Lue keskustelun säännöt.
Voiko mieheni lapsi kohdella mua miten haluaa?
Umpikujassa
15.10.2015 |
Miehelläni on 13-vuotias lapsi joka on tehty "teinisuhteessa". Suhde päättyi yli 10 vuotta sitten ja tytön äiti o ollu koko tämän ajan masentunut. Oma suhteeni tyttöön on ollut jo vuosien ajan erinomainen, olemme touhunneet kaikkea kivaa yhdessä ja olen käyttänyt hänen tarpeisiinsa ja huveihinsa tuhansia euroja rahaa. Nyt meille syntyi pieni poikavauva ja sen myötä mieheni tyttären käytös on muuttunut radikaalisti. Hän ei sano moi kun tulee tai lähtee, ei katso silmiin, ei vastaa kysymyksiini tai ei ole kuulevinaan. Ilmeestä voisi päätellä, että hän vihaa minua. Hän tulee meidän luo joka toinen viikko ja aikaansaa minussa tosi pahaa mieltä niin että itken päivittäin hänen läsnäollessaan, enkä pysty olemaan normaalisti oman pikkuvauvani kanssa. Ollaan yritetty jutella ja kieltää ja rankaista tästä käytöksestä. Mikään ei toimi. Tyttö ei suostu puhumaan ja käytös vain pahenee. Kuuluuko minun hyväksyä, että mieheni teini-ikäinen tyttö tulee kotiini aiheuttamaan minulle näin pahan mielen?
Kommentit (42)
Teiniltä temppuilu ja teinimäinen käytös sekä ajattelu on ymmärrettävää. Sinulta, aikuiselta se ei ole. Ajatusprosessisi näissä kirjoitteluissa on kuin pahimman teinin. Ole hänelle aikuinen. Älä kilpailija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolahtaa silmiin, miten ap toistaa "omassa kodissani". Koti on perheenjäsenten yhteinen ja vanhempien tulee huolehtia, että kaikilla on kodissa hyvä olla -tämä ap:n pitäisi opetella ymmärtämään.
13-vuotias ymmärtää kotielämää enemmän, kuin siitä puhuu. Koulussa kaverit puhuvat omista kotioloistaan ja miten perheenjäsenten kanssa on tapahtunut silloin ja eilen jne. "Käytiin äiskän kanssa ostamassa vaatteita ja mutsi ehdotti mulle jotain lasten takkia, no hei. Vaihdoin veljen vaipan ja just kun olin sen tehnyt niin tuli kaamea löyhkä, olin ihan et voi ei ja mä vaan istuin lattialle ja äiti tuli kans siihen istuun ja me vaan naurettiin vedet silmissä ja sit me vaihdettiin se vaippa yhessä. Haravoitiin lehtiä ja sit me vaan alettiin heittelee niitä päällemme ja äiskä istui ekaks lehtikasaan ja me mentiin kaikki siihen kans ja naurettiin ja sit me jouduttiin haravoimaan kaikki uusiks." Lapsi heijastaa muiden kokemuksia omiinsa ja sitä kautta oppii tuntemaan ja ymmärtämään, mikä toimii ja mikä ei, mikä on oikein ja mikä väärin. Jos kotiolot poikkeavat negatiivisena muiden kodeista, lapsi voi tästä kertoa joillekin kavereilleen. Mutta kotona hän ei puhu, koska ei koe tulevansa ymmärretyksi, kuulluksi tai tunne oloaan turvalliseksi. Kun lapsi kokee olonsa tai elonsa uhatuksi kotona, vaikenee hän täysin. Tällöin voi olla kyse henkisestä ja tai fyysisestä väkivallasta. Vaikeneminen on itsensä suojelua, joka on luonnollinen reaktio alaikäiseltä. Luonnotonta on koti, jossa täytyy itseään suojella. Ihmetellä ja sormella osoittaa ei pidä seurausta vaan pitäisi rehellisesti avata syyt, jotka ovat johtaneet tilanteeseen ja lähteä niitä muuttamaan.