Oletteko kateellisia toisten lapsista?

Vierailija

Mulla rumahko tytär, joka ei koulussakaan menesty kummoisesti. Vetäytyvä ja ja aina jotenkin nolo. 

Naapurissa ihanat lapset, hyvin käyttäytyviä, kauniita, aina kivat vaatteet ja kympin oppilaita joka ikinen. 

Rakastan toki tytärtäni, mutta en voi olla vertailematta näihin täydellisyyksiin. Miten ovatkin saaneet aikaiseksi nämä superihmiset. 

Myöntääkö joku toinen kateuden pistoksen sisimmässään, vaikka kuinka lastaan rakastaisi?

Sivut

Kommentit (18)

Vierailija

Toivon tämän olevan provo!! Mulla ihan normaaleja lapsia, vikoineen kaikkineen. Joku suosittu, joku ei, toinen pärjää koulussa, toinen ei... Mutta että kateellinen muille? En! En edes erityislapseni kanssa koe kateutta niille, jotka helpommalla kenties pääsevät. Onneksi heidät on minulle annettu, kaikki kauniita omissa silmissäni :)

Vierailija

Mä olen kateellinen että toisilla on lapsia, itsellä ei ole aika valmis siihen vielä. Rakastan lasten kanssa puuhailua ja usein olenkin hoitoapuna tmv. Olen myöskin hivenen kateellinen ja katkera eräälle laitapuolenkulkija pariskunnalle jotka ovat pykänneet liudan lapsia, kaikki otettu huostaan ja todennäköisesti saavat lapset takaisin jossain vaiheessa. Lapset ovat hurmaavia ja hyväkäytöksisiä mikä on vain sijaisperheiden aikaansaannosta. Ne "vanhemmat" eivät ansaitse saada lapsiaan takaisin.

Vierailija

En kadehdi, mutta joitain yksilöitä joskus vain positiivisesti ihastelen, jos on vaikka oikein mukavaluonteinen lapsi, on oppinut hyvät tavat varhain (tai ylipäätään oppinut ne) tmv. Minua hymyilyttää jos lapsi kajauttaa kiitos vaikka ravintolan pöydästä noustessaan tai jäädessään bussista, tai jos lapsi on sellainen pieni ja omissa maailmoissaan hiljaisena ja fiksuna viihtyvä tiedemiehen tai -naisen alku. Jotenkin silloin pidän heti ajatuksen tasolla helposti heidän vanhemmistaan. :)

Itse olen vapaaehtoisesti lapseton.

Vierailija

Puhutpa todella kivasti lapsestasi. Mites, jos mollaamisen sijaan tekisit kuten äidin kuuluukin, eli kannustaisit. Ei ihme, että tuollaisella äidillä tulee lapsesta vetäytyvä.

Vierailija

Lapseni ovat ihanimpia kaikista, mutta lähipiirissä on yksi perhe, jota hieman kadehdin. Heillä on kolme toinen toistaan kauniimpaa ja komeampaa lasta. Ja vielä hirveän mukavia ja reippaita. Kaksi tyttöä ja poika. Perhe on muutenkin hyvin toimeentuleva, ihana koti jne.
Ehkä kadehdin sitä että heillä on kolme lasta, meillä "vain" kaksi.

Vierailija

Yksilapsisena kadehdin ystäväni perhettä. Heillä on iso omakotitalo ja neljä (!) upeaa lasta. Kaverini on näiden neljän jälkeenkin parempikroppainen kuin minä, aina hoikka ja reipas.

Olen onnellinen perheestäni, mutta näiden elämä tuntuu täydelliseltä ja rikkaalta, siis henkisellä tavalla myös. Sisaruksilla on mahtavat välit ja harrastavat yhdessä. Perheellä on melkein aina hyvä meininki, kaikki iloisia ja tekevät asioita yhdessä. Tuntuu utopistiselta että tollaista on oikeesti olemassa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Puhutpa todella kivasti lapsestasi. Mites, jos mollaamisen sijaan tekisit kuten äidin kuuluukin, eli kannustaisit. Ei ihme, että tuollaisella äidillä tulee lapsesta vetäytyvä.

Juu... lapsi on vain temperamentiltaan ujo ollut jo pienestä pitäen. Eli parempi jättää rauhaan kuin yrittää omaan pirtaan ajaa. En varmasti ole mollannut. 

Tyttö voi siis ihan hyvin. 

Tarkoitukseni oli pureutua arkaaisiin tunteisiin eli kateuteen. Tunnetteko kateutta muiden lapsista. Se oli nyt kysymys. 

Vierailija

Noh, en tunne. Tunsin vain silloin kun minulla ei ollut lapsia. Minusta suoraan sanottuna muiden lapset ovat pikemminkin ei-niin-hyviä kuin meidän lapset :)) Vaikka muilla olisi miten taitavia tai muutenkin "mahtavia" lapsia tahansa. 

isä.

Vierailija kirjoitti:

En ole kateellinen. oma lapsi on kaikkein ihanin ja paras.


Juuri näin, en edes pidä lapsista paitsi omasta
Tai no yhdellä kaverilla on tyttö mikä on oikein valloittava persoona ja tosi nätti, mielenkiinnolla voi seurata minkälainen siitä tulee isona.

Vierailija

Sillei että toivoisin minunkin lapseni olevan ns. helppoja. Meillä ovat todella kovapäisiä ja itsepäisiä tapauksia. Ovat kyllä fiksuja, mutta silti on raskasta.

Vierailija

Kyllä tuo käyttämäsi sana "nolo" lapsestasi kertoo kaiken tarvittavan. Ehkä et ole mollannut, mutta tiedätkö kuinka intuitiivisia lapset luonnostaan ovat varsinkin suhteessa vanhempiinsa? Lapsi peilaa ihmisyyttään omiin huoltajiinsa, jo vauvaiässä koettu kylmyys äidin taholta vaurioittaa tunne-elämän, kuten perusturvallisuuden, kehitystä, jota ei koskaan vanhempana voi täysin parantaa. Menehän todella itseesi, säälin tyttöäsi.

Terv. Aikuinen "nolo" nainen, joka oli aina se ruma ankanpoika hemmoteltujen ja rakastettujen prinsessojen varjossa. 

Vierailija

En ole. Omat lapseni ovat valloittavia, kauniita, kaikinpuolin ihania yksilöitä, kuten kaikki maailman lapset. Miksi kadehtisin jotain mitä minulla jo on? Miksi sinä kadehtisit jotain mitä sinulla jo on?

Vierailija

Välillä olen mutta myönnän että välillä myös häpeän lasta. Ei ole erityisen hyvä yhtään missään, oppinut kaiken (tyyliin ilman apupyöriä pyöräilemisen, uimisen jne.) ikätovereitaan myöhemmin. Käy erityiskoulua (eikä sekään mene hyvin) enkä mielelläni koskaan vieraammassa porukassa sano lapsen koulua jos ei ole ihan pakko. Luonteen on sellainen erakkoluonne ja porukassa aina hiljaa ja syrjässä. Sosiaalista hänestä ei saa tekemälläkään. Rakas hän silti minulle on.

Nyt saa kivittää.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat