Lue keskustelun säännöt.
"Akateeminen" 5-vuotias ja varhaistettu koulunaloitus
15.10.2015 |
Jospa tuo otsikko provosoisi yhtään vastaajia, vertaistukea kaipaan (ja muitakin mielipiteitä). Juuri 5-vuotta täyttänyt lapseni vaikuttaa olevan paremman sanan puuttuessa ns. akateemisesti lahjakas, on osannut lukea jo pitkään ja lukeminen on sujuvaa, osaa laskea sataan ja ymmärtää myös lukusanojen ja konkreettisten asioiden yhteyden eli laskee oikein vaikkapa 15 omenaa , 3 banaania, 18 hedelmää. Nyt olen alkanut miettiä, pitäisikö koulunaloituksen varhaistamista jo ensi syksyyn harkita. Esikouluhan on joka tapauksessa pakollinen, mutta en oikein tiedä, mitä siellä tehdään.
Ongelma koulun aloittamisessa taas on se, että muksu on muutenkin loppuvuonna syntynyt, eli olisi koululuokassaan paljon muita pienempi. Miten kaveripiirien syntymiseen vaikuttaisi se että itse on porukan "rääpäle"? Sosiaalisesti on melko kypsä ikäisekseen, mutta saa ihan ikätason tunneryöppyjä vielä eikä selvästikään osaa kaikkiin isompien leikkeihin mennä, eli voi olla että ystävystymiset olisivat hankalampia. Motoriset taidotkin ovat ihan ikätasolla, niin pelkään myös että luokan liikunnassa jäisi muiden jalkoihin ja saisi siitä ihan turhaan huonon mielikuvan ja itsetunnon liikunnan harrastamiseen.
Olin jo päättänyt että koulu aloitetaan ajallaan (ehtiihän sitä opiskelemaan vuositolkulla sitten), mutta mitäs jos muksu kyllästyykin koulussa? Tuleeko hirveä motivaatiopula pitkäksi aikaa? Toisaalta parin ensimmäisen vuoden jälkeen tulee jo niin paljon asiaa, että opettelemista luulisi riittävän vieraine kielineen yms.
Mielelläni kuulisin molempia kokemuksia, siitä kun olette laittaneet tavallista aiemmin kouluun ja siitä kun selkeästi oppimisesta kiinnostunut lapsi on aloittanut koulun ihan tavallisesti? Mihin olitte tyytyväisiä ja jäikö joku mietityttämään?
Kommentit (48)
Suosittelen urheilua tai soittoharrastusta koulun aikaistamisen sijaan. Joku lukee aiemmin, joku laskee aiemmin, koulussa erot kuitenkin tasaantuvat tai jos lapsella on selkeästi jokin erityislahjakkuus, on tarjolla paljon painotettuja luokkia ja linjoja (luma/matematiikka, musiikki jne). Opiskelu esim.lukion lumalla on kovaa työtä sellaisellekin joka on lahjakas.
Jos paikkakuntasi kouluissa on hyvä kielivalikoima, lapsi voi halutessaan ottaa esim. kaksi pitkää kieltä jos on kielellisesti lahjakas. Kyllä sitä työtä koulussa riittää ja täytyy ehtiä rakentamaan myös kaverisuhteita. Ei myöskään ole kivaa lapselle jos on luokalla se jonka murrosikä alkaa paljon myöhemmin. Psyykkinen kehitys ja ruumiillinen kehitys kulkee omalla aikataulullaan, niitä ei oikein voi jouduttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä loppuvuodesta syntyneet tuplat meni 6v iässä kouluun (eli juuri silloin kuin piti), vaikka eskarin LTO vastusti koko ajatusta. Hänen mielestään eivät olleet sosiaalisesti kypsiä ja kaksosina lisäksi (hänen mielestään) liian riippuvaisia toisistaan.
Kaksi ekaa vuotta lapseni viettivät suuren osan koulupäivistä pienryhmässä, jossa kaikki osasivat lukea ja laskea. Seurana heillä oli osan aikaa kouluavustaja enemmänkin peräänkatsomassa kuin ohjaamassa. Muu luokka opetteli tavaamaan, meidän lapset etsi netistä tietoa ja kirjoitti juttuja avaruudesta.
Kolmannella luokalla kumpikin sai ison pinon lisätehtäväkirjoja. Istuivat luokan mukana, mutta tekivät omia tehtäviään. Läksyjä ei koko alakoulun aikana tullut yhtään, koska ehtivät aina tekemään kaiken päivän aikana.
Nyt he ovat ylopistossa opiskelemassa. Molemmilla oma kaveripiiri, harrastukset ja kiinnostuksenkohteet. Muistelevat ala-asteaikaa kummastuneina: miten paljon enemmän he olisivat ehtineet oppimaan ja tekemään, jos koulu olisi valmis siihen, että osa oppilaista oikeasti oppii nopeasti. Nyt keskitytään vain niihin, jotka ei opi.
Vierailija kirjoitti:
Osaa laskea sataan? Ei sitten ole hoksannut kymmenjärjestelmää... Ekalle tulee lapsia, joille laskeminen ei ole numeroiden luettelua vaan ymmärtävät lukujärjestelmän.
Sujuva lukeminen ja kirjoittaminen on myös aivan tavallista. Yli puolet osaa lukea jollain tavoin ja ainakin neljäsosa jo aivan sujuvasti.
Eli ei mitään erityistä auringon alla.
Koulussa pärjääminen vaatii paljon muuta, tietyn tason sosiaalisia taitoja, itsenäisyyttä, hienomotorisia taitoja ym.
Aloituksesi perusteella ei mitenkään voi suositella aikaistamista.
Jos osaa laskea sataan, ei ole hoksannut kymmenjärjestelmää?
En ymmärrä tätä logiikkaa. Osaan laskea sataan, joten kymmenjärjestelmä on jäänyt minulta ymmärtämättä?
En laittaisi lasta kouluun. Siellähän juuri pitää sietää sitä tylsistymistä, paikallaan istumista, tottelemista jne. ihan eri tavalla kuin eskarissa, jossa näitä asioita harjoitellaan. Koulun sosiaaliset säpinät on myös helposti niin monimutkaisia, ettei lapselle ole ikänsä puolesta mitään mahdollisuuksia olla niissä samalla tasolla kuin kaksi vuotta vanhemmilla.
En ymmärrä yhtään, miksi kukaan haluaisi lyhentää lapsensa muutenkin lyhyttä lapsuutta. Eskarilaiset voi vielä pitää vapaapäiviä, perhe voi lomailla milloin haluaa, lapsi saa totutella pikkuhiljaa koulumaiseen ohjaukseen.
En laittaisi. Omat lapseni ja etenkin esikoiseni ovat olleet juuri tuollaisia "akateemisia" lapsia. Kuopus tosin oppi lukemaan vasta koulussa, esikoinen 5-vuotiaana (aakkoset halusi opetella jo 1-vuotiaana), mutta yhteistä heille on ollut sellainen "vaikeimman kautta ajattelu" eli esim. kuopus huvitteli keksimällä mahdollisimman kummia tapoja laskea jokin asia. Esikoinen keräsi hirmuiset määrät tietoa mm. tähtitieteestä. Kyse ei ole vain siitä, miten oppii jotkin mekaaniset asiat, vaan sellaisesta yleisestä ajattelukyvystä ja siihen kiinteässä yhteydessä olevasta valtavasta tiedonjanosta. (Mikään ihmisen hyvyyden mittari tuo ei toki ole, en itse ollut "akateeminen" lapsi (mies varmaankin oli), enkä koe itseäni huonoksi ihmiseksi.)
Eskari sitten kuitenkin opettaa sellaisia sosiaalisia taitoja, mitä lapset koulussa pääasiassa tarvitsevat. Ja vaikka meillä on ollut ilo saada lapsille todella hyvät opettajat, täytyy sanoa, että kyllä se koulu sen "akateemisuuden" helposti sammuttaa. Asioita saa toki opetella, piirtämään kirjaimia niin, että yläosa osuu tähän viivaan ja alaosa tuohon viivaan, mutta kaikkinainen ihmettely ja se "vaikeimman kautta ajattelu" vähenee huomattavasti, vaikka sellaiseen nykykoulussa kyllä kannustetaankin. Kannustan sinua siis joko ottamaan lapsen kotikouluun (ei ole vain hörhöjen hommaa), jos on mahdollista ja kiinnostaa tai kuten on jo ehdotettu, etsimään lapselle vaativa harrastus. Nykyisinhän harrastukset tuppaavat olemaan urheilullisia (eikä niistä totisesti ole haittaa lapselle), mutta koettakaa löytää lisäksi jokin älyllisesti vaativa harrastus. Musiikkikoulu voisi olla hyvä tai sitten vaikka shakki, jota meillä on pelattu. Kuulostan nyt varmaan joltain kammoamaltani tiikeriäidiltä, mutta etenkin esikoisen kohdalla tein sen virheen, etten aktiivisesti koettanut keksiä hänelle riittävän vaativaa tekemistä. Koulu sujui alkuun tietysti ilman mitään vaivannäköä ja nyt 12-vuotiaana on varsin epämotivoitunut ja järkyttynyt, jos oikeasti pitää joskus tehdä jotain :(. Kuopuksella se lukemaan opettelu oli jostain syystä sen verran hikistä hommaa, että sai siitä sen hyödyn, että tottui myös paiskimaan hommia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En laittaisi lasta kouluun. Siellähän juuri pitää sietää sitä tylsistymistä, paikallaan istumista, tottelemista jne. ihan eri tavalla kuin eskarissa, jossa näitä asioita harjoitellaan. Koulun sosiaaliset säpinät on myös helposti niin monimutkaisia, ettei lapselle ole ikänsä puolesta mitään mahdollisuuksia olla niissä samalla tasolla kuin kaksi vuotta vanhemmilla.
En ymmärrä yhtään, miksi kukaan haluaisi lyhentää lapsensa muutenkin lyhyttä lapsuutta. Eskarilaiset voi vielä pitää vapaapäiviä, perhe voi lomailla milloin haluaa, lapsi saa totutella pikkuhiljaa koulumaiseen ohjaukseen.
Mähän en olisi laittanut lasta välttämättä edes eskariin, mutta se on nykyään laissa pakollinen, eli esim. vapaapäiviä ei voi ilmeisesti enää pitää tuosta vain. Sillä aloinkin miettiä, olisko sitten sama mennä vain kouluun.
Vierailija kirjoitti:
En laittaisi lasta kouluun. Siellähän juuri pitää sietää sitä tylsistymistä, paikallaan istumista, tottelemista jne. ihan eri tavalla kuin eskarissa, jossa näitä asioita harjoitellaan. Koulun sosiaaliset säpinät on myös helposti niin monimutkaisia, ettei lapselle ole ikänsä puolesta mitään mahdollisuuksia olla niissä samalla tasolla kuin kaksi vuotta vanhemmilla.
En ymmärrä yhtään, miksi kukaan haluaisi lyhentää lapsensa muutenkin lyhyttä lapsuutta. Eskarilaiset voi vielä pitää vapaapäiviä, perhe voi lomailla milloin haluaa, lapsi saa totutella pikkuhiljaa koulumaiseen ohjaukseen.
Kun eskarista tuli pakollinen, loppui nuo omat vapaapäivät jne. Ainakin meillä on ihan samat systeemit kuin koulussa, mitään perhepäiväpoissaoloha ei hyväksytä. Lomat tulee anoa etukäteen eikä viikon lomaa myönnetä, todetaan vain, että eskari on lakisääteinen, lapsen tulee osallistua eikä loma ole mikään peruste sille, että lapsi on poissa esiopetuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EI kannata laittaa ennen aikojaan kouluun, ellei satu olemaan poikkeuksellisen kypsä myös sosiaalisesti JA opettaja/koulu kykenevät oikeasti vastaamaan lapsen tarpeisiin. Meillä on ihan vuoden lopussa syntynyt lapsi, joka oppi lukemaan sujuvasti heti 4 vuotta täytettyään ja hiffasi heti perään kymmenjärjestelmän, opetteli itse englannin kielen ekaluokan puolivälissä jne. MUTTA sosiaalisesti oli tasan ikänsä mukainen, eli porukan nuorin ja muutenkin ennemmin sivusta seuraaja ja tarkkailija, kuin itsestään meteliä pitävä ja opettajalle ajatuksistaan jutteleva.
Koulunaloitusikää huomattavasti tärkeämpää on se, että osaako opettaja tarjota lapselle tarpeeksi vaativia tehtäviä. Meillä kävi niin, että lapsella vaihtui opettaja pahimmillaan pari kertaa vuodessa, eli kukaan ei ehtinyt miettiä tätä lasta, ja jossain 3. luokan tietymillä lapsi alkoi jo olla ihan apaattinen, koska koulussa oli niin puuduttavaa ja samaan aikaan oli normaalit teiniksi kasvamisen vaiheet (onks oikeanlaiset vaatteet, mitä kaverit aattelee, mitä tarkoittaa ystävyys, miten pärjätään kodin ulkopuolella jne.). En edes halua ajatella millaisia nuo vuodet olisivat olleet jos lapsi olisi ollut vielä vuotta nuorempi...
Vasta yläasteella lapsi sai "luvan" edetä tietyissä aineissa omaan tahtiin ja saa suorittaa tänä vuonna myös lukion oppimäärää, jos sinne asti ehtii. Muissakin kuin näissä ykkösaineissaan pärjää imemällä telepaattisesti oppikirjan sisällön ja on ihan poikkeus, jos jostain kokeesta tulee 8 1/2, eli enimmäkseen 9-10 tulee koearvosanoista. Sen sijaan tunnilla on edelleen vaikeata, ei oikein motivoidu tekemään mitään, ei liiemmin viittaa, kaikki isot projektityypiset työt ovat todella haastavia, koska ei vieläkään ole oppinut oikeasti uurastamaan oppimisen eteen ja on tottunut siihen, että riitää että edellisenä iltana vähän vilkaisee tai huiskaisee. Ei enää sujukaan yläasteella noin ja sitten kerää stressiä, kun ei saakaan aikaiseksi kouluhommien hoitamista ajallaan. Tässäkään ei todellakaan auttaisi, jos lapsi olisi vuoden nuorempi. Se vuotta aikaisemmin aloittaminen kun vaikuttaa koko kouluiän ajan, ei pelkästään eka- tai tokaluokan verran...
Mainitut avainteemat "eivät tarkoita automaattisesti" lahjakkuutta. Joissain valtiossa perusopetus alkaa jo 5-vuotiaana.
Kyky oppia lukemaan lienee todellisuudessa 3-5vuotiaan välimaastoa. Oppiminen riippuu yksilölle annetusta kasvatuksesta, kuin myös yksilön äo että myös kiinnostuksesta. "Autistinen" tapauskaan ei ole sen kummalisempaa, kuin asia x menee sosiaalisen ympäristön ulkopuolelle ja hyvä että on sellaisiakin. Lapset pitäisi vapauttaa välivuosista jo 5-vuotiaana peruskouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaa laskea sataan? Ei sitten ole hoksannut kymmenjärjestelmää... Ekalle tulee lapsia, joille laskeminen ei ole numeroiden luettelua vaan ymmärtävät lukujärjestelmän.
Sujuva lukeminen ja kirjoittaminen on myös aivan tavallista. Yli puolet osaa lukea jollain tavoin ja ainakin neljäsosa jo aivan sujuvasti.
Eli ei mitään erityistä auringon alla.
Koulussa pärjääminen vaatii paljon muuta, tietyn tason sosiaalisia taitoja, itsenäisyyttä, hienomotorisia taitoja ym.
Aloituksesi perusteella ei mitenkään voi suositella aikaistamista.
Jos osaa laskea sataan, ei ole hoksannut kymmenjärjestelmää?
En ymmärrä tätä logiikkaa. Osaan laskea sataan, joten kymmenjärjestelmä on jäänyt minulta ymmärtämättä?
Jos ymmärtää kymmenjärjestelmän, osaa kyllä jatkaa 101, 102 jne. Sitten pitää vain tietää, että seuraava piste on nimeltään tuhat, sitten miljoona... Jos ymmärtää kymmenjärjestelmän osaa "laskea" loputtomiin, ei vain sataan.
Vierailija kirjoitti:
Mainitut avainteemat "eivät tarkoita automaattisesti" lahjakkuutta. Joissain valtiossa perusopetus alkaa jo 5-vuotiaana.
Kyky oppia lukemaan lienee todellisuudessa 3-5vuotiaan välimaastoa. Oppiminen riippuu yksilölle annetusta kasvatuksesta, kuin myös yksilön äo että myös kiinnostuksesta. "Autistinen" tapauskaan ei ole sen kummalisempaa, kuin asia x menee sosiaalisen ympäristön ulkopuolelle ja hyvä että on sellaisiakin. Lapset pitäisi vapauttaa välivuosista jo 5-vuotiaana peruskouluun.
Herkkyyskausi lukemiselle on varmasti keskimäärin paljon aiemmin kuin tämä seitsemän vuoden ikä.
Tästä hyvänä esimerkkinä alkuvuodesta syntynyt poika, joka ei osannut lukea kouluun mennessään. Kotiolot olivat hieman deprivoivat äidin päihdeongelman takia. Ei oppinut millään lukemaan edes tehostetun tuen piirissä kuin vasta ensimmäisen luokan keväällä ollessaan siis jo 8-vuotias.
Tänä päivänä poika on lukiossa parasta A-luokkaa, joten mistään lahjakkuuden puutteesta ei ollut kyse. Oli vain ohittanu jo ties milloin lukemiseen opettelun otollisen vaiheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voithan ilmoittaa lapsen kotiopetukseen jo nyt ja käytte sitten tenttimässä perusopetuksen mukaisen oppimäärän. Kotikoulussa ei ole sellaisia nivelkohtia kuin peruskoulussa; pääasia että asiat hallitsee. Voitte sitten vaikka vetää lonkkaa pari vuotta tai tehdä maailmanympärimatkan, jos nyt tällaisia extremeratkaisuja haluaa lähteä hakemaan. Aloituksen perusteella en pitäisi lasta mitenkään poikkeuksellisena 5-vuotiaana (olen kolmen äiti ja kaikki ovat lukeneet tuossa iässä - ja osanneet paljon muutakin). Jos tuntuu että koulussa pitkästyy niin sitten vaan kotiopetukseen jos se järjestelyjen vuoksi on mahdollista. Voitte sitten edetä omalla aikataululla.Siinä tapauksessa tarjoaisin lapselle paljon harrastuksia joissa saa olla ikätovereiden kanssa tekemisissä ja oppii ryhmätaitoja+ perusopetuksen mukaisia taitoja taide- ja taitoaineissa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siellä koulussa eriytetään. Meidänkin lapsi osasi jo 4-vuotiaana lukea sujuvasti ja on syntynyt keväällä mutta en edes harkinnut koulun aikaistamista. Sosiaalinen kypsyys on jopa tärkeämpi asia. Toisaalta haluaako sitä laittaa lapsen selviämään muita nuorempana koulumatkoista, mahdollisista yksinäisistä iltapäivistä jne? Haluaako että alkoholikokeilut jne. tulevat vuotta nuorempana kuin muilla?
Meidän lapsi syntymähuudon sijasta lauloi Hoosiannaa, kun ennen joulua syntyi. Nyt 6 v väittelee tohtoriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siellä koulussa eriytetään. Meidänkin lapsi osasi jo 4-vuotiaana lukea sujuvasti ja on syntynyt keväällä mutta en edes harkinnut koulun aikaistamista. Sosiaalinen kypsyys on jopa tärkeämpi asia. Toisaalta haluaako sitä laittaa lapsen selviämään muita nuorempana koulumatkoista, mahdollisista yksinäisistä iltapäivistä jne? Haluaako että alkoholikokeilut jne. tulevat vuotta nuorempana kuin muilla?
Meidän lapsi syntymähuudon sijasta lauloi Hoosiannaa, kun ennen joulua syntyi. Nyt 6 v väittelee tohtoriksi.
Aina näitä kateellisten (?) kettuilujuttuja ilmaantuu. Myös omat lapseni ovat lukeneet nelivuotiaina, ei se nerouden merkki ole. Jonkinlaisen älyllisen varhaiskypsyyden ja kotiolojen yhdistelmä. Paljon luettiin ja kiinnostus lukemiseen näin syntyi kuin itsestään.
Tänä päivänä tavallisia nuoria aikuisia. Eivät mitään kansakunnan valonkantajia, tavallisia yliopistokoulutuksen käyneitä veronmaksajia. Eli näin!
Koulunaloituksen varhaistamista määrittelevät enemmän muut seikat kuin lukemisen ja laskemisen hallitseminen.
Lähipiirini tammikuun alussa syntynyt lapsi, jolla vanhempi sisarus, aloitti koulun vuotta aiemmin.
Prosessi ei ollut kaupungissamme mitenkään yksinkertainen. Omalla kustannuksella piti käydä psykologisissa testeissä kolme kertaa (melko kallista, hinnat 500-800€), ja tämä psykologin lausunto yhdessä päiväkodin arvion kanssa toimitettiin kaupungin kouluvirastoon. Siellä asia käsiteltiin ja päädyttiin lausuntojen perusteella antamaan lupa koulun aloitukseen vuotta aiemmin.
Lapsen vanhemmat harkitsivat asiaa hyvin tarkkaan, tiedostaen senkin, että lapsi tulee aina olemaan se nuorin luokallaan, mikä lähinnä murrosiässä voi lasta itseään harmittaa.
Nykyään kouluissa, varsinkin ekalla luokalla, otetaan mielestäni hyvin huomioon lasten osaamisen erilaiset tasot.
Yli puolet koulunsa aloittavista osaa jo lukea ja laskea, joten heidät laitetaan omaan ryhmäänsä. Vasta opettelevat taas etenevät omassa ryhmässään. Useimmiten viimeistään ekan luokan keväällä erot ovat tasoittuneet.
En suosittele. Oman kokemukseni takia. Olen aina inhonnut selitellä ihmisille miksi olen vuotta vanhempien kanssa samalla luokalla. En edes oppinut kovin nopeasti lukemaan 1.luokalla ja en saanut helposti kavereita. Olin juuri sellainen sivusta seuraaja ja jotenkin varautunut. Toisaalta myös kotiolot oli paskat. Narsistinen äitini ehkä vain halusi näyttää muille että "MINUN lapseni aloittaa koulussa vuoden nuorempana kuin mitä muiden lapset. Hänestä tulee vielä Korkeimman oikeuden tuomari (tms..) koska minä keksin laittaa hänet opiskelemaan jo nuorena!" tai jotain.. Ei hän sitten kuitenkaan antanut tukea siihen koulunkäyntiin. 6-vuotias vaan "heitettiin" sinne yksin ja käskettiin vaan pärjäämään. Olen sitten myös vuoden nuorempana kuin ne muut luokkalaiseni aloittanut kaikki tupakka-, alkoholi- ja huumekokeilut. Mieti vielä..
Ap vielä: itsekin oon huomannut, että monet lapset olisi tuossa kolmen-neljän vuoden korvilla kovasti kiinnostuneita kirjaimista ja lukemisesta ja moni varmaan oppii siinä lukemaan, jos on vähänkin ohjausta siihen (jotkut kuulema ilmankin). Matematiikasta muksu ei ole vielä ollut kovinkaan innostunut ennen kuin nyt vähän aikaa, kenties siksi että lukeminen ja sen opettelu on aiemmin riittänyt uteliaisuuteen. Kymmenjärjestelmästä kiinnostuneelle sen verran että lapsi toki laskee yli sataankin, mutta ei virheettä, ja jossain vaiheessa alkaa unohdella missä oli menossa. Tietenkin kymmenjärjestelmän perusidean pitää olla hallussa jo sataan asti laskiessa tai sitten pitää olla järjetön muisti, itse en ainakaan osaa yhtä ainoaa sadan objektin listaa opetella ulkomuistista.
Nyt ei ollut kyse siitä, oliko lapsi nero vai ei (onneksi en todellakaan usko että on, olisipa vielä hankalampaa elämä), vain siitä, että lapsi on selkeästi tavallista innokkaampi oppimaan, ihan kykenevä myös, ja huolehdin kääntyykö se täällä jo mainituiksi tylsistymiseksi ja laiskuudeksi jos riittäviä oppimishaasteita ei ole. Mutta niin kuin arvelinkin, tuo koulun aikaistaminen ei taida yhtään mitään ratkaista vaan pikemminkin pahentaa asioita, eli pitänee koittaa itse etsiä sopivia lisäaktiviteetteja. Peruslaiska äiti täällä mietti, olisiko sen voinut jättää koulun hommaksi :). Kaikki varmaan toivovat lapselleen mahdollisuutta käyttää ja kehittää myös vahvuuksiaan.
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi kuulostaa tavalliselta viisivuotiaalta. En varhaistaisi koulunkäyntiä. Laittaisin ihan oikeaan aikaan eskariin opettelemaan koulurutiineja ja tukisin lapsen tiedonnälkää ja oppimista kotona.
Tavallinen 5 vuotias?? :D
No sitten varmaan pyörin vähän tyhmemmissä piireissä kun noin moni peukuttajakin on samaa mieltä siitä että normi 5 vuotias lukee sujuvasti ja laskee.
Oma 5 vuotias tyttöni menee ensi vuonna eskariin eikä kyllä osaa lukea kuten ei muutkaan ikätoverinsa.
Poikani oppi lukemaan eskarissa eikä todellakaan kaikki eskarilaiset osaa lukea. Koulussahan lukemaan opitaan näin pääsääntöisesti.
Aloittajalle:
Itse opin lukemaan ilman varsinaista opettelua reilusti ennen koulunalkua. Silloin ei ollut eskareita, ainakaan siellä missä asuttiin. Osasin myös laskea.
En silti sen fiksumpi ollut kuin muutkaan kuitenkaan ja jossain kohtaa jäin jälkeenkin kun ei koulu enää kiinnostanut.
Kaverini veli oppi 4 vuotiaana lukemaan ja meni kouluun normaalisti 6-7 vuotiaana.
Hän pärjäsi koulussa hyvin muttei hänestäkään kuitenkaan lääkäriä tullut ;)
Ehkä kannattaa viedä eskariin eikä kouluun jos kuitenkin muilta osin on vielä ikäisensä.
Luulisin että koulussa ja jo eskarissakin tarjotaan haasteita näille edistyneimmille. Ja opettajat sitten koulussa saattaa tehdä päätöksen että siirretäänkin suoraan toiselle luokalle jos oppiminen edistyy hyvin :)
Meillä poika aloitti koulunsa ihan normaalin ikäisenä, vaikka on aina ollut älyllisesti edellä ikäisiään. Nyt poika on jo neljännellä luokalla ja edelleen paljon edellä. Koulussa on kuitenkin otettu huomioon tämä ja pojalla on aina lisätehtäviä. Auttaa myös luokkatovereitaan. Läksyjä pojalla ei ole ollut koskaan, koska ehtii tehdä ylimääräistäkin kouluajalla.
Poika tykkää käydä koulussa. On kiva, kun kaverit on saman ikäisiä.
Vaikka älyllisesti lapsi olisikin valmis menemään aikaisemmin kouluun, ei hän yleensä ole muutoin samalla tasolla kehityksessä kuin vanhemmat. Mä olen ainakin tyytyväinen, ettei edes harkittu koulun aikaistamista.
En laittaisi, jos on loppuvuodesta syntynyt, silloinhan osa luokkakavereista on kaksi vuotta vanhempia ja etenkin ala-asteella se kaksi vuotta merkitsee paljon.