Äiti ei halua auttaa minua

Vierailija

Olen opiskelija, minulla on mielenterveysongelmia ja elämä noin muutoinkin on aika hankalaa. Olen koko elämäni yrittänyt saada äitini hyväksyntää ja se ei vaan ole tapahtumassa. Turhauttaa, väsyttää, itkettää. 

Äiti on aina vaatimassa minulta ties mitä, arvostelee ja kiusaa. Heitti minut ulos kodistamme heti kun täytin 18-v. Jälkeenpäin sain tietää että kotimme oli minun ja äitini nimissä puoliksi, sillä olin oman puolikkaani perinyt isältäni hänen kuoltuaan. Hänellä ei siis ollut niin minkäänlaista oikeutta heittää minua ulos. 

Olen asunut vuokralla, kituuttamaan opintotuella. Äiti ei ole koskaan tukenut minua, ei ole voinut antaa tai edes lainata rahaa tiukan paikan tullen. Ei ole voinut antaa ruokaa, ei mitään. Asuu edelleen lapsuudenkodissani, ja kun sain loput isäni perinnöstä käyttööni hän ilmoitti että on minun tehtäväni kustantaa kotiimme tehtävästä putkiremontista puolet. Hän pisti laskut minun nimiini, ja pakkohan ne oli maksaa. Sinne meni siis sekin perintö. 

Lisäksi äitini on kavaltanut tililtäni n. 5000€ ollessani alaikäinen. En uskalla viedä asiaa eteenpäin, sillä äitini tekee jo nykyisellään elämästäni helvettiä.

No, sitten tapaus autokoulu. Äiti kiusasi minua jatkuvasti siitä ettei minulla ollut autokorttia. Eräs kesä sain siitä tarpeekseni ja maksoin palkastani sen perkeleen autokortin. Äiti kannusti tässä asiassa, lupasi jopa että saan käyttää hänen autoaan (jos siis maksan bensat ja puolet vakuutuksista). No, sain kortin. Ja vakuutusmaksut. Autoa sain lainata tasan kerran, ja silloinkin äiti soitteli jatkuvasti ja oletti tietysti minun kolaroivan. 

Eipä mitään, omaa rotiskoa hommaamaan. Sain säästettyä jälleen kesätöistä rahat, ja ostettua auton. Se pistettiin äitini nimiin sillä hänellä oli70% bonukset. Sanoin että otan autooni pelkän liikennevakuutuksen. Äiti jälleen lupasi että ei ei, otetaan kasko! Minä voin sen sinulle maksaa.

No arvatkaapa maksoiko. Ei maksanut, eikä suostu nyt ottamaan sitä poiskaan. Liikennevakuutus on 200e/vuosi, kasko 600e! Käytännössä jätän omat lääkkeeni ostamatta koska äiti ei suostu ottamaan kaskoa pois.

Nyt sitten tuli autokoulun 3. vaihe ajankohtaiseksi, ja näin. Rahaa menee taas.. mutta en viitsisi jättää käymättä. Huomenna liukas rata, jonka maksu 100e. Pyysin että äidiltäni lainaan siihen 30e. Ei suostunut, koska automaatista ei saa ulos kuin joko 20€tai 40€. Käski hommata muualta.

Nämä ovat vain rahallisia juttuja, henkinen puoli on toinen.

Olen käynyt terapiassa kammottavan lapsuuteni vuoksi. Äiti kiusaa minua siitä, haukkuu ja arvostelee kun olen niin heikko että pitää perheen asioista puhua muille. Minua on käytetty hyväksi lapsena, äitini on ihan oikeasti laiminlyönyt minua (ei ole koskaan auttanut läksyissä, ei ole antanut harrastaa) ja minä sain väistyä äidin uuden perheen edeltä. Äitini mukaan olen keksinyt kaiken, eikä minun kannattaut antaa harrastaa kun olen niin heikko ja laiska. Minun kavereita meille ei saanut tulla, oikeastaan minulle oli sallittua vain hiljaiset leikit ja tvn katsominen (hiljaisella). Vaatteita sain kerran puoleenvuoteen ja niistä piti olla kiitollisia. Pidin niitä mahdollisimman hyvänä, mutta kun samoja muutamia (HM ja seppälä) vaatteita pitää sen puolisen vuotta niin kyllähän ne kuluvat. Eli käytännössä kuljin reikäisissä vaattteisa koko teini-iän.

Ja tosiaan nyt kun on näitä mt-ongelmia, tuntuu ettei selviä yksin niin kaipaisin äitiä. Kaipaisin häntä elämääni, haluaisin hyväksyntää koska osaa hän olla ihan mukavakin. Nyt olen siinä pisteessä etten pysty enää pitämään asuntoani. Auto on ollut myynnissä 2kk nettiautossa, kukaan ei osta. Kävin tarjoamassa autoliikkeisiin mutta eivät ottaneet. Se täytyy laittaa seisontaan. 

Olen taloudellisesti, henkisesti ja fyysisesti ihan loppu. 

En tiedä miksi kirjoitin tänne, pakko avautua jonnekkin. Kyllä, viestini pyörii suurilta osin rahan ympärillä koska valitettavasti se on niin iso osa elämää. Ilman rahaa ei voi tehdä mitään, ei saa lääkkeitä ei hoitoa ei kotia. Äidilläni ei ole rahasta pulaa, en ymmärrä miksei hän voisi tämän kerran minua auttaa. Olen niin loppu

Sivut

Kommentit (23)

Vierailija

Oletko hakenut ikinä ammattiapua (juttelu)? Siitä voisi olla sinulle todellista hyötyä.

Minunkin lapsuudessani oli samankaltaisia juttuja ja olen nyt selättämässä kuuden vuoden vaikeaa masennusta, vaikeaa paniikkihäiriötä, lähes täyttä unettomuutta, pelkotiloja... Sinun ikäisenäsi olin varma, etten tule elämään enää montaa vuotta. Nyt 23-vuotiaana olen hemmetin onnellinen, että olen vielä elossa.

Muista, että se on sun elämäs, ei sun äitis eikä kenenkään muun.

Minne meinasit muuttaa asumaan, jos luovut nykyisestä asunnostasi? Etkö pystyisi nostamaan opintolainaa, että saat vuokran maksettua?

Vierailija

En ymmärrä tuollaista, että äiti lupailee yhtä jos toista, kun lapsi tekee jotain äidin suostuttelemana. Sitten äiti ei kuitenkaan pidä lupauksiaan, vaan kääntää lapsen tekemän teon omaksi hyödykseen. Saman olen kokenut erinäisissä asioissa. Kun en enää uskonut, en luottanut ja lähdin omille teilleni. Äiti yritti vielä samaa taktiikkaa useammat kerrat, kun olin aikuinen. Keinot olivat niin läpinäkyviä, lapsellisiä, kuin hän olisi yrittänyt kohdella minua kuin alistettua, hiljaista lasta. En reagoinnut sitten enää mihinkään hänen yhteydenottoihinsa, kun kaikista tuntui paistavan joku hyötynäkökulma. Nykyään ajattelen, että äitiä minulla ei koskaan ollutkaan. Tunnemaailmaani vaikuttavat toki muutkin äidin kaltoinkohtelut minua kohtaan. Olen selvinnyt, vuosia meni prosessiin, kun käsittelin tapahtumia.

Näistä asioista PITÄÄ puhua avoimesti.

Vierailija

Kiitos vastauksistanne. Olen käynyt juttelemassa ammattilaisille, mutta nyt tilanne on se että minulla ei ole enää varaa maksaa tk-käyntejä, lääkkeitä - tai edes matkaa sinne tk:seen. Koulussa tapaan kuraattoria. Koulu tosin loppuu nyt ensi keväänä, saapa sitten nähdä mitä tehdään. Tosin sittenhän voin jo alkaa etsiä oikeaa työtä tai jos sitä ei löydy saan ruhtinaallisen työkkärikorvauksen. 

Opintolainaa nostan, mutta vuokraan se on mennyt. Kaikki säästot on käytetty, ei vaan ole varaa enää asua tässä kun ruokaan jää pari kymppiä kuussa. Sosiaalitoimisto ei auta, on kysytty. 

Olisin jättänyt autot ja autokortit hommaamatta jos se olisi äitille sopinut. Häpesi vaan niin kovasti lastaan joka ei edes yritä. Huoh.

Ehdotin äidilleni sen asuntomme myyntiä jotta selviäisin, mutta se ei käy. Eikä hän ole halukas lunastamaan puolikastani. Muutan todennäköisesti takaisin äitini helmoihin koska ei ole varaa asua yksin. Ja voitte kuvitelal mitä siitä tulee, toivoisin että se saisi äidin heräämään että josko hän sitten voisi harkita jotain konkreettista apua.

ap

Vierailija

Unohda nyt jo se äitisi, hän ei siitä muuksi muutu. Ala elää omaa elämääsi. Jos muu ei auta, niin vaihdat numeroa ja osoitetiedot salaisiksi.

Niistä alaikäiseltä kavalletuista rahoista voit tehdä rikosilmoituksen, mutta aikuisena itse tekemistäsi sopimuksista olet vastuussa ihan itse, vaikka äiti tai joku muu miten suostuttelisi.

Vierailija

Ap, ei ihme jos sinulle on tullut joitain mt-ongelmia. Ei ihme tosiaankaan.

Olet arvokas, niin arvokas etten usko sinun sitä tietävän. Vielä.

Käyttäjä14
Seuraa 
Liittynyt6.10.2015

Sulla on oikeus perintöösi, eli jos vaadit pesänjakoa, on äitisi pakko joko myydä tai ottaa lainaa ja lunastaa sut ulos. Puolet putkiremontista kuuluu sulle jos omsitata puolet, mutta jos äitisi asuu siellä, hän maksaa yhtiövastikkeen ja muut juoksevat kulut.

Älä laita mitään omaisuutta äitisi nimiin, tuo auto varmaan oli sulle oppi. Bonuksia sä saat kerättyä itsekin. Jätä se auto äidillesi jos kerran on sen nimissä, vaadi maksamaan se sulle. Tässä saattaa käydä niin, että äitisi pitää auton eikä maksa, mutta ainakaan et vakuutuksia ja muita maksa.

Saat varmasti asuntolainan kun sulla on jo puolikas. Jäikö isältäsi muuta? Vaadi vaan omasi pois.

Sitten se vaikein. Kenelläkään ei ole velvollisuutta rakastaa vanhempiaan. Kun saat etäisyyttä äitiisi ja itsenäistyt taloudellisesti, saatat löytää hänen kanssaan jotain yhteistä.

Nyt ensimmäisenä maistraattiin vaatimaan pesän jakoa. 

Vierailija

Missä päin asut? Jos olisit lähellä niin voisin tuoda välillä ruokaa tai jotain mitä tarvitset. Olen itsekin pienituloinen, mutta haluan auttaa.

Tosi ikävää kohtelua olet kyllä saanut.

Vierailija

Ap sinulla on asiat ihan mallillaan. Olet opiskelemassa. Olet onnistunut saamaan kesätöitä ja tienaamaan omia rahoja, joilla olet voinut kustantaa ajokorttia jne. Ole ylpeä noista saavutuksistasi, sillä ne eivät ole suinkaan itsestäänselvyyksiä, jotka onnistuvat kaikilta. Sinä olet onnistunut noissa asioissa äidistäsi huolimatta. Tuossa edellä kirjoitit kaikesta siitä, missä äitisi on tuottanut sinulle pettymyksiä elämäsi aikana. Nyt sinun on aika oivaltaa, ettet tarvitse äitiäsi enää. Sinä pärjäät. Sinun on helpompi olla, jos myönnät, ettei äitisi suunnalta ole mitään hyvää odotettavissa eikä sieltä myöskään kannata odottaa mitään, koska se on vain pettymysten tie. 

Vierailija

Voisinko minäkin laittaa laskut sinun nimiisi ja sinä maksat? Kuule, ei toista voi laittaa noin vain maksajaksi, joten miksi ihmeessä maksat?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Muutan todennäköisesti takaisin äitini helmoihin koska ei ole varaa asua yksin.

Todella huono idea. Tekisi mieleni kysyä, että oletko aivan pöljä.

Sinun on syytä tehdä kunnollinen pesäero äitiisi, niin kuin tuossa ovat muut jo todenneetkin. Pärjäät paremmin ilman äitiäsi.

Vierailija

Jos auto ja vakuutukset ovat äitisi nimissä niin lopeta kaikki niihin liittyvät maksut. Sinulle ei seuraa siitä maksuhäiriömerkintää.

Vierailija

psyk.poleilla hoito on maksutonta, lääkekuluihin voit saada mahd.tukea soa.virastossa.

Rikosilmoitus kavalletuista varoista jne.Äitisi ostakoot sinut ulos pesästä.

Äitisi ei ole pakko ottaa sinua luokseen asumaan. Ja se olisikin ihan älytön ajatus.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat