Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Muilla tällasia kokemuksia psyk. sh:sta? Vaadinko liikaa?

Vierailija

Saitteko apua terapeutilta? Tiedän, että psykiatrinen sairaanhoitajakin voi olla terapeutti. Mun vissiin ei ole, on vain tavallinen sairaanhoitaja. Käynnit enemmänkin sellaisia mitä sulle kuuluu, eikä ongelmiin päästä käsiksi. Tämä siis julkisella psykiatrian polilla. Aion ensi kerralla ottaa puheeksi, että en koe oikeastaan hyötyväni ollenkaan näistä käynneistä.. Empatia ja kuuntelu on kiva, mutta sitä saan lähipiiriltäni. Ammattilaista tarvitsen avukseni traumojen työstämiseen ja ahdistuksen hallintaan, tarvitsen välineitä tunnistaa ahdistavat tilanteet jne. Tämän mukavan tädin kanssa ei toivoakaan.. Olenko liian vaativa :(? Ajattelin jos hakeutuisin kognitiiviseen lyhytterapiaan sellaiselle, joka oikeesti osaa antaa sitä terapiaa..

Sivut

Kommentit (34)

Vierailija

Luulen että nämä psykiatriset sairaanhoitajat on tarkoitettu juuri sitä varten, että on joku jolle jutella. Heiltä saa samanlaisia neuvoja kuin tuttaviltakin, käskevät käydä kävelyllä ja ajatella positiivisia, mutta mielenterveysongelmien selvittely ei heidän kanssaan onnistu.

Vierailija

Ei se ole psykohoitsun vika, jos sinä tarvitset jotain tehokkaampaa tukea. Oletko kertonut että paskasti menee, etkä tunnu etenevän olotilasi kohentamisessa ja että taidat tarvita muutakin tukea? Jos hoitsu kysyy että miten menee ja sä vastaat että ihan ookoo, niin eipä siinä paljon edetä...

Vierailija

Mulla vähän sama kokemus juttelusta psykologin kanssa; kuin olisi seuramatkabussissa jutellut vieressäistujan kanssa. Niitä näitä.

Varmasti koulutus on tärkeää ja terapian pitää olla oikeanlainen, mitä niitä nyt on, kognitiivista, dynaamista jne. Mutta kaikkein tärkeintä on löytää oikeanlainen ihminen. Hänen tulee olla sinua älykkäämpi. Vaikka olisi miten koulutettu, ei päästä puusta pitkään jos terapeuttisi on sinua hidasjärkisempi. Älykkäämpi potilas tuottaa matskua, jota potilasta tyhmempi terapeutti ei kykene onnistuneesti analysoimaan.

Tietysti terapeutin tulee olla myös muuten itselle sopiva. Kun itse etsin itselleni terapeuttia, karsin muuten itselleni sopivan tuntuisen pois, koska huomasin eukon esittelevän itseään somessa (mm. Face, Insta) kuin teinipissis. Ei vaikuttanut ns. itseä älykkäämmältä terapeutilta.

Heta

Mielestäni et vaadi liikaa. Itseäni on lykästänyt ja käynnit psyk. sh:n luona (myöskin pth:n puolella) ovat muutakin kuin kuulumisten ja voinnin kyselyä. Tuossakin ammattikunnassa on tekijää moneen junaan, mutta mielestäni hoidon laatuun pitää sisältyä ihan molemminpuolista kommunikaatiota ja itse ainakin tietyissä rajoissa odotan jonkinlaista ohjausta näiltä käynneiltä.

Vierailija

No mulla se ei ollut edes empaattinen kuuntelija vaan tuputti tosi huonoja ohjeistuksia ja vielä kommentoi tyyliin että kaikkien elämä on vaikeaa ja se kuuluu elämään ja sinullahan ei onneksi ole enää mitään menetettävää, joten turha pelätä tulevaa jne. Mietin pitkään, pitäisikö tehdä esimiehelleen valitus.

Vierailija

Tää sivuhan toimii hienosti..päivittelin ja ei kommentteja. Upitin, lävähti vasta viestin lähettämisellä kommentit näkyviin :D? No samapa se. Tuo sairaanhoitaja siis lähinnä voivottelee tilannetta eikä osaa oikein kysyä, että "ootko ajatellut, voisiko tässä olla jotain taustatekijää ahdistukselle" tms. Kaikki oivallukset mitä oon saanut, ne on tulleet mun omista ajatuksista tai miehen kanssa käydyissä keskusteluissa. Ei edes huvita sille enää kertoa, sama kuin hakkaisi päätään seinään ja huomaan jo vältteleväni aiheita kun se ei pääse jyvälle yhtään eikä osaa kuitenkaan auttaa. Kuitenkin tarvitsen ammattiapua ehdottomasti näihin ongelmiini.

Ap

Vierailija

Hyviä pointteja kolmosella tuosta terapeutin älykyydestä.

Olen kiitellyt kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että olen itse saanut älykkään työparin, jolla on rautainen koulutus ja ammattitaito, mutta myös empatiakyky tallessa. (Psyk.sh ja psykoterapeutti)

Ei ole tullut tunnetta, että minä "vien" heitä ja terapiaa, tai että olisin heidän seurassaan turvaton "demonieni" kanssa. Aina viime kädessä heillä on ollut kyky antaa viimeinen vastaus ja keino tulla takaisin tähän päivään. Kerran sanoin, että tunne epävarmuutta, ihan kuin minun pitäisi tietää mihin ja miten tätä prosessia viedään, enkä minä osaa. He ottivat sen jälkeen vahvemmin johtajan roolin tapaamisiin. Se toi turvaa.

Eikä terapeutin tehtävä ole ketään parantaa. Asiakas tekee sen itse heidän ohjaamaan, oivaltaa ongelmansa heidän peilinsä kautta heijastaen. Niin minä olen ainakin vuosien aikana oivaltanut.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Tää sivuhan toimii hienosti..päivittelin ja ei kommentteja. Upitin, lävähti vasta viestin lähettämisellä kommentit näkyviin :D? No samapa se. Tuo sairaanhoitaja siis lähinnä voivottelee tilannetta eikä osaa oikein kysyä, että "ootko ajatellut, voisiko tässä olla jotain taustatekijää ahdistukselle" tms. Kaikki oivallukset mitä oon saanut, ne on tulleet mun omista ajatuksista tai miehen kanssa käydyissä keskusteluissa. Ei edes huvita sille enää kertoa, sama kuin hakkaisi päätään seinään ja huomaan jo vältteleväni aiheita kun se ei pääse jyvälle yhtään eikä osaa kuitenkaan auttaa. Kuitenkin tarvitsen ammattiapua ehdottomasti näihin ongelmiini.

Ap

On ikävää että koet että hoitosuhde ei ole hyvä, kaikki eivät tule kaikkien kanssa toimeen ja joidenkin kanssa keskustelu sujuu luontevammin ja ehdottomasti hoitosuhde on tällöin hedelmällisempi.

Kuitenkin kun sanoit, että kaikki oivallukset ovat tulleet ajatuksistasi: Niinhän sen pitää ollakin. Terapeutti ei voi kertoa asiakkaalle mitä sinun tulee nyt tehdä vaan saada asiakas tajuamaan se itse.

Vierailija

Julkisessa terveydenhuollossa ei ymmärtääkseni anneta psykoterapiaa, vaan sinne mennään omalla rahalla tai Kelan kuntoutustuella lääkärinlausunnon perusteella. Psykiatrian poliklinikalla annettava keskusteluapu ei siis ole terapiaa, vaan juurikin keskusteluapua.

Psykoterapiaa antaa nelivuotisen (?) koulutuksen suorittanut psykoterapeutti, jolla on pohjalla joku terveydenhoitoalan tutkinto (psykologi, lääkäri, sairaanhoitaja tms.) Psykologit ja psykiatriset sairaanhoitajat eivät siis automaattisesti ole terapeutteja, vaikka he keskusteluapua voivatkin tarjota.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Tää sivuhan toimii hienosti..päivittelin ja ei kommentteja. Upitin, lävähti vasta viestin lähettämisellä kommentit näkyviin :D? No samapa se. Tuo sairaanhoitaja siis lähinnä voivottelee tilannetta eikä osaa oikein kysyä, että "ootko ajatellut, voisiko tässä olla jotain taustatekijää ahdistukselle" tms. Kaikki oivallukset mitä oon saanut, ne on tulleet mun omista ajatuksista tai miehen kanssa käydyissä keskusteluissa. Ei edes huvita sille enää kertoa, sama kuin hakkaisi päätään seinään ja huomaan jo vältteleväni aiheita kun se ei pääse jyvälle yhtään eikä osaa kuitenkaan auttaa. Kuitenkin tarvitsen ammattiapua ehdottomasti näihin ongelmiini.

Ap

Joo ymmärrän. En tiedä montaakaan joka olisi sh:lta oikeaa apua saanut. Pakko tilanteessa heitä käytetään kun psykiatreja ei ole tarpeeksi tai heihin ei ole varaa. 

Vierailija

Niin siis totta kai mun pitää itse tajuta asiat, hän on vain apuna :). Muotoilin ehkä huonosti.. Kuitenkin siis, en usko että noi keskustelut ovat olleet avainasemassa. Mieskin on osannut auttaa enemmän ja kaivaa mun kans näitä asioita.

Mulla on kans olo, että mun pitäis tietää miten tätä hoitosuhdetta viedään eteenpäin. Oon joskus nuorena käynyt psykoterapiassa ja pidin terapeutin varmoista otteista. On toki kiva, että kysytään mitä toivon hoitosuhteelta yms.. Mutta nää "en tiedä mitä sun kans teen", "mitenkä sinun oloa saisi helpotettua", "voi kunpa osaisin.." ei tosiaankaan auta asiaa.

Julkisella on näitä 20 kerran lyhytterapioita ainakin.

Ap

Vierailija

Jotenkin mulle tulee noiden käyntien jälkeen tosi masentunut olo. Oon miettinyt, että kun mulla ja tolla hoitajalla on ainakin 40 vuotta ikäeroa niin suhtautuuko se siksi näin holhoavasti? Eihän sen pitäisi vaikuttaa. Se on ahdistavan äidillinen. Ei se lässytä, mutta silti tulee sellainen olo. Sitten kun se koko ajan pohtii noita "edelleen mietin mitä sanoisin ja miten voisin auttaa" -juttujaan.. Aina kun lähden, musta tuntuu että oon tosi paska ja hankala. Oon liian vaikee, liian "vammainen", liian hankalassa elämäntilanteessa. Oon liian monimutkainen kokonaisuus, ja olen toivoton. Oikeesti tiedän, että en oo toivoton ja kaikki on ratkaistavissa.. Silti se fiilis on just tollanen "ei vittu". Aloitin sen kans väittelee jostain kuolemaan liittyvästä asiasta kun en mä usko mihinkään jumalaan, se pääsi osittain kyllä jyvälle mun näkökulmasta. Tipahti sit jossain vaiheessa kärryiltä. En kuvittele olevani erityisen fiksu tai mitään, oon vaan pohdiskeleva..

Ap

Vierailija

[quote=Vierailija]

Varmasti koulutus on tärkeää ja terapian pitää olla oikeanlainen, mitä niitä nyt on, kognitiivista, dynaamista jne. Mutta kaikkein tärkeintä on löytää oikeanlainen ihminen. Hänen tulee olla sinua älykkäämpi. Vaikka olisi miten koulutettu, ei päästä puusta pitkään jos terapeuttisi on sinua hidasjärkisempi. Älykkäämpi potilas tuottaa matskua, jota potilasta tyhmempi terapeutti ei kykene onnistuneesti analysoimaan.

[/quote
]

Voi ei... Tässä kohtaa olen tainnut tehdä pahan virheen. Minua jotenkin epäilytti terapian aloittaessani, onko terapeutti oikea minulle, mutta päätin silti kokeilla. Nyt on vahvistunut tunne, että ajattelen asioita häntä monimutkaisemmin ja siksi en aina viitsi kertoa kaikkia ajatuksiani. Ajattelin, että taidan olla vain vähän ylimielinen, mutta kyllä terapeutti tuntuu olevan liikaa erilainen ihminen kuin itse olen. - ei ap

Vierailija

No jos et tiedä onko sairaanhoitajasi saanut myös terapiakoulutuksen, kysy. 

Toisaalta kaikki eivät ole millään keinoin autettavissa ja kulkevat kriisistä kriisiin. Kerroitkin olleesi nuorenakin terapiassa, joten lienet ymmärtänyt että terapiankin mahdollisuudet auttaa on rajalliset. Tietty määrä ahdistusta pitää osata sietää. 

Toisaalta jos sinun miehesi on mielestäsi parempi kuin sairaanhoitajasi, niin miksi sitten käyt lainkaan "huonolla" sairaanhoitajalla? 

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat