näkövammainen vauva

heippa,

en tiedä kiinostaako ketään tai muistaako joku mutta

kirjoittelin tänne noin vuosi sitten, koska lapsellamme oli havaittu näössä vikaa. hän ei seurannut,fiksoinut. vain pimeässä huoneessa katsoi valon lähdettä.häikäistyi kyllä mutta ei muuta. hän oli tuolloin 2kk ikäinen. kävimme silmälääkärissä nopeasti tutkimuksissa ja todettiin että hänellä on synnynnäinen sokeus. se oli shokki koko perheelle. kuitenkin aloitettiin varhaiskuntoutus koska täysin varmoja asiasta ei koskaan voi olla. hänelle määrättiin myös liuta lisätutkimuksia..ja ne tutkimukset jatkuvat vielä tänä päivänäkin. Mutta mitä meille tällä hetkellä kuuluu, se onkin se pointti miksi kirjoitan tänne kuulumisiamme. Lapsi alkoi reagoimaan varhaiskuntoutukseen näönkäytön harjoituksissa käytettyyn mustavalkoiseen raita kankaaseen kun hän oli 5kk hän oli hieman hämmästyneen näköinen kun kangas tuotiin kasvojen eteen, siitä lähti meidän tie kohti näkevien maailmaa ja jo 7kk iässä hän n ragoi tummiin erityisesti vahva kontrastisiin esineisiin ja erityisesti valo objekteihin. jatkoimme varhaiskuntoutusta päivittäin ja nyt ikää 1v ja 1kk ja lapsi näkee lähelle todella hyvin, luultavasti aika normaalisti.hän käyttää jäljellä olevaa näköään tehokkaasti ja on kehittynyt motorisesti koko ajan normaalisti. kävelee ja liikkuu vieraassakin paikassa hyvin. ainoa mikä hänellä on hän ei vaikuttaisi näkevän kauas , noin puolta metriä kauemmas. hänellä onkin taittovoimaa mitattu ja se on ollut -8 pe kokeillaan ensimmäisen kerran silmälaseja mutta siitä ei ole vielä rakenteelisen vian mikä hänellä silmissä on takia tietoa onko niistä mitään apua. Mutta mielestäni tämäkin mitä hänellä nyt on , on todella hieno asia siihen nähden että hänen piti varmasti olla synnäisesti sokea. jos emme olisi aloittaneet kuntoutusta siitä huolimatta, hän tuskin näkisi näin hyvin. joten uskokaa itseenne ja ihmeisiin. meille on useasti sanottu että on suoranainen ihme että tämä lapsi näkee, koska se rakenteellinen vika joka hänen silmissään on on sitä luokkaa että hänen ei todellakaan pitäisi mitään nähdä.

Kiitos kaikille, silloin meitä tukeneille ja vertaistukeen ohjanneille. uskokaa ja jaksakaa. olen ainakin oppinut että lapseni on erityisen rakas, tuskin olisin täysin terveelle lapselle näin paljon antanut aikaa ja itsestäni mitä nyt olen antanut. tarkoitan että arvojärjestys meni ainakin minulla täysin uusiksi lapsemme vamman todettua. Hyvää kevät talven jatkoa kaikille!