Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Järkyttävä ahdistus ja eroaminen

Vierailija

Moikka, olen lukiota käyvä nuori nainen, ja kärsin ahdistuneisuushäiriöstä. Olen lapsesta asti ollut hyvin herkkä muutoksille, sekä todella sairauskammoinen. Pienetkin asiat ovat saaneet minut ahdistamaan. Pari vuotta sitten minulla todettiin ahdistuneisuushäiriö ja vuosi sitten aloin syömään Escatalopram Orion-lääkkeitä ahdistukseen ja ahdistuskohtauksien ehkäisemiseksi. Ahdistuneisuuteni ei ollut lääkkeiden aloittamisen jälkeen enää yhtä voimakasta kun ennen, urheilin ja ihmissuhteet olivat kunnossa. Aloin seurustelemaan ensimmäistä kertaa kunnolla.

Viime kesän alussa lääkeannostani pienennettiin ja lopetin sen kokonaan syksyn alussa. Samoihin aikoihin erosin poikaystävästäni, koska en tiennyt mitä halusin ja minua alkoi ahdistaa suhteessa olo. Tuntui että tarvitsin aikaa yksin. Eron jälkeen olin ihan ok, aluksi oloni oli jopa helpottunut. Nyt muutama kuukausi myöhemmin ahdistus on tullut takaisin enkä tiedä mitä tehdä. Viimeisen viikon ajan olen itkenyt joka ilta, en ole edes varma että miksi. Kaipaan poikaystävääni paljon, ja ylitsepääsemisestä tekee vaikeaa se, että näen hänet joka päivä koulussa. Hän sai minut tuntemaan itseni niin rakastetuksi ja hän jaksoi pysyä vierelläni vaikka välillä tuli päiviä, kun minua ahdisti paljon. Itse kuitenkin halusin loppujen lopuksi olla yksin, ja miettiä mitä elämältä haluan. Poikaystäväni tiesi lääkityksestäni, mutta ei aina ymmärtänyt ahdistuneisuuttani eikä fobiaa, jota olen kantanut koko elämäni ja joka vaikuttaa vahvasti elämääni, emetofobiaa. Pelkään oksentamista paljon, ja ahdistuskohtauksen yllättäessä saatankin oksentaa. Vihaan sitä enkä pääse siitä eroon. 

Tosiaan, viimeaikoina olen kärsinyt voimakkaasta ahdistuksesta ja peloista, enkä tiedä mistä ne johtuvat. Toissayönä heräsin jopa unesta, kun tuntui että en saa henkeä. Pelkään että ahdistukseni vaan kasvaa ja olen taas samassa pisteessä kun vuosi sitten. Pelkään myös masennusta. Lääkityksen loputtua olin iloinen, että nyt tämä on vihdoin loppu eikä minun tarvitse enää kärsiä ahdistuksesta. Nyt vaan tuntuu että se on tulossa takaisin takaisin. Tämä viikko on siis ollut todella raskas henkisesti, itkemisen ja kamalan ahdistuksen takia. En ole ollut yhtä iloinen kun ennen, varsinkaan iltaisin. Ero oli minulle todella kova paikka, välillä mietin oliko se oikea ratkaisu. En halua edes kuvitella eksääni jonkun toisen kanssa, tuntuu että en pääse yli tästä koskaan. Hän oli tärkein ihminen elämässäni, ja hänelle pystyin kertomaan ihan kaiken. Aina välillä tulee päiviä kun mietin, että mitä jos vaan menisin puhumaan hänelle, jos ero olikin suuri virhe. Mitä tässä pitäisi tehdä, mennä lääkäriin vai jatkaa vaan elämää eteenpäin? 

Kommentit (2)

Vierailija

Kuulostaa siltä, että sairautesi jätti poikaystäväsi etkä sinä itse. Kyllä sinä tarvitsisit välittäviä ihmisiä lähellesi ja jos kaipaat häntä edelleen, mikset menisi juttelemaan.

Ja mene tosiaan lääkäriin myös. Ehkä lääkeannoksen pienentäminen ei ollutkaan hyvä idea?

Vierailija

Jotkut syövät kyseistä lääkettä koko elämänsä, joten voisit sitä nyt huoletta jatkaa tässä tilanteessasi ja miettiä sen poisjättämistä jossain oikein hyvässä elämänvaiheessa. 

Kuulostat myös mahdollisesti erityisherkältä ihmiseltä tai ihmiseltä, joka reagoi stressiin erityisen voimakkaasti. Silloin voi olla takana vaikkapa piilevä kilpirauhassairaus. Hormonithan vaikuttavat mielialaamme ja käyttäytymiseen, jopa itsetuntoon ja minäkuvaan. Sana hermoheikko viittaa jossain määrin hormonaalisiin muutoksiin kehossa, joiden takia ajatus ja mieli eivät ikään kuin pysy kasassa, vaikka ihminen itse olisi miten fiksu ja osaava tahansa.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat