Asiat, joita et voi/uskalla sanoa kumppanillesi

Vierailija

..tietenkään kaikkea ei kannata sanoa ääneen, sillä suuri osa ajatuksistamme on ohimenevää... Mutta sitten on ajatuksia, jotka nousevat esiin kerta toisensa jälkeen. 

Se joka kaiken pystyy sanomaan, onneksi olkoon! Itsellä siihen on vielä matkaa.

Itse mietin seuraavia:

- Sosiaalinen käyttäytymisemme on erilaista. Miehellä on vähän ystäviä, minulla taas paljon. Toivoisin sosiaalista reippautta ja oma-aloitteisuutta. Ja sitä, että olisi joskus muuallakin kuin kotona. 

- Elämässä eteenpäin meneminen. raskasta olla kumppanin kanssa, joka on jumiutunut elämänsä kanssa. Haluaisin että hän olisi minulle ns inspiroivaa seuraa, mutta jumittaa elämäänsä työpaikassa jossa ei varmasti ola mahdollisuuksia edetä mutta pilaa terveyden -> jatkuvat sairauslomat. 

Vikoja on minussakin. Piti vaan saada sanoa ääneen joitain juttuja. Kyllä sitä välillä miettii, kestääkö tämä. 

Sivut

Kommentit (16)

Vierailija

Tykkään ulkonäöllisesti enemmän eksästäni ja meillä oli parempaa seksiä.

En ikinä kertoisi sitä miehelleni, koska se olisi julmaa ja tarpeetonta.

Vierailija

Ei se kestä. Kuulostat tosi rasittavalta kaiken sosiaalisuutesi ja eteen päin suuntautuneen asenteesi kanssa. Et voi pakottaa toista olemaan samanlainen kuin itse olet.

t. Introvertti, joka on hyvin tyytyväinen nykyiseen työhönsä, vaikka ei olekaan akateemisen urakehityksensä huipulla.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Ei se kestä. Kuulostat tosi rasittavalta kaiken sosiaalisuutesi ja eteen päin suuntautuneen asenteesi kanssa. Et voi pakottaa toista olemaan samanlainen kuin itse olet.

t. Introvertti, joka on hyvin tyytyväinen nykyiseen työhönsä, vaikka ei olekaan akateemisen urakehityksensä huipulla.

Aika hyvin ylianalysoitu. Et tiedä musta etkä suhteestani_mitään. Itse siis näillä tiedoilla taidat elää kieltäymyksessä ja huijaat itseäsi luullen että suhteesi on täydellinen... 

T. toinen introvertti, joka ei ole akateemisen urakehityksensä huipulla. 

Vierailija

Mies on työtön ja pelkään, että pitemmän päälle hän ei saa töitä, jos jumittaa tässä. Ja että se heijastuu suhteeseemme myös. Että hän ei itse ymmärrä, että tekemättömyys alkaa nakertaa hänen itsetuntoaan. Olen sanonut (kannustavasti) että en usko, että työttömyys tekee hänelle hyvää.

Mietin myös, että jos miehellä ei olisi noin huono tilanne, olisiko hän silloin kanssani.

Ärsyttää myös, että mies ei tunnu kaipaavan niin paljon faktaperusteluja asioihin, kuin itse kaipaan. Hän on vähän sellainen, että ostaa tuotteen tai palvelun, "koska myyjä oli niin mukava", ei välttämättä vertaile tai ota asioista selvää.

Vierailija

Tarttis olla munaa jossain asioissa. Ei täällä selvii jos ei pidä puoliaan. Oma-aloitteisuus. Yrittänyt kannustaa näissä jutuissa. 

toope

Rakastan miestäni todella, mutta joitakin asioita en hänelle voi sanoa, jotta hän ei loukkaantuisi. Hän on hoikka, mutta vatsansa on kamala kaljamaha, ihan kuin raskaana olevan naisen seitsemännellä kuulla oleva pallo, jonka keskellä on melkein kämmeneni kokoinen, turvonnut napa, enkä voi sietää sitä, miten lähetyssaarnaajassa tuo maha pomppii minua vasten. Lisäksi pidän pitkistä, sinisilmäisistä ja parrakkaista miehistä, joilla on kaunis hymy ja pilke silmäkulmassa, mallia Richard Armitage, mieheni sen sijaan on minua lyhyempi, ruskeasilmäinen ja vinohampainen, jonka purukalusto on aivan keltaisen musta tupakasta ja kahvista. Lisäksi hänen harrastuksensa eli pienoislaivojen rakentaminen ei vain kiinnosta yhtään, ja siitä hänen puheenaiheensa koostuvat 80 %. Hän voisi olla myös sivistyneempi, sillä välillä menee hermot kun yritän selittää kuka oli Elisabeth Taylor, Abraham Lincolnn, Runeberg tai mitä Hoosianna tarkoittaa, kirjoitetaanko aamu-uninen yhteen vai ei jne. Silti häntä tahdon ja rakastan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Rakastan miestäni todella, mutta joitakin asioita en hänelle voi sanoa, jotta hän ei loukkaantuisi. Hän on hoikka, mutta vatsansa on kamala kaljamaha, ihan kuin raskaana olevan naisen seitsemännellä kuulla oleva pallo, jonka keskellä on melkein kämmeneni kokoinen, turvonnut napa, enkä voi sietää sitä, miten lähetyssaarnaajassa tuo maha pomppii minua vasten. Lisäksi pidän pitkistä, sinisilmäisistä ja parrakkaista miehistä, joilla on kaunis hymy ja pilke silmäkulmassa, mallia Richard Armitage, mieheni sen sijaan on minua lyhyempi, ruskeasilmäinen ja vinohampainen, jonka purukalusto on aivan keltaisen musta tupakasta ja kahvista. Lisäksi hänen harrastuksensa eli pienoislaivojen rakentaminen ei vain kiinnosta yhtään, ja siitä hänen puheenaiheensa koostuvat 80 %. Hän voisi olla myös sivistyneempi, sillä välillä menee hermot kun yritän selittää kuka oli Elisabeth Taylor, Abraham Lincolnn, Runeberg tai mitä Hoosianna tarkoittaa, kirjoitetaanko aamu-uninen yhteen vai ei jne. Silti häntä tahdon ja rakastan.

Nyt alkoi todella kiinnostaa, miksi rakastat miestäsi ja mikä saa sinut tahtomaan häntä? Ihan siis mielenkiinnosta, kun tuntuu että mainitsemasi seikat ovat kuitenkin aika häiritseviäkin juttuja...

Vierailija

Niitä asioita on ollut paljon, mutta enää ei juuri ole. Kun 18 vuoden aikana on jäänyt paljon asioita puhumatta ja riidat vaiettu ja syrjään työnnetty selvittämättä, niin ei niitä enää selvitellä voi ikinä. Asia on erittäin surullinen, mutta elämä jatkuu joka tapauksessa molemmilla, vaikkakin erillään.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat