Miltä tuntuu jäädä työttömäksi?

En tiedä kun en ole ollut päivääkään töissä. Enkä kyllä aio koskaan mennäkään töihin.

On ihan normaalia. Itse tilasin samantien matkan Kiinaan, koska vihdoinkin on aikaa matkustaa  vapaasti. Nautin elämästä, harrastan jne. ja siinä kääntöpuolellahan on hirveä häpeä siitä, että 30 vuoden työrupeaman jälkeen sain potkut. Iltaisin kelaan mielessä sitä, miten olen joustanut, joustanut ja joustanut ja kiitoksena siitä ilmoitettiin, että töitä ei enää ole. Nyt haluan tehdä jotain ihan muuta kuin työhön vivahtavia asioita.

Ensin tuntui ihan mukavalta kun sai rentoutua eikä ollut samalla tavalla aikatauluja kun ennen, mutta nyt myöhemmin alkaa kaipaamaan rutiinia ja sitä että on "pakko" käydä ihmisten ilmoilla :D Ei jaksaisi vaan kotona kököttää mutta toisaalta kaupassa, shoppailemassa, kävelemässä yms ei myöskään jaksa ihan kokoajan ravata. Jään liian helposti kotiin angstaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Eräs mies tuttava on nyt monta päivää vaan bilettänyt. Onko tää normaalia? 

Kai sitä pari päivää saa lomailla, vastahan viikonloppukin oli. Töistäkin varmaan sai tähän mennessä kertyneet lomakorvaukset kouraan.

Jos oli pask... työyhteisö niin kyllähän sille maljan voi nostaa, että pois pääsi. Jos sitten ryyppää pidemmän putken, kannattaa huolestua. Onko hänen alallaan ylipäätään vapaita töitä? 

Helpotus se on mulle aina ollut, ei tippaakaan surettanut ja aina olen oma-aloitteisesti ollut se lähtijä eli vakkaripaikastakin kerran innostuin itseni irtisanomaan, muuten en ole jatkanut määräaikaista sopimusta. Pisin aika kun olin työtön on ollut 8 kk hoitovapaiden jälkeen, eikä silloinkaan vielä seinät kaatuneet päälle.

Vierailija kirjoitti:

Ensin tuntui ihan mukavalta kun sai rentoutua eikä ollut samalla tavalla aikatauluja kun ennen, mutta nyt myöhemmin alkaa kaipaamaan rutiinia ja sitä että on "pakko" käydä ihmisten ilmoilla :D Ei jaksaisi vaan kotona kököttää mutta toisaalta kaupassa, shoppailemassa, kävelemässä yms ei myöskään jaksa ihan kokoajan ravata. Jään liian helposti kotiin angstaamaan.

Rupea geokätköilemään! Käytännössä ilmainen harrastus, toki siihen ja välineisiinkin saa rahaa palamaan, mutta noin alkuun pääsee ihan ilmaiseksi jos on älykännykkä. Tulee hyvä tekosyy lähteä aina pyörimään uusiin maisemiin :) Minä suhailen jo Onnibussilla euron reissuja kun kotikonnut ovat jo liian tuttuja...

Olisipa ihanaa olla työtön. Valitettavasti kouluttauduin hommaan, jossa on aina töitä.

Jos on tarkoitus elää kuin ihminen niin vittumaiselta.

Jos taas elämän tarkoitus on lähinnä ryyppäämistä ja rötväilyä, niin oikein ihanalta.

Ei se mulle ole mitään erikoista, kyllä se vähän harmittaa jos on tottunut jo olemaan töissä.

Sitä ihmettelen että esim. 30-40 vuotta hyväpalkkaisessa työssä paperitehtaalla olleet kehtaavat itkeä pitkin lehtien sivuja miten kauheaa on kun työpaikka meni kun on niin kauan ollut töissä ja kakaratkin samassa tehtaassa vuosia tienanneet. Ja varsinkin ne joilla on vain lyhyt aika eläkkeeseen ovat siitä loukkaantuneita etteivät saaneet olla loppuun asti samassa työpaikassa. Mun mielestä ne on ahneita paskiaisia. Nuoret ihmiset ei pääse koskaan kunnon työpaikkaan, ei ole varaa ostaa omakotitaloa eikä tehdä edes lapsia, saatika haaveilla kymmenien vuosien työurasta samassa firmassa. Ne jotka on kakaransa kasvattaneet maailmalle ja talonsa velattomiksi maksaneet ja saavat ansiosidonnaista eläkkeeseen asti, ja eläkekin ihan hyvä, mitä vittua valittavat.

Mä varmaan nukkuisin ekat pari viikkoa.en tiedä, onko se normaalia, mutta ajatus tuntuu tosi hyvältä. Sen jälkeen kutoisin sukkia ja pipoja pari kuukautta.  Tai näin mä haaveilen. Oikeasti varmaan tulis se olo, että eikö mua tosiaan tarvita mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Olisipa ihanaa olla työtön. Valitettavasti kouluttauduin hommaan, jossa on aina töitä.

Ei suomessa ole mikään pakko käydä töissä. Sä voit koska tahansa irtisanoutua ja alkaa elämään tuilla.

Aloin heti tyhjentämään kotiani.

kävin kaikki kaapit läpi. Myin torissa, fb.ssä, huutiksessa kaikki taråeettomat. Kun eka kierros oli tehty, kävin tokan ja kolmannen.

tässä vaiheessa 1 huone oli ihan tyhjä.

aloin kyselemään tutuilta ja sain ehkä 50 ikean kassillista myytävää. Mun nämä oli käyty läpi, kävin vielä kodin läpi ja vielä tuli myytävää.

kävin paljon tapahtumissa, taidenäyttelyissä, osallistuin hirveesti arpajaisiin.

kun olin ollut 8 kk työtön, sain kutsun työhaastatteluun ja pääsin töihin.

helposti aika meni. Ja kun ostanut uusia vaatteita,ostin seutulipun sijaan Helsingin sisäisen kk kortin, sain liitolta rahaa ja tietty kirppistuotot, jäi käyeen yhtä

paljon rahaa.

Alkuun 1/2 vuotta ihana vapaus. Mutta sitten alkoi ahdistaa. Rahaa vähän ja pienet piirit. Ikävä haasteita, ikävä työkavereita, tilalla penninvenytystä ja tarjousten metsästystä ja käytettyjen ostamista. Kurjaa,

köyhää, tylsää

Vierailija kirjoitti:

Aloin heti tyhjentämään kotiani.

kävin kaikki kaapit läpi. Myin torissa, fb.ssä, huutiksessa kaikki taråeettomat. Kun eka kierros oli tehty, kävin tokan ja kolmannen.

tässä vaiheessa 1 huone oli ihan tyhjä.

aloin kyselemään tutuilta ja sain ehkä 50 ikean kassillista myytävää. Mun nämä oli käyty läpi, kävin vielä kodin läpi ja vielä tuli myytävää.

kävin paljon tapahtumissa, taidenäyttelyissä, osallistuin hirveesti arpajaisiin.

kun olin ollut 8 kk työtön, sain kutsun työhaastatteluun ja pääsin töihin.

helposti aika meni. Ja kun ostanut uusia vaatteita,ostin seutulipun sijaan Helsingin sisäisen kk kortin, sain liitolta rahaa ja tietty kirppistuotot, jäi käyeen yhtä

paljon rahaa.

No aika outoa tuokin on. Eipä tuossa nyt mitään tunteista kerrota, sulle oli vaan raha niin tärkeetä, että myit halvalla mitä olit kalliilla aikoinaan ostanut, että sai pidettyä yllä saman elintason kuin töissä ollessa? Miksi et vaan vähentänyt kulutusta enemmän kuin bussilipun valinnassa? Kuitenkin noin lyhyen ajan olit työttömänä, ja sinä aikana olit tyhjännyt kämppäsi ihan houreessa, mitä jos sun työttömyys olis kestänyki vaikka kolme vuotta, mitäs sitten kun kaikki huoneet olis ollu tyhjänä?

Ihanalta! Joo, rahaa on hiukan vähemmän mutta eipä se palkkakaan päätä huimannut. Mutta tämä vapaus....ei vaan voi rahassa mitata. Kotona ei ole aina kiukkuista ja väsynyttä äitiä ja vaimoa tiuskimassa. On aina siisti asunto, ruoka valmiina kun lapset tulevat koulusta ja mies töistä. Jaksoin aloittaa harrastuksenkin kun suurin osa päivästä ei mene töissä ja työmatkalla. 

Joo, minulla ei todellakaan ole kiirettä töihin takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Alkuun 1/2 vuotta ihana vapaus. Mutta sitten alkoi ahdistaa. Rahaa vähän ja pienet piirit. Ikävä haasteita, ikävä työkavereita, tilalla penninvenytystä ja tarjousten metsästystä ja käytettyjen ostamista. Kurjaa,

köyhää, tylsää

-Olen töistä vapaa, ihanaa

- Ei ahdista lisävapaus, vapaus on tietenkin vain puolikas, kun ei voi tehdä mitä haluaa.

- Pienet piirit hyvä

- Haasteita pitää keksiä itse

- Ei työ"kavereita" -ihanaa

- Penninvenytys: hauska harrastus, ikävä jos pakko

- Tarjousten metsästys myöskin hauskaa

No ei haittaa työttömyys ollenkaan. Ei tässä elämässä ole paljon muista kiinni, kunhan saa leivän yms. Aikanaan sitä haaveili että pääsisi takaisin töihin, mutta nykyisin voi olla aika vähissä sellainen tarve. Yhteiskuntamme on rakenteellisesti helvetti ihmiselle ja ihminen on toiselleen susi.

Minäkin jään kohta työttömäksi. Toisaalta vapauttavaa, koska olen kärsinyt työuupumuksesta ja tällä hetkellä olen totaalisen kyllästynyt työhöni. Ihanaa, jos vihdoinkin on aikaa ja energiaa jollekin muullekin kuin työlle! Moneen vuoteen en ole jaksanut harrastaa mitään, en laittaa kotia, en mitään.

Toisaalta ahdistaa kauheasti, sillä tahtomattanikin arvotan itseäni ja muita työn perusteella. Tästä ajatusmallista pitäisi oppia luopumaan. Pelkään, etten saa enää koskaan asiantuntijatöitä, jos CV:ssä on työttömyysjakso. Siispä haen uutta työpaikkaa kuumeisesti.