Mies ei puhu eikä pidä lupauksiaan

Vierailija

Näitä keskusteluja näkee aina silloin tällöin, mutta kannanpa minäkin korteni kekoon. Olen naimisissa, meillä on kolme lasta. Olemme olleet yhdessä jo pitkään, naimisissakin useita vuosia. Joskus muinoin olimme toistemme parhaat kaverit, pidimme samoista asioista ja nauroimme paljon.

Avioliittomme nykytila on huono: minä toivoisin, että mies pitäisi kiinni lupauksistaan hoitaa tietyt asiat ja että joskus puhuisimme. Tai että hän joskus vaikka kysyisi, mitä minulle kuuluu. Jostain syystä mies on, erityisesti viime vuosina, erikoistunut jättämään lupaamansa asiat hoitamatta ja kieltäytyy juurikaan puhumasta kaikesta muusta paitsi käytännön "kuka vie lapset huomenna" asioita.

Hän on tavallaan hyvä mies, tekee kotitöitä ja hoitaa lapsia, henkinen yhteytemme tai parisuhde vain loistaa poissaolollaan. Mies ei juurikaan tunnu edes kaipaavan tätä, vaan ärsyyntyy suuresti, jos yritän keskustella meidän elämästä yleensä tai jos suutun siitä, kun hän on rikkonut lupauksensa jostain. Vaikka hän tekisi mitä, hän ei koskaan tule itse puhumaan minulle, vaan tuntuu haluavan haudata kaikki vähänkään vaikeat asiat.

Asiat ovat kaiketi pintapuolisesti hyvin, mutta minusta tuntuu kuin kuolisin pystyyn. Haluaisin avioliiton, jossa olisi joku yhteys toiseen ihmiseen, keskustelua ja kiinnostusta siihen, miten toisella menee. Nyt minusta tuntuu, että mieheni toivoo lähinnä, että hoidan käytännön asiat ja muuten olen hiljaa. Olen sairastunut viime vuosina muutaman kerran vakavasti, mutta häneltä en ole kumpanakaan kertana saanut juurikaan tukea. Hän ilmeisesti olettaa, että kotitöiden tekeminen riittää tueksi, eikä ole muuten osoittanut mitään mielenkiintoa minun kohtuullisen vaikeisiin tilanteisiin.

Tähän on helppo sanoa, että mitäs menit naimisiin, mutta kuten moni muukin, minäkään en osannut ennakoida, että suhteestamme tulee tällainen. Koska tavallaan asiat ovat "hyvin", eroaminen tuntuu kovalta ratkaisulta. Omasta pahasta olosta kertominen ei auta, mies vain ärsyyntyy siitä. Hän ei ole viime vuosina tehnyt ainuttakaan aloitetta minun suuntaani, hänellä ei ole tarvetta muuttaa nykytilaa. Olen muutamaan otteeseen maininnut, että olen todella onneton ja heikkoina hetkinä pohdin eroa. Ei mitään reaktiota mieheltä.

En edes tiedä miksi kirjoitan. Ehkä siksi että juuri tänään tämä hiljaisuus tuntuu erityisen ahdistavalta. Ehkä helpottaisi kuulla, jos joku kohtalotoveri olisi selvinnyt tällaisesta tilanteesta?

Kommentit (3)

Vierailija

Melko tavallista kiireisimpinä pikkulapsivuosina. Arki vie mukanaan.

Koita järjestää jotain mukavaa miehesi kanssa. Menkää kahdestaan matkalle. Tai syömään.

Tilanne voi vielä muuttua. Moniko viettää arkena huumaavaa yhdessäoloa?

Vastaavasti monellako toimii edes se arki?

Vierailija

On ihmisiä, joille se puhe ei vaan ole ensisijainen kommunikaation muoto, ei ainakaan tärkeissä asioissa. Joista aina tuntuu, että sanat ovat teennäistä kliseehelinää ja että oikeasti vain toilla on merkitystä. Tai joiista tuntuu, että puhuttaessa joku aina puhuu heidän yli tai heidät pussiin ja pakottaa esim lupaamaan asioita, joita ei edes voi pitää. Joille se arki ja kotityöt ja konkreettinen tkeminen vaan on tärkeämpää? Jotka pitävät "parisuhteen ongelmista" puhumista ongelmien tuottamisena, koska ainoa tapa ratkaista ne olisi tehdä jotain, ja mitään käsinkosketeltavaa tekemistä ei kuitenkaan keksitä? Joille toisen tukeminen sairauden tai muun ongelman kohdatessa myös tarkoittaa, että pitäisi tehdä jotain, joko enemmän kotitöitä tai sitten heilauttaa taikasauvaa, joka poistaisi ongelman - mutta puhuminen on vain merkityksetöntä vatvomista.

Onkohan miehesi tällainen? Monin mieheni on. Hänen kanssaan on vain nautittava siitä tekemisestä ja ymmärrettävä sen merkitykset. Tosin hän ei koskaan jätä lupauksiaan pitämättä, jos ne vaan voi pitää.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat