Lue keskustelun säännöt.
Kuinka tärkeää kihlautuminen ja naimisiinmeno teille on?
16.10.2015 |
Olen juuri täyttänyt 25 vuotta. Poikaystäväni on 28-vuotias ja olemme olleet yhdessä pian kuusi vuotta. Olen huomannut, että ihmiset ympärilläni ovat alkaneet hössöttää kaikenlaista kihloista ja naimisiinmenosta. Mitä ihmettä? Elämmekö vuotta 2015 vai olenko erehtynyt?
Olen varmaan jotenkin epätavallinen, kun koko kosinta-asia alkoi mietityttää vasta tämän hössötyksen alettua ja erityisesti erään ystävättäreni sitä minulta kysyessä. Äänensävy oli jopa hieman huolestunut "Miksei X ole jo kosinut?" Minun automaattisesti oletetaan odottavan jatkuvasti malttamattomana kosintaa!
Minulla ja poikaystävällä on loistava suhde, olemme toistemme parhaimpia ystäviä, rakastamme toisiamme valtavasti ja yhteys vain syvenee. Olemme molemman hyvin hetkessä eläviä, tulevaisuutta ei kauheasti suunnitella ja koko ajan on uusia projekteja meneillään.
Rehellisesti sanoen, en usko, että tulen koskaan menemään naimisiin kenenkään kanssa, koska en koe siitä olevan muuta kuin ehkä joissain tapauksissa juridista hyötyä. Minun on vaikea kuvitella kihloille tai häille itselleni mitään merkitystä. Se ei muuttaisi suhdettamme miksikään. Monet tuttavani ovat olleet suorastaan järkyttyneitä tai kummastuneita näkökannastani.
Kertokaahan, onko kihloilla ja naimisiinmenolla teille merkitystä? Miksi? Vaikuttaaki "tilanteeni" kummalliselta, vai ovatko kaikki tuttavani patavanhoillisia?
Kommentit (23)
Kyllä niillä minulle oli merkitystä ja avioliitolla on edelleen tärkeä merkitys minulle. Mutta ei se minua kummastuta, jollei jollekin toiselle ole niillä väliä. Minusta on mukava olla naimisissa ja koska olemme uusperhe, on avioliitto ollut järkevä juttu meille kaikenkaikkiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Once a lifetime -tapahtumia. Olen 40+ ja jos ero sattuisi tulemaan yli 20 vuoden yhdessäolon ja 16 vuoden avioliiton jälkeen, se olisi siinä. Joku seuralainen voisi silloin tällöin olla mukava, mutta yhtä tiukasti en sitoudu kenenkään toiseen kuin lasteni isään.
Kihloilla ei ole minulle muuta merkitystä, kuin se että se on lupaus avioliitosta.
Avioliitolla on merkitys juridisessa mielessä, eikä mikään "rakkauden tunnustaminen jumalan kasvojen edessä."
En itse pidä sinua mitenkään kummallisena, eivät kaikki halua naimisiin. Minulle itselleni on tärkeää mennä naimisiin ennen kuin alamme esimerkiksi hankkia lapsia, että meillä on sitten koko perhe virallisesti. Avioliitolla on juridista merkitystä ja minulle se merkitsee oikeaa sitoutumista toisiimme, päätöstä olla yhdessä lopun ikäämme. Me olemme pian olleet 4 vuotta yhdessä ja minä olen näitä naisia, jotka haluavat tulla kosituiksi. Olen varmaan katsonut liikaa Disney-leffoja pienenä ja romanttisia komedioita teininä, kun odotan miehen kosivan vaikka muuten olemmekin päättäneet olla yhdessä.
Oooh! Voidaanko levittää sulle äkkiä punainen matto! Olet se ihan ensimmäinen tuollaisten ajatusten kanssa. Miten modernia ja edistyksellistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummallakaan ei ole mitään merkitystä eli eivät ole tärkeitä asioita. Naimisissa tosin ollaan mutta juridisten syiden takia (mm. perheensisäinen adoptio ei olisi onnistunut ilman avioliittoa).
Ei ollut yhtään tärkeää, ennen kuin mies ilmoitti, ettei halua kanssani naimisiin. Yhtäkkiä siitä tuli ratkaisevan tärkeää minulle. Hän oli nuorena mennyt kerran naimisiin ja koin, ettei pitänyt minua yhyä arvossa kuin sitä naista, jota oli oma-aloitteisesti kosinut ja heillä oli ollut häät, se koko setti, mitä minä en jostain syystä ansainnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut yhtään tärkeää, ennen kuin mies ilmoitti, ettei halua kanssani naimisiin. Yhtäkkiä siitä tuli ratkaisevan tärkeää minulle. Hän oli nuorena mennyt kerran naimisiin ja koin, ettei pitänyt minua yhyä arvossa kuin sitä naista, jota oli oma-aloitteisesti kosinut ja heillä oli ollut häät, se koko setti, mitä minä en jostain syystä ansainnut.
Yh, jätitkö miehen tuon jälkeen?
Mikä ihme siinä kihloissa tai naimisiinmenossa pelottaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme siinä kihloissa tai naimisiinmenossa pelottaa?
Miksi siinä mikään pelottaisi? Jotkut eivät vain koe sitä tärkeäksi.
Voisin kyllä mennä naimisiin rakastamani miehen kanssa. Se sinetöisi suhteemme ja olisimme aviopari. En näe mitään ongelmaa siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me mentiin naimisiin lähinnä siksi, koska olin vaihtamassa sukunimeä ja mieheni halusi sen nimen myös. Ja toki myös sen takia, että halutaan olla toistemme kanssa loppu elämä, mutta tuskin ilman tuota nimiasiaa olisimme naimisissa.
Mulle sillä juridisella merkityksellä on paljon väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juridinen merkitys minullekin. Jos mennään jossain vaiheessa naimisiin, niin ihan maistraatissa ja siksi, että on helpompaa noin, ei tarvitse tehdä erikseen testamentteja ja muita. Nimeäni en aio muuttaa. Jos lapsia joskus saamme (ei ole kyllä suunnitelmissa), niin varmaan isän nimi heille sitten, en tiedä. Yhteisön ja jumalan edessä lupaamisella ei ole mitään painoarvoa.
Me olemme olleet 8 vuotta yhdessä ja näistä viisi asuneet yhdessä, kolmikymppisiä molemmat. Mitä merkitystä jollain häillä tässä enää olisi? Eiköhän kaikille ole ihan selvää, että tositarkoituksella tässä ollaan liikkeellä, jos se nyt jotakuta kiinnostaa. Minua vähän ällöttää ajatus siitä, että meidän rakkauttamme hekumoitaisiin porukalla jossain bileissä, minun pitäisi tönöttää siellä kolttu päällä ja kammattuna ja kuunnella juhlapuheita. Ja vielä maksaa tuosta lystistä itseni kipeäksi. En juhli omia synttäreitäkään, ei ollut valmistujaisia jne. Muiden häät ovat ihan ok. Ei varmaankaan olisi mitään merkitystä, olisimmeko avo- vai avioliitossa, mikäli erota päättäisimme.
No 6:lle taisi osua herkkään paikkaan tai sitten on muuten sisälukutaito vähän hukassa. Aloittajahan nimenomaan ihmettelee sitä, että hänen naimattomuuteensa on suhtauduttu kummastellen, vaikka hän on pitänyt ajatusta ihan normaalina. Minullekin on suhistu, että miksei ole sormusta ja milloin on häät. Ihan outoa.
Olemme olleet kohta 16v yhdessä, josta avoliitossa melkein 15, ainoa lapsi on yhteinen.
Sain perintöä ja siitä syystä kirjoitimme keskinäisen testamentin uusiksi....meidän tilanteessa avioliitto tarkoittaisi 1500 euroa pienempää perintöveroa ja paperisotaa avioehtoineen ja maistraattivierailuineen.
Päädyimme tosiaan vain testamentin tarkentamiseen ja kumpikin on tyytyväinen elämään susiparina.
Vierailija kirjoitti:
Juridinen merkitys minullekin. Jos mennään jossain vaiheessa naimisiin, niin ihan maistraatissa ja siksi, että on helpompaa noin, ei tarvitse tehdä erikseen testamentteja ja muita. Nimeäni en aio muuttaa. Jos lapsia joskus saamme (ei ole kyllä suunnitelmissa), niin varmaan isän nimi heille sitten, en tiedä. Yhteisön ja jumalan edessä lupaamisella ei ole mitään painoarvoa.
Me olemme olleet 8 vuotta yhdessä ja näistä viisi asuneet yhdessä, kolmikymppisiä molemmat. Mitä merkitystä jollain häillä tässä enää olisi? Eiköhän kaikille ole ihan selvää, että tositarkoituksella tässä ollaan liikkeellä, jos se nyt jotakuta kiinnostaa. Minua vähän ällöttää ajatus siitä, että meidän rakkauttamme hekumoitaisiin porukalla jossain bileissä, minun pitäisi tönöttää siellä kolttu päällä ja kammattuna ja kuunnella juhlapuheita. Ja vielä maksaa tuosta lystistä itseni kipeäksi. En juhli omia synttäreitäkään, ei ollut valmistujaisia jne. Muiden häät ovat ihan ok. Ei varmaankaan olisi mitään merkitystä, olisimmeko avo- vai avioliitossa, mikäli erota päättäisimme.
No 6:lle taisi osua herkkään paikkaan tai sitten on muuten sisälukutaito vähän hukassa. Aloittajahan nimenomaan ihmettelee sitä, että hänen naimattomuuteensa on suhtauduttu kummastellen, vaikka hän on pitänyt ajatusta ihan normaalina. Minullekin on suhistu, että miksei ole sormusta ja milloin on häät. Ihan outoa.
psst... ei niitä bileitä ole pakko pitää. Ei mekään pidetty, ja naimisissa ollaan.
Samat mietteet, kuin aloittajallakin. Olen 43v. nainen. Miehelläni ja minulla on kaksi lasta ja olemme olleet 9 vuotta yhdessä. Meidän suhteemme ei olisi sen parempi, vaikka olisimme naimisissa. Minä pidän ajatuksesta, että jos haluan erota, voin tehdä sen suhteellisen helposti. Otan vain omat tavarani ja häivyn. En ole eroamassa ja olen eron suhteen varmasti aivan yhtä harkitsevainen, olin naimisissa tai en. Meitä yhdistää avoliitosta huolimatta kaksi lasta ja asuntolaina.
Olen kerran elämässäni ollut sillälailla rakastunut, että halusin naimisiin. Mutta tiesin silloinkin, että se mies olisi huonompi aviomies kuin nykyinen mieheni on minulle. Hänen kanssaan en ole kuitenkaan koskaan halunnut naimisiin, kuten en kenenkään muunkaan.
En osaa sanoa, miksi tämä yksi mies tuntui sille, että hänet haluan kanssani naimisiin, rakastin häntä niin paljon, ja miksi muiden kohdalla kyseinen viisari ei ole värähtänytkään, mutta ehkä siksi, että kuvittelin hänen ymmärtävän minua sillä tasolla, jolle kukaan muu ei ole yltänyt. Sittemmin paljastui, että hän oikeastaan vain huojasi minua tunteitteni kanssa, eikä lunastanut oikeastaan mitään siitä, miltä ensin näytti. Eli naimisiin meneminen ei sinänsä ole autuus yhtään mistään. Hullusta rakkaudesta voisin siis mennä naimisiin, mutta mitä järkeä siinä on, en näe kohdallani mitään.
Raha ei näyttele roolia minulle asiassa, olen perijätär.
Mulle avioliitto on "pyhä", siis jotakin todella spesiaalia. Se on elämän mittaista sitoutumista, rakastamista ja yhtä matkaa kulkemista. Toimiva avioliitto ja onnellinen perhe-elämä toimii myös yhteiskunnan vakauttajana ja tukipilarina.
Menin naimisiin 23-vuotiaana, mies 29-vuotias. Nyt yhteiseloa takana jo useampi vuosi ja lapsia tullut 4.
Elämässä on tapahtunut kaikenlaista, niin ihania asioita kuin polvilleen vetäviä haasteita, mutta onnellisen avioliiton ja perhe-elämän ihanteet säilynyt kirkkaana mielessä. Mulle avioliitto (=sitoutunut parisuhde) mieheni kanssa on ollut parasta ikinä. Iloitsen valtavasti meidän perhe-elämästä ja jaetusta vanhemmuudesta. Kumpikin meistä antaa 100 %.
Lähipiirissä ollut myös perheväkivaltaa ja uskottomuutta ja ymmärrän, että joillekin avioliitto on lähinnä painajainen ja ero helpotus.
Menisikö ap miehesi kanssasi naimisiin jos sinä haluaisit, entä päinvastainen tilanne eli mies haluaisi?
Mulle avioliitto merkitsee ainoastaan juridista ja taloudellista sopimusta, josta on hyötyä molemmille tietyssä elämäntilanteessa. Mitään muuta "henkevää" merkitystä sillä ei ole.