Lue keskustelun säännöt.
"Akateeminen" 5-vuotias ja varhaistettu koulunaloitus
15.10.2015 |
Jospa tuo otsikko provosoisi yhtään vastaajia, vertaistukea kaipaan (ja muitakin mielipiteitä). Juuri 5-vuotta täyttänyt lapseni vaikuttaa olevan paremman sanan puuttuessa ns. akateemisesti lahjakas, on osannut lukea jo pitkään ja lukeminen on sujuvaa, osaa laskea sataan ja ymmärtää myös lukusanojen ja konkreettisten asioiden yhteyden eli laskee oikein vaikkapa 15 omenaa , 3 banaania, 18 hedelmää. Nyt olen alkanut miettiä, pitäisikö koulunaloituksen varhaistamista jo ensi syksyyn harkita. Esikouluhan on joka tapauksessa pakollinen, mutta en oikein tiedä, mitä siellä tehdään.
Ongelma koulun aloittamisessa taas on se, että muksu on muutenkin loppuvuonna syntynyt, eli olisi koululuokassaan paljon muita pienempi. Miten kaveripiirien syntymiseen vaikuttaisi se että itse on porukan "rääpäle"? Sosiaalisesti on melko kypsä ikäisekseen, mutta saa ihan ikätason tunneryöppyjä vielä eikä selvästikään osaa kaikkiin isompien leikkeihin mennä, eli voi olla että ystävystymiset olisivat hankalampia. Motoriset taidotkin ovat ihan ikätasolla, niin pelkään myös että luokan liikunnassa jäisi muiden jalkoihin ja saisi siitä ihan turhaan huonon mielikuvan ja itsetunnon liikunnan harrastamiseen.
Olin jo päättänyt että koulu aloitetaan ajallaan (ehtiihän sitä opiskelemaan vuositolkulla sitten), mutta mitäs jos muksu kyllästyykin koulussa? Tuleeko hirveä motivaatiopula pitkäksi aikaa? Toisaalta parin ensimmäisen vuoden jälkeen tulee jo niin paljon asiaa, että opettelemista luulisi riittävän vieraine kielineen yms.
Mielelläni kuulisin molempia kokemuksia, siitä kun olette laittaneet tavallista aiemmin kouluun ja siitä kun selkeästi oppimisesta kiinnostunut lapsi on aloittanut koulun ihan tavallisesti? Mihin olitte tyytyväisiä ja jäikö joku mietityttämään?
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaa laskea sataan? Ei sitten ole hoksannut kymmenjärjestelmää... Ekalle tulee lapsia, joille laskeminen ei ole numeroiden luettelua vaan ymmärtävät lukujärjestelmän.
Sujuva lukeminen ja kirjoittaminen on myös aivan tavallista. Yli puolet osaa lukea jollain tavoin ja ainakin neljäsosa jo aivan sujuvasti.
Eli ei mitään erityistä auringon alla.
Koulussa pärjääminen vaatii paljon muuta, tietyn tason sosiaalisia taitoja, itsenäisyyttä, hienomotorisia taitoja ym.
Aloituksesi perusteella ei mitenkään voi suositella aikaistamista.
Jos osaa laskea sataan, ei ole hoksannut kymmenjärjestelmää?
En ymmärrä tätä logiikkaa. Osaan laskea sataan, joten kymmenjärjestelmä on jäänyt minulta ymmärtämättä?
Jos ymmärtää kymmenjärjestelmän, osaa kyllä jatkaa 101, 102 jne. Sitten pitää vain tietää, että seuraava piste on nimeltään tuhat, sitten miljoona... Jos ymmärtää kymmenjärjestelmän osaa "laskea" loputtomiin, ei vain sataan.
Koska aikaisemmin kirjoitettiin, että lapsi osaa laskea sataan, niin päättelit, että lapsi ei osaa laskea vaikka sataankymmeneen tai tuhanteen? Mielenkiintoinen tapa ajatella sinulla.
Ajatteletko myös niin, että jos osaa luetella aakkoset, niin ei voi osata lukea, koska ei kerrottu, että osaa senkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siellä koulussa eriytetään. Meidänkin lapsi osasi jo 4-vuotiaana lukea sujuvasti ja on syntynyt keväällä mutta en edes harkinnut koulun aikaistamista. Sosiaalinen kypsyys on jopa tärkeämpi asia. Toisaalta haluaako sitä laittaa lapsen selviämään muita nuorempana koulumatkoista, mahdollisista yksinäisistä iltapäivistä jne? Haluaako että alkoholikokeilut jne. tulevat vuotta nuorempana kuin muilla?
Meidän lapsi syntymähuudon sijasta lauloi Hoosiannaa, kun ennen joulua syntyi. Nyt 6 v väittelee tohtoriksi.
Aina näitä kateellisten (?) kettuilujuttuja ilmaantuu. Myös omat lapseni ovat lukeneet nelivuotiaina, ei se nerouden merkki ole. Jonkinlaisen älyllisen varhaiskypsyyden ja kotiolojen yhdistelmä. Paljon luettiin ja kiinnostus lukemiseen näin syntyi kuin itsestään.
Tänä päivänä tavallisia nuoria aikuisia. Eivät mitään kansakunnan valonkantajia, tavallisia yliopistokoulutuksen käyneitä veronmaksajia. Eli näin!
Taitaa olla vitsien ymmärtäminen vähissä. En kateudesta huudellut, kun vaan olen tavallinen eläkeläinen ja koko työurani lasten kanssa tehnyt, niin näitä lukijoita ja kirjoittajia on nykyään niiiiiin paljon, että naurattaa.
Useimmat opettajat suosittelevat, että lapset eivät osaisi lukea ja kirjoittaa ennen koulua, mutta joillainhan sitä pitää omaa tyhmyyttän korostaa, vaikka sitten lasten kustannuksella.
Oikeastiko useimmat opettajat ovat sitä mieltä, että esikoulu tulee poistaa? Siellä kun pitäisi oppia niin lukeminen kuin kirjoittaminenkin ainakin nykysuunnitelmien mukaan. Vai miksi luulet, että siellä harjoitellaan kirjaimia, tavuja ja niistä muodostuvia sanoja? Ei kai vain siksi, että opittaisiin lukemaan ennen varsinaista koulua.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen syntynyt loppuvuonna ja olin aina luokan nuorin, mopon sain viimeisenä, ajokortin ym.
Kouluun menin 6v.
T.m
Minulla ihan sama. Kaveri kun sai mopon niin minä odottelin melkein vuoden omaani.
Jos miettii hyviä puolia niin kai se luonnetta kasvatti kun joutui selviytymään vuotta vanhempia vastaan?
En suosittele kenellekkään.
Kirjoitinkin jo kahden pienenä "akateemisen" lapsen äitinä. Ihmettelen tässä vaan sitä nykyistä jankutusta siitä, milloin lapsen "pitää" oppia lukemaan eli ennen koulua vai vasta koulussa. Kummankin lapseni opettajat ovat sydämestään vakuuttaneet, että kouluun mennessä ei todellakaan tarvitse osata lukea, mutta ei se osaaminenkaan rikos ole. En ymmärrä, miksi me tavisäidit vauhkoamme tästä asiasta? Jostain luinkin, että lukemisen oppimisen ajankohtaan kiinnitetään liikaa huomiota matematiikan kustannuksella. Niillä, joilla matemaattiset valmiudet ovat huonot, on vaikea kuroa etumatkaa kiinni koulussa, kun taas myöhemmin lukemaan oppineet voivat paljon helpommin kuroa etumatkan kiinni lukemisessa. Tosin toivon, että emme nyt ala kilpailemaan siinäkin, milloin lapsen "pitää" osata tavisäidin mielestä laskea sataan!
Asia erikseen ovat kyllä ne herkkyysvaiheet. Kuopukseni alkoi kiinnostua lukemisesta joskus 4-5-vuotiaana, mutta aina kun se innostus syttyi, hän kohta paneutui taas matemaattisten probleemiensa pohtimiseen, ja koulussa se lukemaan opettelu oli minusta yllättävänkin vaikeaa. Eli luulen, että se helpoin ikä oppia olisi ollut jopa 2-3 vuotta aiemmin, mutta lapsi itse oli kiinnostunut niin paljon muusta, enkä todellakaan ala mitään lukusulkeisia pikkulapselle järjestämään. No, koulussa sitten lopulta oppi ja on nyt tokaluokalla ihan hyvä lukija.
Ylipäänsä näissä keskusteluissa minua harmittaa se vähättely toisten lapsia kohtaan. Jos en tietäisi lapsista käytännössä mitään, lukisin vain näitä keskusteluja, niin luulisin todellakin kaikkien osaavan lukea kouluun mennessä, laskevan sujuvasti jne. Toki nämä eivät varmaan ole mitään harvinaisuuksia ja lukemaan oppiminen kai onkin aikaistunut, mutta silti: olisiko joskus mahdollista antaa vanhempien ILOITA lapsensa taidoista ilman, että joku on heti huomauttelemassa, että ei tuo niin erikoista ole. Tietysti se iloitseminen voi olla itsessään toisia vähättelevää, mutta ei läheskään aina. Miksi me yritämme kaikin voimin tasapäistää lapsia ja vähätellä heidän taitojaan ja ennen kaikkea innostustaan ja samaan aikaan nurisemme siitä, miten ankea maa tämä Suomi onkaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siellä koulussa eriytetään. Meidänkin lapsi osasi jo 4-vuotiaana lukea sujuvasti ja on syntynyt keväällä mutta en edes harkinnut koulun aikaistamista. Sosiaalinen kypsyys on jopa tärkeämpi asia. Toisaalta haluaako sitä laittaa lapsen selviämään muita nuorempana koulumatkoista, mahdollisista yksinäisistä iltapäivistä jne? Haluaako että alkoholikokeilut jne. tulevat vuotta nuorempana kuin muilla?
Meidän lapsi syntymähuudon sijasta lauloi Hoosiannaa, kun ennen joulua syntyi. Nyt 6 v väittelee tohtoriksi.
Aina näitä kateellisten (?) kettuilujuttuja ilmaantuu. Myös omat lapseni ovat lukeneet nelivuotiaina, ei se nerouden merkki ole. Jonkinlaisen älyllisen varhaiskypsyyden ja kotiolojen yhdistelmä. Paljon luettiin ja kiinnostus lukemiseen näin syntyi kuin itsestään.
Tänä päivänä tavallisia nuoria aikuisia. Eivät mitään kansakunnan valonkantajia, tavallisia yliopistokoulutuksen käyneitä veronmaksajia. Eli näin!
Taitaa olla vitsien ymmärtäminen vähissä. En kateudesta huudellut, kun vaan olen tavallinen eläkeläinen ja koko työurani lasten kanssa tehnyt, niin näitä lukijoita ja kirjoittajia on nykyään niiiiiin paljon, että naurattaa.
Useimmat opettajat suosittelevat, että lapset eivät osaisi lukea ja kirjoittaa ennen koulua, mutta joillainhan sitä pitää omaa tyhmyyttän korostaa, vaikka sitten lasten kustannuksella.
Oikeastiko useimmat opettajat ovat sitä mieltä, että esikoulu tulee poistaa? Siellä kun pitäisi oppia niin lukeminen kuin kirjoittaminenkin ainakin nykysuunnitelmien mukaan. Vai miksi luulet, että siellä harjoitellaan kirjaimia, tavuja ja niistä muodostuvia sanoja? Ei kai vain siksi, että opittaisiin lukemaan ennen varsinaista koulua.
Eskariopet ainakin sanovat, että ei ole tarkoitus oppia lukemaan ja laskemaan vaan toimimaan ryhmässä. Toivottavasti ihan oikea ope vastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitinkin jo kahden pienenä "akateemisen" lapsen äitinä. Ihmettelen tässä vaan sitä nykyistä jankutusta siitä, milloin lapsen "pitää" oppia lukemaan eli ennen koulua vai vasta koulussa. Kummankin lapseni opettajat ovat sydämestään vakuuttaneet, että kouluun mennessä ei todellakaan tarvitse osata lukea, mutta ei se osaaminenkaan rikos ole. En ymmärrä, miksi me tavisäidit vauhkoamme tästä asiasta? Jostain luinkin, että lukemisen oppimisen ajankohtaan kiinnitetään liikaa huomiota matematiikan kustannuksella. Niillä, joilla matemaattiset valmiudet ovat huonot, on vaikea kuroa etumatkaa kiinni koulussa, kun taas myöhemmin lukemaan oppineet voivat paljon helpommin kuroa etumatkan kiinni lukemisessa. Tosin toivon, että emme nyt ala kilpailemaan siinäkin, milloin lapsen "pitää" osata tavisäidin mielestä laskea sataan!
Asia erikseen ovat kyllä ne herkkyysvaiheet. Kuopukseni alkoi kiinnostua lukemisesta joskus 4-5-vuotiaana, mutta aina kun se innostus syttyi, hän kohta paneutui taas matemaattisten probleemiensa pohtimiseen, ja koulussa se lukemaan opettelu oli minusta yllättävänkin vaikeaa. Eli luulen, että se helpoin ikä oppia olisi ollut jopa 2-3 vuotta aiemmin, mutta lapsi itse oli kiinnostunut niin paljon muusta, enkä todellakaan ala mitään lukusulkeisia pikkulapselle järjestämään. No, koulussa sitten lopulta oppi ja on nyt tokaluokalla ihan hyvä lukija.
Ylipäänsä näissä keskusteluissa minua harmittaa se vähättely toisten lapsia kohtaan. Jos en tietäisi lapsista käytännössä mitään, lukisin vain näitä keskusteluja, niin luulisin todellakin kaikkien osaavan lukea kouluun mennessä, laskevan sujuvasti jne. Toki nämä eivät varmaan ole mitään harvinaisuuksia ja lukemaan oppiminen kai onkin aikaistunut, mutta silti: olisiko joskus mahdollista antaa vanhempien ILOITA lapsensa taidoista ilman, että joku on heti huomauttelemassa, että ei tuo niin erikoista ole. Tietysti se iloitseminen voi olla itsessään toisia vähättelevää, mutta ei läheskään aina. Miksi me yritämme kaikin voimin tasapäistää lapsia ja vähätellä heidän taitojaan ja ennen kaikkea innostustaan ja samaan aikaan nurisemme siitä, miten ankea maa tämä Suomi onkaan?
Tiedän nuoren, joka oli Steinerkolulussa ja oppi lukemaan vasta joskus neljännellä luokalla ja on nyt valmistumassa lääkäriksi.
Eli siis, jos lapsesi on loppuvuodesta syntynyt - hän täyttää tänä vuonna 6 jaon jo eskarissa. Tai sitten hän ei ole loppuvuodesta syntynyt... Porvoossa toki voi loppuvuosi tarkoittaa jotain muuta.
Taitaa olla vitsien ymmärtäminen vähissä. En kateudesta huudellut, kun vaan olen tavallinen eläkeläinen ja koko työurani lasten kanssa tehnyt, niin näitä lukijoita ja kirjoittajia on nykyään niiiiiin paljon, että naurattaa.
Useimmat opettajat suosittelevat, että lapset eivät osaisi lukea ja kirjoittaa ennen koulua, mutta joillainhan sitä pitää omaa tyhmyyttän korostaa, vaikka sitten lasten kustannuksella.