Nainen - Kävisitkö rintojen korjaus-/suurennusleikkauksessa, jos...

Vierailija

...rintasi olisivat olemattomat, ja/tai aidosti kehityshäiriöiset? (hyvin alikehittyneet, tubulaariset tms.)
Perusteluja.

Sivut

Kommentit (34)

Vierailija

En missään nimessä. Mulla on itse asiassa tubulaariset rinnat, isohkot sellaiset. Ei rintojeni ulkonäöllä ole mulle mitään väliä, kuten ei ulkonäöllä muutenkaan. Minun kroppaani ei leikellä, ellei joku sairaus sitä välttämättä vaadi, niin paljon sitä rakastan että silpoa en turhaan anna.

Vierailija

Hmm, paha sanoa kun ei ole oikeasti tuossa tilanteessa. Mutta luulen, että kävisin. Normaalius on helpotus. Vaikka tietenkin vallalla mentaliteetti on se, että pitää olla vahva nainen ja kantaa itsensä ylpeästi virheistä huolimatta... Mutta minusta normaaliuden tavoittelu on hyvin luonnollista eikä siinä(kään) ole mitään pahaa. 

Vierailija

Rintani ovat erikokoiset, mikä häiritsee minua jatkuvasti. En kuitenkaan ole lähtenyt korjauttamaan niitä, tuskin koskaan korjautankaan. Sitten voisin asiaa harkita, jos leikkaus olisi ilmainen, mutta omat rahani haluan kuluttaa matkusteluun mielummin. Ei auta kuin toivoa, että koko ero joskus tasoittuisi...

N21

Kävisin korjauttamassa, koska rinnat roikkuvat. Ja siis todella paljon! Ikää on 21 v. mutta rinnat vastaa 50 v. suurperheen äidin rintoja. Ei näillä kehtaa hirveästi uimahallissa käydä tai kylpylöissä, vaikka uimista rakastan. Hyvä mies on vierellä ja itsevarmuuttani hän on kasvattanut paljon. Mutta en pääse yli enkä ympäri siitä, että inhoan rintojani. En tosin tykkää plastiikkakirurgiasta ja siksi aihe onkin ristiriitainen. Jokaisen tulisi rakastaa itseään sellaisena kun on. Mutta jos siihen ei vain pysty täysin? Mitään muuta kehossani en veitsellä korjauttaisi, muut "kauneusvirheet" eivät haittaa. Niihin voin tyytyä tai yrittää tehdä jotain liikunnalla. Mutta tissejä et voi nostaa paria kolmea tuumaa ylemmäs liikunnalla...

Vierailija

Suurehkot tubulaariset rinnat ja todellakin menossa leikkaukseen heti kun on rahat kasassa opiskeluiden jälkeen. Mies ei haluaisi että menen mutta vitunkos väliä sillä on, itse en tällaisia roikkuvia säkkejä katsele yhtään kauemmin kun on pakko. Yksi syy lisää miksei näitä geenejä kannata levittää enää eteenpäin. N24.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Hmm, paha sanoa kun ei ole oikeasti tuossa tilanteessa. Mutta luulen, että kävisin. Normaalius on helpotus. Vaikka tietenkin vallalla mentaliteetti on se, että pitää olla vahva nainen ja kantaa itsensä ylpeästi virheistä huolimatta... Mutta minusta normaaliuden tavoittelu on hyvin luonnollista eikä siinä(kään) ole mitään pahaa. 

Mä en ihan oikeasti tajua, miten elämäni olisi parempaa, jos olisin tässä asiassa "normaali". Ehkä johtuu siitä, että mulla on elämässäni tärkeämpääkin ajateltavaa kuin oma tai muiden ulkonäkö, mm. vaativa ura. Miehen olen jo saanut ajat sitten tubulaarisista rinnoista ja muista piirteistäni huolimatta, ja lapsiakin 2. Vaatteet päällä ja tissiliiveissä kukaan ei edes huomaa rinnoissani mitään erikoista, joten ei siinä mielessäkään tarvi normaaliutta tavoitella että ihmiset tuijottaisivat...

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Kävisin korjauttamassa, koska rinnat roikkuvat. Ja siis todella paljon! Ikää on 21 v. mutta rinnat vastaa 50 v. suurperheen äidin rintoja. Ei näillä kehtaa hirveästi uimahallissa käydä tai kylpylöissä, vaikka uimista rakastan. Hyvä mies on vierellä ja itsevarmuuttani hän on kasvattanut paljon. Mutta en pääse yli enkä ympäri siitä, että inhoan rintojani. En tosin tykkää plastiikkakirurgiasta ja siksi aihe onkin ristiriitainen. Jokaisen tulisi rakastaa itseään sellaisena kun on. Mutta jos siihen ei vain pysty täysin? Mitään muuta kehossani en veitsellä korjauttaisi, muut "kauneusvirheet" eivät haittaa. Niihin voin tyytyä tai yrittää tehdä jotain liikunnalla. Mutta tissejä et voi nostaa paria kolmea tuumaa ylemmäs liikunnalla...

Mulle tuli tästä viestistä mieleen, että eikös sekin olisi itsensä rakastamista, että helpottaisi oloaan ja kävisi korjauttamassa häiritsevän asian? 

t. 4

Vierailija

Vaikea sanoa. Minulle on tehty rintojen pienennysleikkaus, ja syyt sille olivat pääasiassa terveydelliset. Voin silti sanoa että itsetuntoni kohentui, sillä koen olevani nyt olevani normaali vartaloltani. Eli en voi jeesustella asian suhteen.

Vierailija

En. Minulla on eri kokoiset tubut, mutta mielestäni on kuitenkin aivan liian säälittävää lähteä kirurgin veitsen alle ulkoisista syistä. Viestii pinnallisuudesta, heikkoudesta ja typeryydestä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm, paha sanoa kun ei ole oikeasti tuossa tilanteessa. Mutta luulen, että kävisin. Normaalius on helpotus. Vaikka tietenkin vallalla mentaliteetti on se, että pitää olla vahva nainen ja kantaa itsensä ylpeästi virheistä huolimatta... Mutta minusta normaaliuden tavoittelu on hyvin luonnollista eikä siinä(kään) ole mitään pahaa. 

Mä en ihan oikeasti tajua, miten elämäni olisi parempaa, jos olisin tässä asiassa "normaali". Ehkä johtuu siitä, että mulla on elämässäni tärkeämpääkin ajateltavaa kuin oma tai muiden ulkonäkö, mm. vaativa ura. Miehen olen jo saanut ajat sitten tubulaarisista rinnoista ja muista piirteistäni huolimatta, ja lapsiakin 2. Vaatteet päällä ja tissiliiveissä kukaan ei edes huomaa rinnoissani mitään erikoista, joten ei siinä mielessäkään tarvi normaaliutta tavoitella että ihmiset tuijottaisivat...

Olet onnekas tai onnistunut ajattelemaan jotain oikein, kun asia ei häiritse :) Jollekulle toiselle kaipuu ns. normaaliuteen voi olla hyvinkin suurta. En koittanut sanoa, että olisimme kaikki samanlaisia tässä. 

Vierailija

Musta se ei ole kiinni siitä millaiset rinnat on vaan siitä minkälainen suhde niihin itsellä on. Jos asia häiritsee itseä niin operointi on ihan ok. Jos ei häiritse niin sitten ihan tarpeetonta.

Oikeestaan mun mielestäni ei oo edes merkitystä sillä onko rinnat jotenkin "kehityshäiriöiset" vai ei, mutta tietysti voi olla suuren yleisön mielestä perusteltu syy silloin. On kuitenkin musta eri asia kuin esim.syöpäleikkauksen jäljiltä tehty rinnan uudelleenrakentaminen.

Mulla imetys lössäytti tissit aika rimpuloiksi, mutta en oo nähnyt syytä alkaa "korjaamaan".. tissit nekin on ja ihan riittävän toimivat, vaikka edeltäjiinsä nähden kalpenevatkin. Jos asia kuiteny arkitasolla vaivaudu kokoajan ja siten vaikuttaisi myös mun henkiseen hyvinvointiin niin leikkaus olisi aika pieni juttu jos sillä saavuttaisi merkittävät hyödyt. Tosi henkilökohtainen juttu mun mielestäni (harvalle toisten tissit niin tärkeitä edes ovat).

Vierailija

Enpä usko. Jos sille tielle lähtee, niin koskaan ei tule valmista ja täydellistä. Olen imettänyt kolme lastani noin vuoden ikään saakka ja sen jälkeen rintani olivat muutaman vuoden aika kamalat löysät roiskot, mutta jossakin vaiheessa pyöreys ja muoto palautuivat ja nyt ne ovat ihan nätit. Hyvillä kauniilla liiveillä jopa upeat.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat