Äidille silarit
Liittynyt13.10.2015
klo 8:33 | 15.10.2015
Vaimo on imetyksen riipauttamiin rintoihinsa tyytymätön, ja haluaisi korjauttaa niitä leikkauksella. Olen vähän kahden vaiheilla itse, kun en osaa kuvitella minkälainen lopputulos olisi. Onko kelllään kokemusta, onko vaikutus ollut positiivinen itsetunnon tai seksin suhteen? Ja miten tuon kanssa pitäisi edetä?
Jos nyt saisit hänet ymmärtämään ettei naisen rintojen kuuluu näyttää kahdelta kumipallolta. Miksi normaaleista rinnoista on tehty tabu, kysyn vaan, imetyksen jälkeen rintojen ei kuulukaan näyttää samalta kuin ennen SE on normaalia, ei mitkään silikonimöhkäleet tungettuna lihaksien alle, hyi olkoon.
Ap, sun tehtäväs on saada vaimosi mieli muuttumaan. Silikonit voivat haitata tulevia imetyksiä, jos niitä vielä tulee, ne voi voivat kapseloitua ja joka tapauksessa ne pitää vaihtaa n. 10-15 vuoden välein. Niiden takia rintasyöpä voi jäädä huomaamatta, eli voivat olla hengenvaaralliset. Leikkaus ei myöskään aina onnistu ja haavakin voi tulehtua.
Ihaile vaimosi rintoja, sano, että rakastat niitä, ne ovat ihanat ja kauniit. Hyväile niitä, suutele, ime ja sano, että et voi pitää näppejäsi erossa niistä.
Mihin vaimosi tarvitsee sillareita, jos hänellä on jo lapset ja sinä? Mitä pitää todistaa ja miksi?
En ole silareiden puolesta enkä vastaan. Ongelma voi olla todellinen tai sitten halutaan nostattaa omaa egoaan, minusta se on turhaa. Olkaa onnellisia siitä että teillä on perhe, se on asioista suurin voimavaraM50+.
Joskus kysyin mieheltäni, että pitäisikö harkita jotain kohotusta tai jopa silareita. Mies vastasi, että jos tahdon niin ei hänellä ole mitään sitä vastaan. Loukkaannuin ehkä vähän. Jatkokysymyksenä kysyin, että olisiko se ok ottaa leikkauksen riski ja huonosti paranevat haavat (itse olen saanut haavainfektion jokaiseen leikkaushaavaan, mitä minulle on tehty) ja hoitaako hän varmasti lapsia sen 2-3 kk, kun parannun infektiosta. Lupasi hoitaa. Eli ei ole tyytyväinen rintoihini. Tuon keskustelun jälkeen hankin rakastajan, joka palvoo "imetyksen riipauttamia" rintojani. Hän saa oloni tuntumaan naiselliseksi ja hyväksi.
Kiitos vastauksista. Rinnat ovat jostain syystä aina olleet arka asia vaimolle, ehkä eniten siksi, että imetys ei ollut helppoa. Kasvoivathan nuo lapset silti, ja uusia lapsia tuskin tulee. Niinpä olen ollut ajatuksissani hieman sillä mielellä, että omahan on vartalonsa jos haluaa sitä muokata. Mitä sitten vaimolle sanon, niin sanat saa kyllä valita aika tarkasti, viitaten tuohon 5. kommenttiin, naisen ajatusmaailman hämäryys ei kyllä ikinä lakkaa hämmästyttämästä.
En itse pitäisi leikkausta tarpeellisena, enkä missään nimessä sitä ehdotakaan. Lähinnä kyse on siitä, kokisiko vaimo sen parannuksena asioiden nykytilaan ja olisi tyytyväisempi itseensä. Katsoo nyt sitten, haluaako vaimo asiaa itse edistää, ja pysyn itse 'ei tarvitse' -linjalla. En ole kovin taitava puhumaan asioita parhain päin, joten helppohan tässäkin on mennä metsään.
AP
Kerro vaimollesi, että sinä et näe vaimosi rinnoissa mitään korjattavaa etkä sen vuoksi myöskään toivoisi vaimosi ottavan mitään turhia riskejä terveydelleen. Lisää siihen kuitenkin, että jos vaimo todella kokee itse asian niin suurena, että on valmis kantamaan riskit, tuet hänen päätöstään.
Ei voi olla niin vaikeaa.
T.-5
Nää on näitä helpommin sanottu kuin tehty juttuja. Kun kumppani kokee itsensä jotenkin puutteelliseksi ei siihen miehen sanat paljon auta. Oma vaimo on saanut päähänpinttymän kroppansa muutoksista lapsen saannin yhteydessä/jälkeen. Hän on aina vaan ihana kaunis nainen ja kerron tätä säännöllisesti, mutta kun se tulee minulta ei sitä voi uskoa. Todella turhauttavaa.
Tätä helppoa neuvoa voi sitten heitellä ja syyllistää miehiä, kun vaativat vaimoiltaan mahdottomia - usein ei todellakaan ole siitä kyse.
tavan idiootti.
Minä otin silarit lasten saannin jälkeen. Tiesin riskit ja harkitsin pitkään. Kaikki meni hyvin ja olen tosi tyytyväinen. Mieskin on tyytyväinen, vaikka aiemminkaan ei valittanut.
Nyt hymyilyttää kun katsoo itseään peilistä. Ei niitten tarvitse överit olla. Anna mennä vaan!