Ystävä "varasti" lapsen nimen, mitä tehdä?
Eli meillä on parin viikon päästä ristiäiset ja oltiin ajateltu tytölle tiettyä nimeä ja tämä oli siis muutamille ihmisille kerrottu, mukaan lukien ystäväni.
Sanotaan nyt vaikka, että miettimämme nimi olisi ollut Adalmiina Menni Maaria ja tämä ystäväni kertoi aiemmin, että heidän tytöstään tulisi todennäköisesti Aino Maija Karoliina. Kyseessä ei siis ole nämä nimet, mutta pointtina, että ystäväni aikoi antaa lapselleen ns. tavallisemmat nimet, kun me taas halusimme vähän erikoisemmat nimet, paitsi viimeinen nimi tulee suvusta eikä ole niin erikoinen.
Olin lievästi sanottuna ihmeissäni, kun nyt sain tietää, että ystäväni on antanutkin tytölleen saman nimen, kun piti meidän lapselle tulla. Me mietimme nimeä kauan ja nyt todellakin harmittaa. Kysyin tästä ystävältäni, että miksi vaihtoi nimen täysin samaan, mitä me olimme miettineet ja sain vastaukseksi vain, että se tuntui hänestä paremmalta kuin heidän miettimänsä nimi.
Nyt en enää tiedä annammeko tuota nimeä vai keksimmekö jonkin toisen. En myöskään tiedä haluanko enää olla tekemisissä tämän ystäväni kanssa, vaikka toisaalta tämä tuntuu aika huonolta syyltä pelkästään katkaista välit.
Kommentit (112)
Ystävä teki todella nolosti. Vielä kun ensimmäiset nimet ovat hieman erikoisempia. Häpeäisi. Miltäköhän lapsesta tuntuu jos sille joskus selviää että äiti varasti nimen.
Meille kävi aivan samalla tavalla! Paitsi että minä olin puolessa välissä raskautta kun kaveri antoikin sen nimen minkä minä olin jo valinnut ja hänelle kertonut. Ainoastaan lisäsi kolmannen nimen. Annoin nimen minkä tahdoinkin ja katkaisin välit "ystävään". Oli niin tökerö temppu. Tästä jo vuosia aikaa ja hän yrittää vieläkin säännöllisesti ottaa yhteyttä. Kertaakaan en ole kyllä edes anteeksipyyntöä saanut.
Minä katkaisin välit, ei tommonen oo mikään ystävä!
Onpas tökerö temppu, kyllä viilenisi välit tähän "ystävään". Oisko hän voinut jossain jossain vauva-ajan väsymyshuuruissa kuvitella että keksi nimet itse? Vai voiko noin röyhkeä olla? Olettrko siis jutelleet nimeämisen jälkeen?
En antaisi enää sitä nimeä mikä on jo annettu "lähipiirissä". Kaverin lapsi syntyi kuitenkin ensin, joten helppohan se on hänen sanoa että te matkitte ja kuka sittenuskoo kylillä ketä, ja naurettavaa alkaa vängätä että tuo varasti meidän nimen, kuulostaako normaalilta jos noin sanoo, etunimiä ei voi omistaa!
Voiko sitä nimeä muokata mitenkään? Vrt. Katariina→ Katriina, Mirkka→Mirka.... Mitä mieltä miehesi on, haluaako yhä saman nimen, entä sinä? Vai tuntuuko nimi täysin pilatulta? Etunimi siis, seuraavillahan ei ole niin suurta merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti tossa tilanteessa vähentäisin yhteydenpitoa ihan minimiin. Eli jos tää "ystävä" ottais yhteyttä, niin vastaisin mahdollisimman lyhyesti ja tylsästi. Itse en pitäisi yhteyttä.
Nimet luultavasti laittaisin mitä olin ajatellutkin, enkä keskustelisi niistä sen "ystävän" kanssa ollenkaan. Tai sitten keksisin vielä paremmat ja jos "ystävä" kyselisi, niin sanoisin että ei ne ollutkaan niin kivat nimet mitä silloin ajattelin, että tää nimi on paljon kauniimpi. Eikä mitään mainintaa, että "ystävä" antoi tän nimen lapselleen. Sais sitte ihmetellä yksinäisyydessään mitä on tapahtunut.
Kuulostaa todella kypsältä käytökseltä... Miksi ei voisi kertoa suoraan ystävälle, että on pahoittanut mielensä tämän käytöksestä ja keskustella niin, että kumpikin saa kertoa oman kantansa? Eli toimia niin kuin aikuisilla yleensäkin on tapana toimia ristiriitatilanteissa.
Koska tollanen ihminen ei edelleenkään ole oikea ystävä. Voihan sitä sitten vaikka sanoa, ettei halua olla tekemisissä enää nimen takia. So long.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö lapsella ole jo kelan tiedoissa nimeä? Voiko sitä enää vaihtaa?
Kaveri sai pojan syyskuussa, mutta ristiäiset on marraskuussa, nimi on jo tosin annettu virallisesti vaikka suku ja tuttavat eivät sitä tiedä.
Näinkö on? Minäkin sain syyskuussa tyttären ja ensi kuussa on ristiäiset mutta ei me kyllä olla vielä nimeä minnekään annettu.
Joo, esittelivät pojan kelakorttia kun oli tullut postista (olen siis kummi, sitä kautta sain tietää nimen).
Vai niin, miksiköhän meidän ei ole tarvinnut?
Ristiäiset voi pitää millon vaan vaikka 6kk syntymästä jne mutta nimi on ilmotettava viimestään 2kk syntymästä!
Antaisin lapselle nimen, jonka alunperin olitte ajatelleetkin antaa. Ystävyys olisi loppu.
Meille kävi niin, että yritimme olla antamatta lapsellemme suosikkinimeä.
Miellyimme jo varhain yhteen nimeen, mutta 3 kk ennen lapsen syntymää eräänä sunnuntaina oli lehdessä viisi samannimistä (kasteilmoituksia siis). Nyt tämä nimi on lapsemme kolmas nimi. Etunimi (puhuttelunimi) keksittiin vasta kun lapsi oli jo syntymässä!
Kun odotin lasta, kerroin tutulle naiselle nimeksi mietityn joko Akia tai Anttia. Toinen noista valittiin. Kerroin mahdolliselle tytölle harkitun Susanna Outi Maria. Kaksi viimeistä nimeä suvun nimiä.
Nainen sai sekä tytän että pojan. Pojasta tuli Aki jotakin ja tytöstä Susanna Mariana.
Minua vain nauratti!
Onpas törkeää. Olen sitä mieltä, että etunimeä ei oikein voi varastaa, jos joku päättää myös antaa lapselleen nimeksi Matias, niin sitten antaa. Riittäähän näitä. Mutta tuo, että koko rimpsu on sama, on kyllä harkittu temppu. Käsittämätön sinällään, mitähän tuo kaverisi sillä tavoitteli? Vai oliko heidän mielestään aidosti niin uniikin hieno nimi, että seurauksia miettimättä päättivät sen napata? Tosi outoa.
Ei minulla olisi kyllä mitään asiaa enää tuollaiselle kaverille. Jos ihmettelisi asiaa, niin sanoisin, että nimitemppu tuntui tosi pahalta. Mutta en keskustelisi enää mistään, enhän voisi luottaa kaveriin. Luottamushan tuossa on petetty, koska vaikka olisivat sattumalta miettineet juurikin samoja nimiä, olisi kaveri voinut teidän jutellessanne avata suunsa ja kertoa tästä.
Itselleni kävi samantapaisesti.
Olimme valinneet valmiiksi pojallemme nimen (mallina nyt vaikkapa) Ilmari Aleksanteri. Serkkuni antoi pojalleen joka syntyi 3kk omaani aikaisemmin nimeksi Elmeri Aleksanteri. Sukunimi lapsilla sama. Eli pitkät nimet joissa huikea kahden kirjaimen ero.
Minua harmitti ja annoimme sitten lapsellemme toisen nimen. Ilmari Aleksanteri jäi käyttämättä. Jälkikäteen olen harmitellut monta kertaa että huolella valitsemamme nimi ei olekaan lapsellamme, ja koska lapsi jäi viimeiseksemme, ei asialle voi mitään.
Anna lapsellesi se nimi jonka olet valinnut. Ystäväsi varmasti tietää että sinä olit ensin nimen "varannut", mutta älä sinä suostu kärsimään siitä.
p.s. Aika helkkarin röyhkeästi tehty ystävältäsi.
Anna nimi minkä ajattelitkin. Ja tarinan nimen ympäriltä voit kertoa sitten rauhassa ja huoletta kaikille jos ihmettelevät samaa nimeä.
Minä halusin pojasta Leevin ja sanoin sen useinkin ääneen. Mies oli Laurin kannalla. Kun Leevin ristiäisten jälkeen menin seurakunnan vauvaryhmään, oli siellä 8 poikaa, joista 3 oli Leevejä. En voinut mennä sinne enää uudestaan, koska niin moni tuttu oli varastanut poikani nimen. Kaksi näistä oli jopa poikani täyskaimoja.
Voi hyvänen aika. Mä oon aina ihmetellyt miksi sitä lapsen nimeä ei voi sanoa etukäteen, eikä vasta nimiäisissä, ilmeisesti jotkut siis oikeasti pöllivät nimiä. Huhhuh.
Älä anna samaa, tuollakin tapahtumalla oli varmaan tarkoituksensa.Lapsi huokaisi helpotuksesta, kunnei tarvitse olla "Alexandra Cecilia Mäkinen-Virtanen".
Vierailija kirjoitti:
Näitä ketjuja on ollut ennenkin. Jopa niin, että nimi on varastettu, vaikka edes lasta ei ole tulossakaan.
Nimi ei kulu eikä sitä voi varastaa
Nimi todellakin kuluu!
Ja kun niin käy niin kaikki luokalla ovat Ainoja tai Sofioita kuten tällä hetkellä.
Ennen aikaan oli Riittoja ja Pirjoja.
No voi yhyy. Hanki ap elämä. Ei teillä vain ainoastaan ole vain siihen nimeen oikeutta. Järki käteen! 😂
Mä laittaisin valitsemani nimet lapselleni, ja samalla täyden puhelinhiljaisuuden ym. yhteydenpito poikki. Ristiäisten jälkeen lähettäisin kortin, jossa hyvästelisin tämän kusipäämoukan, ja alle lapseni ja oma nimeni. Mitä se seuraavaksi haluaa ja pitää parempana, sun miestäsi kenties? Täysin epäluotettava paskiainen, ei kunnioituksen ripettäkään. Ja kutsuu tietenkin itseään sun ystäväksesi? Hohhoijaa, yököttävää.
En jaksa lukea koko ketjua ja joku saattoikin jo ehdottaa, mutta.. kävisikö nuo samat nimet jossain eri järjestyksessä? Ihan jo siksi, että täysetunimikaima (olkoonkin eri sukunimi) voi olla hankalaa, niin erottuisi varmemmin kaverin lapsesta jos nimien järjestys on eri. Saattaahan kaverin kersasta tulla vaikka kuuluisa pornotähti joka esiintyy etunimillään, niin eipä menisi oman lapsen maine samalla :D.
Kutsumanimeksihän voi valita kuitenkin toisen/kolmannen nimen, jos se on jo päätetty.
Vierailija kirjoitti:
Mä laittaisin valitsemani nimet lapselleni, ja samalla täyden puhelinhiljaisuuden ym. yhteydenpito poikki. Ristiäisten jälkeen lähettäisin kortin, jossa hyvästelisin tämän kusipäämoukan, ja alle lapseni ja oma nimeni. Mitä se seuraavaksi haluaa ja pitää parempana, sun miestäsi kenties? Täysin epäluotettava paskiainen, ei kunnioituksen ripettäkään. Ja kutsuu tietenkin itseään sun ystäväksesi? Hohhoijaa, yököttävää.
Aika syvällinen ystävyys selvästi ollut kyseessä, kun tuollaisesta pienestä asiasta pistetään välit poikki.
En käsitä tuota marttyyrimäisyyttä nimien suhteen. Se on vain nimi, oikeasti.
Itse ollaan oltu todella avoimia pian syntyvän esikoisen nimimietinnöistä, jos joku päättää oman lapsensa nimetä samoin niin mitä se on minulta pois? Ei minun tarvitse uutta nimeä alkaa miettiä siksi, että jonkun toisen lapsella on sama nimi.
Että vähän nyt pipoa höllemmälle, aika lapsellista tuo touhu kun yhden nimen takia ollaan pistämässä välejä poikki.
Ystäväni antoi siis kaikki kolme nimeä samaa, jotka me olimme ajatelleet antaa tyttömme nimeksi. Kaksi ensimmäistä on erikoisempia ja viimeinen hiukan tavallisempi, koska tulee suvusta.
Emme todennäköisesti vaihda tuota nimeä, koska tämä lapsi tulee jäämään ainokaiseksemme enkä usko, että jaksan yrittää keksiä toisen yhtä paljon miellyttävän nimen.
Luultavasti välini tulevat katkeamaan tähän ystävääni. Aiemmin en täysin vastaavaa ole huomannut, mutta jotain kilpailua on ehkä välillä ollut. Sillon en niin osannut siihen kiinnittää huomiota, mutta näin jälkikäteen ajateltuna se vaikuttaisi sellaiselta.
ap