Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miten tulla toimeen jatkuvasti hermoilevan työkaverin kanssa samassa tilassa?

Vierailija

Johdantonta, omaa huonetta ei ole mahdollista saada eikä rauhallisia tiloja, mihin voisi mennä tekemään töitä, ole. Firmassa ei ole erillisiä huoneita lainkaan, edes pomolla ei ole omaa huonetta. Pidän työstäni ja työpaikasta muuten, joten vaihtaminen tämän takia ei ole järkevää, sillä ei välttämättä parane. Valittaa en voi, sillä kyseessä on pomon lähisukulainen, vähän sellainen reppana suojatyöläinen, joka ei välttämättä pärjäisi vieraammalla. Mielestäni hänelle on asetettu liikaa odotuksia taitoihin nähden ja siksi hermoilee. En tiedä onko hänellä joku diagnoosi. Oma työni on sellaista, että vaatii keskittymistä ja tuo hermoilu välillä häiritsee. Firma on pieni ja vain me kaksi olemma konttorilla koko ajan, muut ovat välillä työmailla. 

Tämä hermoilu ilmeinee sellaisena ääntelynä, puhimisena, kuuluvana pään raapimisena yms. eli kyseessä lienee jonkin sortin mielenterveysongelmia. Välillä ilmeisesti menee hyvin ja silloin naureskelee itsekseen. Kehitysvammaisesta henkilöstä ei kuitenkaan selkeästi ole kyse, ehkä joskus vähän hidasälyisestä vain. Älä ajattele asiaa tai kiinnitä huomioita olen itsekin koettanut itselleni sanoa, mutta joskus se on mahdotonta. Eli miten minä saisin oman huomioni pois tästä? Ainakin kaksi vuotta lienee työsopimuksen mitta hänellä, johon tähän on totuttava vain. 

Kommentit (13)

Vierailija

Ei varmaan muuta vaihtoehtoa ole, vaikka kuulokkeissa ja tulpissa on heikkoutensa, kun pitää kuulla jos joku tulee firmaan sekä hoitaa puhelinvaihde. Meillä on tosiaan vielä sellainenkin kapistus, vieläpä aika vanhanaikainen. Harvoin se kyllä nykyään soi, koska lähes kaikki soittaa kännyköihin, mutta soi se tänäänkin pari kertaa. 

ap. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Saako se siellä mitään oikeasti aikaiseksi?

En osaa sanoa. Ilmeisesti omaan tahtiinsa tekee. Ahkera hän kyllä on ja tunnollinen. En tarkkaan seuraa, mutta joskus autan vähän. Sen olen huomannut, että kun työ vaikuttaa vaikealta, hermoilu on pahempaa. 

Aikunihana

Heti heräsi äidilliset tunteet tuota reppanaa kohtaan. Koita sinä nyt isona miehenä ymmärtää ja anna reppanan puhistella ja ähkiä rauhassa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Heti heräsi äidilliset tunteet tuota reppanaa kohtaan. Koita sinä nyt isona miehenä ymmärtää ja anna reppanan puhistella ja ähkiä rauhassa.

Isona miehenä? Olen alle 160-senttinen n. 50 kiloa painava nainen.

Sermi on hyvä idea, minun täytyy ensin vähän miettiä miten sen asettaisi ja sitten voisin pyytää. Voisin ehkä pyytää sijoitusta vähän eri paikkaan muutenkin, kantavan seinän toiselle puolelle. 

Vierailija

Mä oon kyllä vähän sitäkin mieltä, että jos joku saa päätään raapimalla aikaan niin kovan äänen, että se aapeetä häiritsee, niin se päänraapija ei ehkä ole tilanteen ainoa vähän reppana. 

Ihan oikeasti. Kannattaisko hieman koittaa korottaa sitä omaa keskittymikykyä?

Vierailija

Se on vaan niin muotia poistaa kaikki huoneet ja seinät, ettei kukaan taatusti saa olla rauhassa. 

T. Avokonttorirotta

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Mä oon kyllä vähän sitäkin mieltä, että jos joku saa päätään raapimalla aikaan niin kovan äänen, että se aapeetä häiritsee, niin se päänraapija ei ehkä ole tilanteen ainoa vähän reppana. 

Ihan oikeasti. Kannattaisko hieman koittaa korottaa sitä omaa keskittymikykyä?

Kokeile. Pistä kaksi kättä pään päälle ja hiero niillä päätäsi kovaa  ja nopeasti, kyllä siitä ääni lähtee. Olen myös nähnyt, että hän tekee sen noin. Sitä paitsi, kerroin kyllä että ääntelee, puhisee yms. Tuo yms. sisältää tuolilla edestakaisin seilaamista, ääntelyä on vaikea matkia mutta se on kovaäänistä hhhh, hmhh, yms. ja sitä tulee ihan koko ajan, viisi minuuttia voi joskus olla jopa hiljaista. Se häiritsee enemmän kuin puhe tai radio, koska koen sen myös vähän pelottavana jollain tapaa. Ap. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Se on vaan niin muotia poistaa kaikki huoneet ja seinät, ettei kukaan taatusti saa olla rauhassa. 

T. Avokonttorirotta

Tuossa ei ole seiniä pahemmin kai ollutkaan, tila on vuokrattu avonaisena. Tosin esimiehemme pitänee avokonttorista, koska kuulemma aina ovat olleet avokonttorissa ennen nykyistä osoitettakin. 

Vierailija

Kiinnostaisi kyllä tietää enemmän itsekin tuosta metelistä.

Ja miten se avuttomuus ilmenee? Pidetäänköhän muakin avuttomana, kun joskus tuhisen?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi kyllä tietää enemmän itsekin tuosta metelistä.

Ja miten se avuttomuus ilmenee? Pidetäänköhän muakin avuttomana, kun joskus tuhisen?

No en tainnut mainita sanaa avuton, vaan reppana. En nyt oikein tarkasti halua kertoa, mutta sellaisia pieniä asioita. Kerron vähän keskittyjä esimerkkejä, mutta samankaltaisia. Jos vaikka kynästä loppuu lyijy, hän ei kysy mistä saa uusia tai ala etsiä niitä itse. Olen esitellyt paikat ja kertonut, mistä tavaroita saa ottaa omaan käyttöönsä. Kuvitellaan, että olisimme vaikka keittiössä. Esimies on antanut hänelle tehtäväkseen keittää velliä itsenäisesti, muut ovat tekemässä omia töitään. Jos ruoka alkaa kiehua yli, hän vain katsoo vierestä eikä tee asialle mitään eikä hae ketään apuun, vaan katsoo vain niin kauan kunnes joku sanoo, että sammuta se levy ja ota kattila pois. Eli ei ole normaalin oma-alotteinen, kuten ikäistensä aikuisten kuuluisi jo olla. Sitten kun tuo ruoka on kiehunut yli, alkaa kamala sanaton tai epämääräisinsanoin jupiseminen itsekseen. Tätä on vaikea kuvailla, ellei ole paikanpäällä kuulemassa. 

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat