Olen ihan helvetin kateellinen exän nyxälle

Ymmärrän ap:ta toisaalta hyvin, sillä kateuteen on helppo lipsua. Silloin kuvittelee toiselle sellaisia ominaisuuksia, joita hänellä ei todellisuudessa ole.

Mutta siinä on myös se toinen puoli, kuten joku jo kirjoittikin. Et ikinä voi olla tietoinen siitä, mitä tämän uuden naisen sydämessä oikeasti on. Esimerkiksi minun elämäni on monen silmissä kadehdittavaa (todella hyvä korkeakoulupaikka, rikas suku, olen kaunis, käyttäydyn hyvin, osaan keskustella, olen rehellinen ja hyvä ystävä), mutta toisaalta minulla on myös paljon haavoja menneisyydestä. En osaa luottaa itseeni, muodostaa kestävää parisuhdetta, epäilen aina omaa osaamista ja vähättelen itseäni. Ei ehkä niin kadehdittavaa?

Exäsi nyxä voi tietenkin olla juuri niin täydellinen kuin ajattelet, mutta ota ihmeessä huomioon, että meillä jokaisella on vikamme ja taakkamme. Sinuna tutustuisin naiseen, se on ehkä ainut keino päästä tilanteesta yli.

Niin olen itsekin miettinyt että tutustustuisin mutta tähän mennessä kun on tavattu olen vaan varmaan ehkä liikaakiin keskittynyt siihen että yritän etsiä hänestä negatiivista. Huomasin että hänellä oli kuivaa suun ympärillä. jo se oli mulle voitto.

Aika huikeeta että pystyt myöntämään ton kateuden! :O Monet varmaan sun tilanteessa keskittyis vaan vihaamaan eksän uutta, varsinkin jos kokee sen uuden olevan itseään parempi. Joko sitten tietoisesti tai tiedostamattaan. Varmaan pääset asiasta vielä tavalla tai toisella yli, kerta olet jo noin pitkälle päässyt että ensiksikin tiedostat ja toiseksi myönnät ongelman.

En lukenut muita viestejä.. Mutta, en ymmärrä miten aikuisena vielä ollaan kateellisia toisille ihmisille.. Jostain pinnallisista asioista vieläpä. Jos haluat itse jotain, TEE JOTAIN ASIAN ETEEN!

Se kateus kertoo sinusta, ei siitä kateuden kohteesta. Mieti mitä haluaisit muuttaa omassa elämässäsi että olisit onnellisempi ja sitten toimi! Yleensä ihmiset haluaa tuudittautua siihen samaan vanhaan, koska se tuntuu turvalliselta ja muutos pelottaa. Siksi on myös helppoa siirtää oma huomio pois omasta olosta toiseen ihmiseen, jota voi sitten kadehtia ja stalkata, eikä tarvitse miettiä niitä omia juttuja niin tarkasti. Eli kateus kertoo siitä ettet ole jossain asioissa tyytyväinen omaan elämääsi.

Kannattaa miettiä huolella omat tavoitteet elämässä ja kirjata ne ihan ylös. Sitten voi ruveta pohtimaan millä tavoin saavuttaisit ne. Tavoitteet voi pilkkoa pienemmiksi osatavoitteiksi, jotka on helpompi saavuttaa, askel kerrallaan. Itsensä sivistäminen ja lukeminen (muunkin kuin av:n :)) ei ole koskaan hukkaan laitettua aikaa. Lyhyesti ilmaistuna, käytä kaikki se energia mikä sinulla nyt menee toisen kadehtimiseen ja stalkkaamiseen itseesi.  

Kadehtiminen on turhaa, hukkaan laitettua energiaa, koska ensinnäkään et saavuta sillä mitään muuta kuin huonon olon itsellesi. Ja toiseksi, se on myös usein ihan perusteetonta, kateuden kohteella voi olla vaikka minkälaisia huolia ja murheita, jotka eivät näy päällepäin.

Mun mielestä sun exällä on aivan ihana nyxä :)

Kaikilla ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä sun exällä on aivan ihana nyxä :)

Kaikilla ei ole.

No tämähän se ongelma siis on. Huoh, vaikeeta.

Tuli jsut mieleen tilanne jossa oltiin minä, mun lapset ja tää äitipuoli. Sitten jotakin siinä puhuttiin niin lapset alkoi hirveästi kehua äitipuolta (ja vähätellä mua) ja mulle tuli siitä paha mieli. Tää äitipuoli sit huomas sen ja alkoi vuorostaan kehua mua ja ohjasi sitä huomiota muhun. Mulle tuli siitä tosi paska fiilis koska musta asetelman pitäisi olla toisinpäin. Siis tyyliin "mutta kyllähän äitilläkin on tosi tärkeä työ" jne jne. Tai yks toinen oli se että kun oltiin kaikki juhlimassa meillä pojan synttäreitä niin anoppi alkoi arvostella mun tekemiä ruokia niin tää äitipuoli puolusti mua. Niin ja se kans ärstyttää, hän tarjoutui auttamaan keittiössä, tarjoilussa ja teki sit ruokaakin sinne juhliin. Ja eniten kehuja sit tietysti keräs ne hänen tekemät niin hän antoi niistä kunnian täysin mulle. Ja kehuu mua muutenkin sellaisissa tilanteissa mistä hän voisi ottaa kunnian ja mulle tulee tosi vaivaantunut olo. Esim on tehnyt nuoremmalle lapselle usein sieviä mekkoja mutta sit vähättelee sitä tai sanoo että minä hommaan lapsille aina niin sieviä vaatteita. Vaikka hän voisi sanoa että joo kiitos tein sen itse. 

 Siis se on jotenkin niin ystävällinen että mulle tulee pakostakin paska olo! Tulee vaan mieleen että joo, on toi teidän äiti paska mutta on siinä hyvääkin jos oikeen kovasti yrittää katsoa. 

Tai sit kuulin just tyttölapselta että äitipuoli oli sanonut että kyllä hänestä teidän äiti (minä) olen maailman kaunein nainen heti sinun (lapsen) jälkeen kun lapsi oli ihastellut tätä äitipuolen kauneutta. No sehän ei tietysti pidä paikkaansa ja en oikeasti ole edes kaunis, hyvällä meikillä ihan nätti, mutta en todellakaan lähelläkään tätä äitipuolta. Niin lapsi siinä sitten pohti että hänestä kyllä silti äitipuoli on paljon kauniimpi kuin sinä, äiti. Sit se lisäs siihen että äitipuoli sano että kaikki on omalla tavallaan kauniita tai jotain en muista.

Niin mä en sitten osannut kehua häntä siinä tilanteessa tämän äitipuolen kauneutta tai mitään muutakaan, alkoi rehellisesti sanottuna vaan vituttaa. Toivotin vaan hyvät yöt. Muutenkin tuntuu et lapsetkin tykkää enempi tästä äitipuolesta, ja sit ne oli just sanonu mun miehelle että isän luona on kyllä paljon kivempaa kuin täällä. Ja että siellä ei kyllä saa syödä olohuoneessa ja sellaista. En oikeesti tiiä miten voisin parantaa lasten kotioloja, kaikkeni yritän mutta tuntuu että mikään ei riitä ja isän luona aina paremmin.

Up

No voihan höh. Ap kuulostaa viimeisimmässä kommentissaan kyllä trollilta tai muuten hieman keksityltä jutulta. Lapset on yleensä aina lojaaleja omille vanhemmilleen. Hyvin vaikea on kuvitella tilannetta, jossa lapsi kehuu isän uutta kauniimmaksi kuin oma äiti. Jos tuollainen olisi tapahtunut itselle olisin hassutellut, halannut ja pussannut lasta ja sanonut että hän on se kaikkein kaunein. Ja sitten olisin jossain kohdassa jutellut lapsen kanssa siitä, miten kauneus on katsojan silmässä ja että on paljon tärkeämpää se, millainen ihminen on sisältä kuin ulkokuoreltaan.

Mikähän tossa on et oma äiti on se kaunein?

Mä kuulostan vähän tuolta naiselta. Olen kivannäköinen, huoliteltu, koulutettu, teen järkeviä valintoja, olen tosi ystävällinen, empaattinen ja hyvin käyttäytyvä jne. Olen kuitenkin todella, todella epävarma itsestäni ja juuri siitä syystä pyrin olemaan aina niin superystävällinen ja korrekti, ettei minusta vaan keksittäisi pahaa sanottavaa. Kadehdin suuresti ihmisiä, jotka ovat vapautuneita ja uskaltavat vaikka kiroilla ja olla kovaäänisiä seurassa :) Ja ennen kuin itse sain lapsia, koin alemmuudentunnetta äitejä kohtaan, kun mietin mitä kaikkea he tietävät ja ovat kokeneet, mistä minulla ei ollut aavistustakaan. Eli et voi tietää vaikka tämä eksän nyksä kadehtisi sinua :)

Mä olin kateellinen nyksän eksälle, kunnes tutustuin siihen. Älä usko kaikkea. Jotkut ihmiset osaavat pitää julkisivunsa kasassa, mutta samaa skeidaa niiden alta paljastuu kuin mitä meidän kaikkien muidenkin ;). 

Mä olen samaa mieltä siitä, että kateutesi kertoo ettet ole tyytyväinen omaan elämääsi tai johonkin sen osa-alueeseen. Olisi varmaan tärkeää miettiä mitä haluat elämältä ja mitä voisit tehdä niiden toiveiden saavuttamiseksi.

Yritä ammentaa sen nyksän positiivisuudesta positiivista sinunkin elämään! Ja lakkaa vähättelemästä itseäsi, olet varmasti mainio tyyppi :)

Vierailija kirjoitti:

En siksi että hän on lasteni isän kanssa. Hän on vaan jotenkin sellainen ihminen mitä minä haluaisin olla. On mielenkiintoinen opiskelupaikka, mielenkiintoinen työ, on kaunis ja pukeutuu hyvin. Käyttäytyy hienosti ja ei esimerkiksi kiroile, en tajua miten se ees on mun exän kanssa. Ja siitäkin vielä, exäkin on alkanut huolehtia itsestään ja alkanut opiskelemaan tän naisen vaikutuksesta. Se on järkännyt mun lapsille vaikka mitä ekstraa, kuskaa niitä harrastuksiin ja haluaa viettää niiden kanssa aikaa. On jopa ottanut mun ja mun uuden miehen lapset hoitoon pariin otteeseen, itse vielä ehdottanut sitä. 

Tunnen itteni niin paskaksi tän naisen rinnalla. Opinnot kesken, puuduttava työ ja avioliitossa ongelmia. Meillä menee taloudellisesti paremmin ja se onki about ainoa asia jossa olen "parempi". 

Miten hellkarissa mä pääsen tästä kateudesta eroon?? Siis mä yleensä aloitan aamuni sillä et katon hänen someprofiilit läpi josko se ois vaihtanut profiilikuvaa tai kansikuvaa tai jotain (yleensä ei mitään). Stalkkaan whats appissa että milloin se on paikalla ja kaikkea. Tää on mennyt ihan sairaaksi ja mun on pakko päästä tästä eroon!

Sit kaikki mitä se puhuukin ja miten se kirjoittaa (just vaikka siellä whats appissa) niin mä tunnen itseni niin typeräksi. Auttakaa!

Oi ei, miksi? Itse suhtaudun positiivisen uteliaasti ja korkeintaan neutraalin ihaillen, koska se on mielenkiintoista, onhan hän entisen mieheni, rakkaani, kanssa.

Asiat eivät ain ole niin yksioikoisia. Onko se aina edes hyvä, jos opiskelu ja ylöspäinpyrkiminen toisen myötävaikutuksella kiinnostaa lisää? Eikö se myös tarkoita, ettei riitä sellaisenaan, eikä voi sellaisena nauttia yhteiselosta, vaan on suorituspaineita olla jotakin enemmän?

Ajattele asiaa vaikkapa siltä kantilta, että sinulla ei ole tarvetta millään tavalla näyttää paremmuuttasi. Ex-miehesi puolisolla ei varmasti ole niin helppoa, kuin miltä näyttää. Hän ilmeisesti haluaa olla kaikkien pitämä ja hyväksymä. Tai sitten hän vain on luonteeltaan sellainen kuin on.

Ensimmäiseksi lakkaat stalkkaamisen ja keskityt hyviin asioihin omassa elämässäsi. Tuollainen käytöksesi vie hirveästi energiaa ja aikaa niiltä hyviltä ja mukavilta asioilta, jotka ovat siinä ihan ulottuvillasi ja turhaan pahoitat mielesi.

Nauti elämästä juuri nyt ja tällä hetkellä!

Yritä keskittyä omaan elämääsi ja tehdä siitä sellainen, millaista elämää haluat elää. Se n vain sinusta itsestäsi kiinni, millainen ihminen olet.

Kaikki ovat välillä kateellisia, mutta nyt olet kyllä takertunut siihen ihan liikaa. Ja kuten jo moni sanoi, niin et voi tietää millaista jollain toisella on oikeasti. Moni näyttää päällepäin täysin erilaiselta ja kaikilla on asioita, joista muut (joskus edes lähimmät ihmiset) eivät tiedä.

Minullakin on sellainen tilanne, että äkkiä katsottuna elämäni näyttää paljon paremmalta kuin mieheni exän. Olen kauniimpi, minulla on hyvä työpaikka (miehen ex on työtön), tulen hyvin toimeen lasten kanssa jne. posiitivisia asioita löytyy paljon.

Mutta kyllä on niitä negatiivisiakin ja niistä ei monikaan tiedä eikä miehen exä ainakaan. 

Esimerkkinä voin sanoa että saimme hartaasti odotetun yhteisen lapsen ja sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Pidin hienosti kulissit yllä mutta elämäni oli ihan kauheaa koko vauvavuoden. Nyt on jo hieman helpottanut mutta ei se elämä meilläkään todellakaan mitään ruusuilla tanssimista ole, vaikka ulkopuolisen silmin siltä voi näyttääkin.

kateuden voi kääntää ihailuksi ja miettiä mitä on sillä kateuden kohteella mitä sinä oikeasti itse haluaisit? ja miten sä voisit päästä sitä tavoitetta kohden. ihminen kadehtii yleinsä juurikin sitä asiaa mitä itse arvostaa.

ps. kukaan ei oikeasti tiedä miten toisella aidosti menee. joskus ihmiset on ihan onnettomia, mutta hienot kulissit saa kaiken näyttämään hienolta muiden mielestä.

Minun on pakko myöntää olen itse ollut kateellinen kahdelle ystäväpariskunnalle heidän parisuhteestaan. Kuitenkin nyt  jokunen vuosi myöhemmin toinen näistä pareista päätyi riitaisaan avioeroon puolison petettyä ja olen kuullut toisesta pariskunnasta miten hekin erosivat joksikin aikaa ja kuulemma tämä avomies on todella kontrolloiva ihminen parisuhteessa.

Minun omassa päässä taas molemmat parit ovat näyttäneet ihan täydellisesti toisilleen sopiville. Kukaan ei tiedä miten toisilla menee oikeasti ja onko ihminen oikeasti tyytyväinen omaan elämäänsä. Ihminen osaa myös esittää.