Kun ei enään jaksa

Vierailija

mietin itsemurhaa vakavasti, olen menettänyt suurimman osan läheisistä ihmisistäni. Suurimmaksi osaksi menetykset ovat johtuneet omasta käytöksestäni, syyllisyyden js epäonnistumisen tuska on valtava. Ainut syy miksi en ole jo ikiunessa, on se että en tiedä millä tavalla riistää oma henki ja pieni tyttäreni. Rakastan tytärtäni yli kaiken, mutta koen ja tiedän olevani huono äiti ja että hänen olisi parempi olla isällään/mummillaan asumassa. En ole nukkunut torstaiyön jälkeen kuin max 4h yössä, en saa unta edes päivisin. Olen niin loppu, ruoka ei maistu eikä mikään kiinnosta. Hyvä että vessaan jaksaa raahautua. Vihaan itseäni ja koen epäonnistuneeni täysin elämässä. 

Meni tiedä edes miksi tätä tänne itken, mutta kai oli vain pakko saada päästää ilmoille valitusvirsi.

Kommentit (8)

Vierailija

Et ole sen huonompi kuin muutkaan. Päinvastoin, ihminen joka tuntee romahtavansa hetkenä minä hyvänsä on hyvinkin inhimillinen olento ja semmoista minä arvostan. Huonot äidit ja ihmiset ovat niitä, jotka vain porskuttavat mitään ajattelematta. Sinulla on nyt vain jokin huono vaihe päällä, kyllä se ohi menee!

Vierailija

Mene lääkäriin, edes lapsesi takia! Millä tavoin olet sitten käyttäytynyt kun olet menettänyt läheisesi? Samaistun siinä kyllä sinuun täysin..

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Kaikkia, jotka kirjoittaa "enään" tulisi vetää kovaa nenään.

Samoin niitä, jotka takertuvat kaikkein epäolennaisimpiin asioihin.

Vierailija

Ap, kertoisitko tarkemmin minkälaisella käytöksellä olet pilannut ihmissuhteesi? 

Itselläni on mahdollisesti hieman vastakkainen ongelma sinuun nähden. Mieheni on alkanut käyttäytyä vahingoittavasti eikä halua millään huomata, että elämäämme kasaantuneet vaikeudet johtuvat tästä (ainakin suureksi osaksi, toki myös olosuhteet vaikuttavat ja minäkin olen tehnyt virheitä, mutta ainakin pyrin myös oikomaan ja korjaamaan omat virheeni kun mies vain syyttelee omistaan ympäristöä). Tätä on jatkunut nyt puolisentoista vuotta ja olen sen ajan pohtinut, mihin vetää raja. Milloin tulee se piste, että lähden? En haluaisi jättää miestäni vaan haluan auttaa ja tukea häntä, mutta miten auttaa ihmistä joka ei ota apua vastaan?

Olisiko sinulla mitään vinkkejä minulle? Miten olisit toivonut itseäsi kohdeltavan kun olit muille hankala? Keksitkö mitään, mikä olisi auttanut sinua muuttamaan omaa käytöstäsi?

Tsemppiä sinulle. Toivon todella, ja uskonkin, että löydät vielä itsestäsi virtaa ja pienin askelin etenemällä saat elämästäsi rakennettua elämisen arvoista! Älä yritä muuttaa kaikkea kerralla, se on varmin tapa epäonnistua, masentua ja pettyä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Mene lääkäriin, edes lapsesi takia! Millä tavoin olet sitten käyttäytynyt kun olet menettänyt läheisesi? Samaistun siinä kyllä sinuun täysin..

ystävälläni tuli riitaa mieheni kanssa, ja alitajuntaisesti valitsin mieheni joka näkyi käytöksessäni. Tästä syystä menetin ystäväni. Nyt hiljattain erottiin sitten miehen kanssa ja tuntuu että maailma romahtaa. Olo on niin tyhjä js yksinäinen

ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Ap, kertoisitko tarkemmin minkälaisella käytöksellä olet pilannut ihmissuhteesi? 

Itselläni on mahdollisesti hieman vastakkainen ongelma sinuun nähden. Mieheni on alkanut käyttäytyä vahingoittavasti eikä halua millään huomata, että elämäämme kasaantuneet vaikeudet johtuvat tästä (ainakin suureksi osaksi, toki myös olosuhteet vaikuttavat ja minäkin olen tehnyt virheitä, mutta ainakin pyrin myös oikomaan ja korjaamaan omat virheeni kun mies vain syyttelee omistaan ympäristöä). Tätä on jatkunut nyt puolisentoista vuotta ja olen sen ajan pohtinut, mihin vetää raja. Milloin tulee se piste, että lähden? En haluaisi jättää miestäni vaan haluan auttaa ja tukea häntä, mutta miten auttaa ihmistä joka ei ota apua vastaan?

Olisiko sinulla mitään vinkkejä minulle? Miten olisit toivonut itseäsi kohdeltavan kun olit muille hankala? Keksitkö mitään, mikä olisi auttanut sinua muuttamaan omaa käytöstäsi?

Tsemppiä sinulle. Toivon todella, ja uskonkin, että löydät vielä itsestäsi virtaa ja pienin askelin etenemällä saat elämästäsi rakennettua elämisen arvoista! Älä yritä muuttaa kaikkea kerralla, se on varmin tapa epäonnistua, masentua ja pettyä.

en oikeen osaa neuvoa sinua. Mutta toivon että joku olisi pakottanut minut terapiaan yms, missä olisi voinut puida miksi olen käyttäytynyt niin kuin olen. Ja kun kumminkin olen todella pyydellyt anteeksi käytöstäni ja osoittanut katuvani, niin se mahdollisuus että olisi vielä saanut anteeksi. Mutta kaikilla on rajansa, ymmärrettävää. Jos miehesi ei ollenkaan tajua että hänessä itsessä on vikaa, niin suosittelen että lähdet, jos ei suostu ottamaan esim terapiaa vastaan. Itse ainakin koen, että huono käytökseni kumpuaa menneistä asioista joita ei ole osannut tai halunnut käsitellä.

Vierailija

Voiko hätänumeroon soittaa ja sanoa että pelkää itseään? Tai että pelkään tappavani itseni, että haluan apua? Mitä sen jälkeen tapahtuu?

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat