaudessa tällä uudella paikkakunnalla.
Sairastumisen jälkeen en kykene katsomaan itseäni peilistä, välttelen kotini ulkopuolella liikkumista. Olen yrittänyt työstää asiaa ja saada itseni kuntoon tuloksetta.
Olen aina ollut se, joka jätetään porukan ulkopuolelle, selän takanani on puhuttu ja perättömiä juoruja levitetty. Raivasin itseni uusille urille, uusiin ympyröihin, mutta kaikki romahti.
Nyt olen yrittänyt selittää perheelleni tätä äärettömän pahaa oloani, he eivät ymmärrä. Viikko sitten tappelin äitini kanssa joka suolsi tuntemuksensa tilanteesta ja selvisi ettei häntä kiinnosta. Vanhempani ovat olleet viimeisen vuoden aikana ainoat, joiden kanssa olen pystynyt puhumaan ilman nälvimistä. Nyt en sa heistäkään tukea.
Olen niin loppu, elämä yhtä tuskaa. Minulla ei ole enää ketään eikä mitään syytä jatkaa tätä rämpimistä.
Onko tästä enää mitään poispääsyä?
Kommentit (17)
Olen pahoillani. Kuulostat siltä, että tarvitsisit lepoa, siis ihan kunnolla, ja halauksen. Voisitko saada pitkän loman, käydä vaikka kotiseuduilla ja viettää rauhassa aikaa vanhojen ystävien ja perheen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina on joku joku syy elää. Kokemuksen kautta tiedän, mutta vain sinä voit vaikuttaa siihen. HAE APUA! ihan sellaista kunnon apua netistä löytyy ohjeita esim. tukinettiin kun menet juttelemaan kertoo mitä sinun pitää tehdä ja kartoittavat avunsaantia. Tee se sillä tiedän että tässä maailmassa on joku joka rakastaa sinua <3
Hae ap ammattiapua. En usko että sinulle riittää pelkkä nettiapu, ja lähipiiristäsi et selvästi nyt voi saada apua. Jos on varaa yksityiseen terapeuttiin, niin se on hyvä vaihtoehto. JOs ei ole, niin mielenterveystoimistosta saa myös keskusteluapua.
Ap täällä,
Onhan tänne netin keskustelupalstalle avautuminen säälittävää, mutta mulla ei ole ketään, kuka kuuntelisi! Olen yrittänyt puhua läheisilleni ja ystävilleni kotipuolessa tästä tilanteestani, mutta heitä ei kiinnosta. Ja nyt kun riitauduin äitini kanssa, joka sanomisillaan toi esiin sen, ettei hän ymmärrä eikä häntä kiinnosta. Se oli viimeinen ripe tukiverkosta, jota ei enää ole.
Hakeuduin työterveyteen puhumaan olostani kuukausia sitten, mutta sopivan psykiatrin etsiminen ja terapioiden hinnat kauhistuttivat. Mutta auttaako terapiakaan, kun elämä ei tästä parantua omalla kohdallani? Itkisin ja puhuisin tuntemattomalle ihmiselle, mutta se ei tulisi muuttamaan mitään?
Tiedän kyllä ettei muuta vaihtoehtoa ole kuin terapia tai oman käden kautta lähteminen.
Lääkkeet kehiin
ja hoitoa
syy elämälle on itse hankittava elämällä. Matkusta, harrasta, urheile, 0piskele lisää
sukulaiset ja ystävät EI OLE terapeutteja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ap vielä,
Kiitos sanoistanne! Ette uskokkaan kuinka paljon sananne merkitsevät juuri nyt, itken täällä silmät päästäni! Yritän keretä rohkeutta puhumiseen työterveyslääkärilleni. Hävettää ja ahdistaa niin saatanasti.
Ei ole mitään hävettävää. Samassa veneessä olen ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä,
Onhan tänne netin keskustelupalstalle avautuminen säälittävää, mutta mulla ei ole ketään, kuka kuuntelisi! Olen yrittänyt puhua läheisilleni ja ystävilleni kotipuolessa tästä tilanteestani, mutta heitä ei kiinnosta. Ja nyt kun riitauduin äitini kanssa, joka sanomisillaan toi esiin sen, ettei hän ymmärrä eikä häntä kiinnosta. Se oli viimeinen ripe tukiverkosta, jota ei enää ole.
Hakeuduin työterveyteen puhumaan olostani kuukausia sitten, mutta sopivan psykiatrin etsiminen ja terapioiden hinnat kauhistuttivat. Mutta auttaako terapiakaan, kun elämä ei tästä parantua omalla kohdallani? Itkisin ja puhuisin tuntemattomalle ihmiselle, mutta se ei tulisi muuttamaan mitään?
Tiedän kyllä ettei muuta vaihtoehtoa ole kuin terapia tai oman käden kautta lähteminen.
On muitakin vaihtoehtoja. Rupea ryyppäämään, kuten minä ja anna piut paut sun työpaikoilles.
Millä alalla työskentelet ap? Ikäsi? Ja haluaisin myös tietää mitä toivoisit elämältäsi? Itse olen myös yksin mutten oikeastaan yksinäinen, olen niin tottunut olemaan aina omillani. Minulla ei myöskään koskaan ole ollut parisuhdetta. Äitini on ainoa jonka kanssa olen päivittäin tekemisissä, hän on ainoa sosiaalinen kontaktini ja ihminen joka minusta välittää. Jos äitiäni ei olisi niin en tiedä mitä tekisin. Eli tilanteeni on pitkälti samanlainen kuin omasi, paitsi että olen pitkäaikaistyötön ja käpertynyt neljän seinän sisään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään hävettävää. Samassa veneessä olen ollut.
Miten selvisit?
Rukoilen että saat avun ♡
Rukoile sinäkin ♡
juominen tai lääkkeet ei ole mikäön apukeino.
Hakeudu vaikka johonkin seurakuntaan ja puhu pastorille.Ei tarvitse olla kirkko.
zemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään hävettävää. Samassa veneessä olen ollut.
Miten selvisit?
Netistä kaivelin tietoa erilaisiin personallisuuksiin liittyen. Sieltä lopulta aukesikin paljon. En olekaan oikeasti jätemylly, jolle kaikki sai sylttynsä sysätä. Olin liian kiltti ja ymmärtäväinen. Kunnes aloin sanoa vastaan pahasti pahoille. Yhtä yksinäinen olin silloin, kun nytkin. Yksinäisyyden opin ymmärtämään, etten ole ainoa. Ajat ovat muuttuneet ja kontaktia voi ottaa vaikka netissä. En elää enää sen mukaan, miten pitäisi, elän ja teen mitä haluan pienessä miljöössä. Tulin siksi suhteellisen perusonnelliseksi.
Ehkäpä oot väärällä alalla. Hanki uusi ammatti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
28. Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.
29. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.
30. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä. -- Matt. 11
Ei kai elämiseen mitään syytä tarvita. Tänne synnytään ja täältä lähdetään. Ne paineet mitä kasvatus tai yhteiskunta asettaa voi unohtaa. Jokaisella on oma elämä. Sen voi elää miten itse haluaa.
Ystävät kyllä karkoittaa käyttämällä heitä terapeutteina. Ei ne jaksa, ammattilaiset hommiin ja sukulaiset sukulaisina, ystävät ystävinä.
On poispääsy, netin keskustelupalstat. Uskomatonta, että on sellaisia äitejä, joita ei kiinnosta aikuisen lapsen elämä.