Uskotko rakkauteen ensisilmäyskellä?
Kommentit (21)
Mä en ensisilmäykseltä rakastunut mieheeni, mutta tiesin että se on se " oikea" ! Vaikea selittää fiilistä, mut heti tuli turvallinen olo ja tiesin että siinä se on! Tossahan se vielä on ja 10vuotta mennyt paremmin kun hyvin. :)
menin naimisiin ihmisen kanssa, joka oli hiukan kuin uudelleen lämmitetty keitto, kunnes ymmärsin, että hyvästä kumppanuudesta ja kaveruudesta puuttuu juuri se tärkein asia.
Sen oikean kultani silmien kohtaaminen, välitön seksuaalinen imu ja jaloissa ja alavatsassa tuntuva heikotus, jota ennen luulin vain romantikkojen puheeksi, oli totta. Nyt siitä on kolme vuotta eikä intensiteetti toistaiseksi ole kadonnut.
" ken voi liekin sammuttaa silloin kun se leimahtaa"
Rakkaus on kumppanuutta ja syvää ystävyyttä. Ei seksuaallista himoa pelkästään!
himoa, rakkautta, intohimoa, rakkautta, seksiä, rakkautta, rakastelua, rakkautta, kaikki kietoutuu toisiinsa, ei niitä voi tai ole tarkoituskaan lokeroida erillisiksi asioiksi.
Elä ja koe, ei kulu montaakaan vuotta kun jo tämän asian kykenet allekirjoittamaan, hyväksymään tämän elämän lainalaisuuden...
samaa mieltä, " järjen veit ja minusta orjan teit" tai " tulisuudelmasi tähden aatos entää, nyt onnen kipinät kun silmistäni lentää"
ja siihen että se oikea on kaikille.
Esim. kun tapasin mieheni ensi kerran näin hänen silmistään että tässä on ihminen jota olen etsinyt!! Hän oli jotain vieläkin parempaa ja on edelleen 10v jälkeen!
Muutama vuosi sitten olisin kompannut 5sta. Nyt TIEDÄN että 4 on oikeassa..
periaattteessa kumpikaan ei tehnyt aloitetta. Jotenkin yritin itse ihan väkisin pitää koko asiaa toisarvoisena asiana ja unohtaa.
Mutta sitten näin hänet kohtalon iskusta toisen kerran ja sitten minä annoin hänen ymmärtää, yksinkertaisesti imin hänet seksuaalisuudella itselleni
joka sitten muuttuu myöhemmin rakkaudeksi. Tai on muuttumatta...
Samanlaista mielikuvituksen tuotettu kuin aaveet tai humanoidit!!!
Mieheni ja minä näimme toisemme ensi kertaa 5 vuotta sitten yhden musiikkiproggiksen harjoituksissa ja mies sanoi heti kavereilleen, että minä haluan tuon naisen. Sanoin illalla kavereilleni, että haluaisinpa tutustua siihen yhteen mieheen. Pari viikkoa katseltiin toisiamme, kunnes juututtiin juttelemaan. Siitä kahden viikon päästäni mieheni kosi minua, puolen vuoden päästä mentiin naimisiin, häistä 9kk:n päästä syntyi eka lapsi ja toinen on pian tulossa. Ja rakastetaan vieläkin ihan älyttömästi toisiamme. Siihen asti en muuten uskonut mihinkään pikarakastumisiin...
ja tiesin heti että minun on mentävä juttelemaan tuolle. Kun menin, ja sanoin jotain yhdentekevää, hän ei sen jälkeen poistunut viereltäni.
En tiedä oliko se rakkautta, mutta ainakin hyvin voimakas tunne. Niin sanotusti: Kolahti lujaa siinä silmänräpäyksessä kun sen miehen näin.
Olimme yhdessä pari vuotta ja sitten tuli muut kuviot. Olemme vieläkin kavereita
Tosin rakkaushan on asia joka kehittyy vuosissa, eri juttu kuin rakastuminen. Mutta rakkautta ensisilmäyksellä-temin ymmärrän siten, että se tarkoittaa voimakasta tunnetta oikean puoliskonsa löytämisestä eikä sen ole tarkoituskaan tarkoittaa sitä oikeaa rakkautta, joka kehittyy vuosien myötä.
Kun näin mieheni, hän miellytti minua päästä varpaisiin ja kiinnosti tosi lujaa. Tunne oli kovin molemminpuolinen koska tapaaminen päättyi numerojen vaihtoon.
Takana lähes 10 yhteistä vuotta ja kipinä on yhä. Vaikka tiesin alusta asti että tässä on ihminen joka merkitsee enemmän kuin aiemmat ovat koskaan merkinneet, toimimme silti järkevästi sitoutumisen suhteen ja olimme muutaman vuoden yhdessä ennen sormuksia. Niin toivoisin kaikkien tekevän niin olisi vähemmän niitä eroja jotka särkevät lasten sydämen.
mutta oikea rakkaus ei minusta ole pelkkää ensihuumaa. Rakastuminen kypsyy ja jalostuu rakkaudeksi - tai kuluu ja katoaa pois. Valitettavan moni luulee rakkauden olevan samaa kuin rakastumisen tunne - ja eroaa alun tunnekohun ja huippufiilisten kadottua,
Ja kyllä, rakastuin mieheeni melkein ensisilmäyksellä. Tai vahvaa vetoa ja yhteisymmärrystä oli ainakin heti!
Tapasimme erään nettifoorumin (ei mikään deittijuttu) kautta. Sovittiin pieni " miitti" johon osallistui kolmaskin henkilö (jonka minä olin tavannut usein aiemminkin). Ja kun näin herra X:n kävelevän paikanpäälle niin ensimmäinen ajatus oli " tuon minä haluan" .
En ole ikinä aiemmin kokenut sellaista tunnetta.
En ole koskaan harrastanut sitä, että veisin baarista vieraan miehen kotiini (tai päinavstoin). Silti lähdin tämän miehen matkaan.
Nyt ollaan seurusteltu reilu vuosi, ja yhteistä asuntoa ollaan metsästämässä...
olin hiukan varuillani tyypin kanssa, mutta hän imi mut mukaansa heti. Musta tuntui, että tässä on se tyyppi, jota olen odottanut, josta olen haaveillut. En nähnyt enkä kuullut muita. Olimme hyvin intessiivisesti yhdessä. Suhde kesti aikansa, mutta jätti ikuisen jäljen.
Naimisiin menin sitten vuosia myöhemmin mukavan pojan kanssa.
Kohta soi kirkonkellot omakohtaisen kokemuksen kunniaksi.