Lue keskustelun säännöt.
Muilla tällasia kokemuksia psyk. sh:sta? Vaadinko liikaa?
14.10.2015 |
Saitteko apua terapeutilta? Tiedän, että psykiatrinen sairaanhoitajakin voi olla terapeutti. Mun vissiin ei ole, on vain tavallinen sairaanhoitaja. Käynnit enemmänkin sellaisia mitä sulle kuuluu, eikä ongelmiin päästä käsiksi. Tämä siis julkisella psykiatrian polilla. Aion ensi kerralla ottaa puheeksi, että en koe oikeastaan hyötyväni ollenkaan näistä käynneistä.. Empatia ja kuuntelu on kiva, mutta sitä saan lähipiiriltäni. Ammattilaista tarvitsen avukseni traumojen työstämiseen ja ahdistuksen hallintaan, tarvitsen välineitä tunnistaa ahdistavat tilanteet jne. Tämän mukavan tädin kanssa ei toivoakaan.. Olenko liian vaativa :(? Ajattelin jos hakeutuisin kognitiiviseen lyhytterapiaan sellaiselle, joka oikeesti osaa antaa sitä terapiaa..
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
jotkut saattavat hyötyä terapiasta tai keskusteluista, nämä ikuisuusmärisijät eivät mistään. Hakevat huomiota joka puolelta ja heittäytyvät uhrin asemaan. Ei autettavissa olevia tapauksia. Kun jos paranisi, niin sitten ei saisi sitä huomiota enää kaikilta ja se olis surku se.
Ei se kaikilla ole vain huomion hakemista. Osa on oikeasti luonteeltaan niin masennustaipuvaisia, että ne masentuu vaikka leivänpaahtimesta jos muita kohteita ei ole. Itse en mielestäni ole perusluonteeltani mikään negatiivinen ihminen. En tosiaankaan ole mikään "kun mä nyt oon tälleen pitkäaikaissairas ja on se x asiakin niin makaan vaan himassa lopun elämääni, ei kiinnosta"..En todellakaan kaipaa psykiatreja tai psykologeja elämääni siinä mielessä, että heiltä haluaisin jotain huomiota. Tavoitteeni on, että ois elämä missä en tarvitse mitään psykologia tueksi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse käyn sairaanhoitajan luona terapiassa. Hän kyllä on auttanut minua löytämään keinoja helpottaa ahdistusta, tukalia tilanteita, ratkomaan syviäkin ongelmia. En mä tahtois näitä ongelmia jauhaa ystävien kanssa, se ois heille ihan liian kuormittavia, ne on mun ystäviä, ei terapeutteja. Terapeuttien ammatti on kuunnella ja auttaa, ystävän ei. Toki ystäville voi kertoa, mutta en mä heille vuodata todellakaan samaa kuin terapeutille. Enkä mä oikeastaan edes tahtois heille ehkä kertoa syvimpiä ajatuksiani, mistä mä yritän päästä pois. Ne mä kerron terapeutille, koska hällä on ammattitaitoa niitä selvittää. Toki terapeutteja on erilaisia yhtä monta kun heitä on kouluttautunut ja kaikilla ei klikkaa. Mutta mä oon tullu hyvin toimeen hänen kanssaan, oon kokenut saavani apua ja päässyt eteenpäin ja saanut lisää hoitoa jos sitä olen tarvinnut.
Vierailija kirjoitti:
Itse käyn sairaanhoitajan luona terapiassa. Hän kyllä on auttanut minua löytämään keinoja helpottaa ahdistusta, tukalia tilanteita, ratkomaan syviäkin ongelmia. En mä tahtois näitä ongelmia jauhaa ystävien kanssa, se ois heille ihan liian kuormittavia, ne on mun ystäviä, ei terapeutteja. Terapeuttien ammatti on kuunnella ja auttaa, ystävän ei. Toki ystäville voi kertoa, mutta en mä heille vuodata todellakaan samaa kuin terapeutille. Enkä mä oikeastaan edes tahtois heille ehkä kertoa syvimpiä ajatuksiani, mistä mä yritän päästä pois. Ne mä kerron terapeutille, koska hällä on ammattitaitoa niitä selvittää. Toki terapeutteja on erilaisia yhtä monta kun heitä on kouluttautunut ja kaikilla ei klikkaa. Mutta mä oon tullu hyvin toimeen hänen kanssaan, oon kokenut saavani apua ja päässyt eteenpäin ja saanut lisää hoitoa jos sitä olen tarvinnut.
miten se käytännössä antaa noita keinoja? Itse kaipaisin ehkä jotain semmoista, että "ensi kerralla kun se asia tulee mieleen niin oletko ajatellut, että voisit asian x sijasta..", "kirjoita joka päivä vihkoon päivän positiiviset" tai jotain tollasta :D. Sitten myös kyseenalaistusta, että "ehkä tuossa tilanteessa saatoit tulkita ajatuksen väärin vai mitä luulet?", "voisiko olla, että vaadit liikaa suhteessa x" jotain edes... Äh, en mä tiedä. Mutta niin, siksi sitä terapeuttia tarvitseekin ja ystävät ei todellakaan ole mitään terapeutteja. Ei ole niiden tehtävä. Pidän mielelläni parisuhteen parisuhteena, ystävyyssuhteet ystävyyssuhteena jne.
Olen käynyt eri psyk.hoitajilla nyt kohta 10 vuotta juttelemassa. Aluksi 1-2krt viikossa usean vuoden ajan, nykyään kahden viikon välein. Tätä uusinta olen tavannut noin vuoden ja kyllä me puhutaan mun tunteista, vääristä ajatusmalleista (mistä ne ovat tulleet --> lapsuudesta) sekä traumoista. Tottakai puhutaan myös mun sairaudesta, lääkityksestä ja siitä miten selvitä jokapäiväisestä elämästä.
Varmaan aika pitkälti hoitajakohtaistakin mitä heidän kanssaan voi käsitellä ja minkälainen on hoitajan aiempi työkokemus/mitä koulutuksia takana.
Jos tuntuu ettei oikein kemiat kohtaa, niin pyydä hoitajan vaihtoa?
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt eri psyk.hoitajilla nyt kohta 10 vuotta juttelemassa. Aluksi 1-2krt viikossa usean vuoden ajan, nykyään kahden viikon välein. Tätä uusinta olen tavannut noin vuoden ja kyllä me puhutaan mun tunteista, vääristä ajatusmalleista (mistä ne ovat tulleet --> lapsuudesta) sekä traumoista. Tottakai puhutaan myös mun sairaudesta, lääkityksestä ja siitä miten selvitä jokapäiväisestä elämästä.
Varmaan aika pitkälti hoitajakohtaistakin mitä heidän kanssaan voi käsitellä ja minkälainen on hoitajan aiempi työkokemus/mitä koulutuksia takana.
Jos tuntuu ettei oikein kemiat kohtaa, niin pyydä hoitajan vaihtoa?
Näin taidan tehdä.. En kyllä suoraan sanoisi, että kemiat ei kohtaa. Tai siis mulla on ollut yks sellanen, jonka kanssa oli suoranaista sanaharkkaa. Kauhee mun mielestä, ei ollenkaan sopiva. Onneks ei ollut tarkoituskaan kun käydä muutama kerta sillä. Siitä sanoisin, että kemiat ei tosiaankaan kohdanneet. Tuo nykyinen kun on niin mukava kuitenkin ja koen, että mieluummin käyn siellä kuin olisin ilman mitään hoitoa. Pelkään siis, että saan jonkun pahemman tilalle kuten tuo aiempi. Tosin, eipä tilanne näinkään parane, joten pakko kai pyytää jos pääsis toiselle hoitajalle :). Pitää vaan aina miettiä tarkkaan nämä vaihdot kun pitää tietysti aloittaa alusta uuden kanssa. Inhottaa vaan jotenkin kun koen ja ilmeisesti tää hoitajakin kokee, että oon tosi haastava. Se sanoi, että en oo tyypillinen ahdistuspotilas. No mikä on sitten tyypillistä, mutta jos oon liiam vaikeesti autettava sen mielestä just sille niin ehkä parempi mennä toiselle :D.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet pers.häiriöinen, joka tahtoo sitä ja tahtoo tätä ja jolle ei mikään kelpaa. Johan toi sun kertomus on juuri pers.häiriöisen puhetta, sanaharkkaa jo ollut yhden kanssa ja nykyinen on huono ja "multa pitää kysyä noin eikä näin". Kysy ja vastaa itselles tai vaihda tuolilta toiselle ja vaihda roolia. SINÄ tiedät kaikesta kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Olet pers.häiriöinen, joka tahtoo sitä ja tahtoo tätä ja jolle ei mikään kelpaa. Johan toi sun kertomus on juuri pers.häiriöisen puhetta, sanaharkkaa jo ollut yhden kanssa ja nykyinen on huono ja "multa pitää kysyä noin eikä näin". Kysy ja vastaa itselles tai vaihda tuolilta toiselle ja vaihda roolia. SINÄ tiedät kaikesta kaiken.
Kerro lisää, mihin häiriöön sun mielestä sovin? Sanoin jo aiemmin, että toivon terapeutin ottavan ohjat käsiinsä ja tietävän mitä tekee. Nuo mitä kirjoittelin yhteen vai kahteen viestiin oli vain esimerkkejä, joita mä käsitän kuuluvaks noihin välineiden antoon. Ei ne välttämättä mulle edes sovi, kunhan päästäni heitin jotain esimerkkiä. Nykyinen hoitaja ei tiedä mitä tehdä. Tumput suorinako meidän sit pitää molempien siellä istua mun hän näköjään odottaa, että mä kerron miten mua tulee hoitaa? Yhden kanssa tosiaan tuli pientä sanaharkkaa, ehkä enemmänkin väittelyä. sitten olen persoonallisuushäiriöinen kahden kaverini kanssa kun kävivät samalla opiskelijaterveydenhuollon tädillä ja eivät kyllä apua saaneet ;)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet pers.häiriöinen, joka tahtoo sitä ja tahtoo tätä ja jolle ei mikään kelpaa. Johan toi sun kertomus on juuri pers.häiriöisen puhetta, sanaharkkaa jo ollut yhden kanssa ja nykyinen on huono ja "multa pitää kysyä noin eikä näin". Kysy ja vastaa itselles tai vaihda tuolilta toiselle ja vaihda roolia. SINÄ tiedät kaikesta kaiken.
Kerro lisää, mihin häiriöön sun mielestä sovin? Sanoin jo aiemmin, että toivon terapeutin ottavan ohjat käsiinsä ja tietävän mitä tekee. Nuo mitä kirjoittelin yhteen vai kahteen viestiin oli vain esimerkkejä, joita mä käsitän kuuluvaks noihin välineiden antoon. Ei ne välttämättä mulle edes sovi, kunhan päästäni heitin jotain esimerkkiä. Nykyinen hoitaja ei tiedä mitä tehdä. Tumput suorinako meidän sit pitää molempien siellä istua mun hän näköjään odottaa, että mä kerron miten mua tulee hoitaa? Yhden kanssa tosiaan tuli pientä sanaharkkaa, ehkä enemmänkin väittelyä. sitten olen persoonallisuushäiriöinen kahden kaverini kanssa kun kävivät samalla opiskelijaterveydenhuollon tädillä ja eivät kyllä apua saaneet ;)
ap
No niin, johan lähti sanaharkkaa tännekinpäin. Keskustele itsesi kanssa vaan, ei sua osaa muut auttaa. Ainakaan sun mielestä. Hyvää loppuelämää itsesi kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No niin, johan lähti sanaharkkaa tännekinpäin. Keskustele itsesi kanssa vaan, ei sua osaa muut auttaa. Ainakaan sun mielestä. Hyvää loppuelämää itsesi kanssa.
No, miksi et vaan voi sanoa mihin sun mielestä sovin? En ole koskaan ajatellut, että olisin persoonallisuushäiriöinen eikä kukaan ole koskaan sitä missään ehdottanut. Noin yleisesti ottaen en ole mikään älyttömän vaativa ja "mikään ei kelpaa" -tyyppinen ihminen jos sitä mietit.
Ap
Ei niillä terapeuteilla ole sinulle mitään taikavastauksia olemassa. He kysyvät vastakysymyksiä, antavat sinulle omat sanasi takaisin ja kysyvät jälleen lisää. Vastaat itse itsellesi ne ratkaisun avaimet.
Minä olen esimerkiksi kokenut valtavimmat oivalluksen hetket kysymyksillä "MItä tunsit sillä hetkellä?". "Kuka sinä sinussa silloin oli voimakkain, missä se lapsiminä oli?"
Esimerkkinä: Takana siis tietenkin jo pitkää terapiaa ja oli käynyt ilmi, että olen jakanut persoonani hyvin voimakkaasti erilaisiin rooleihin enkä voinut aina hallita sitä "kuka" minussa milloinkin oli vallalla. Tunsin olevani ainakin 5-6 eri ihmistä, jotka taistelivat siitä kuka on pinnalla. Valtarakennemasta puhuttiin paljon. - Tajusin myös, etten kykene tuntemaan vihaa. Siellä missä olisi ollut hetki sellaiselle, olikin täyttä tyhjää ja neuvottomuutta.
Siis YHTÄKÄÄN asiaa näistä eivät minun terapeuttini ikinä ole nimenneet eivätkä diagnosoineet, olen kysymyksien ja tarkennuksen avulla itse löytänyt jakaantuneen mieleni osaset. Mutta kun se kaikki eniten ahdisti ja pelkäsn, etten tiedä kuka oikeasti edes olen ja onko Minua olemassakaan, kun pelkäsin että luisun jonnekin muistoon ja tunnetilaan enkä pääse pois, kun pelkäsin ahdistuksen ottavan ylivallan missä tahansa... Silloin terapeuteilla oli tarjota lohtua ja turvaa, että he auttavat minut ihan varmasti takaisin. Eikä tarvitse mennä liian pitkälle, ei ole kiire. Sain vakuutuksia siitä, että ihan varmasti minulla on olemassa oikea minä, oivallan sen vielä kun saamme kaikki osaseni yhteistyöhön. Ihan varmasti on.
Sain myös konkreettisia keinoja joilla itse auttaa itseäni, jos mieli lähtee karkuteille.
Näin siis olen tullut autetuksi pitkän ajan kuluessa. Olen itse oivaltanut itseni kokoon, mutta en olisi kyennyt siihen ilman kysyjää, peiliä ja turvaa. Vastaukset ovat itsellä, kysymykset terapeutilla.
8
Sisältö jatkuu mainoksen alla
8, juuri tuota hain takaa. Kiitos viestistäsi :). Mielestäni tuollaista on ok olettaa suhteelta, tokihan tuo vie vuosien työn usein, mutta kuitenkin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Olet pers.häiriöinen, joka tahtoo sitä ja tahtoo tätä ja jolle ei mikään kelpaa. Johan toi sun kertomus on juuri pers.häiriöisen puhetta, sanaharkkaa jo ollut yhden kanssa ja nykyinen on huono ja "multa pitää kysyä noin eikä näin". Kysy ja vastaa itselles tai vaihda tuolilta toiselle ja vaihda roolia. SINÄ tiedät kaikesta kaiken.
Av-diagnoosit <3. Sulla luetunymmärtämisessä vikaa? Ap, vaihda terapeuttia. Toisille ehkä sopii tuollainen empaattinen ja hoivaava, äidillinen hahmo. Sulle selvästi ei.
jotkut saattavat hyötyä terapiasta tai keskusteluista, nämä ikuisuusmärisijät eivät mistään. Hakevat huomiota joka puolelta ja heittäytyvät uhrin asemaan. Ei autettavissa olevia tapauksia. Kun jos paranisi, niin sitten ei saisi sitä huomiota enää kaikilta ja se olis surku se.