Olen 23v ja vauvanaika on nyt :)

He hee,taas näitä aloituksia!

Onnea vaan ap :)

- Toinen 23-v kahden lapsen äiti,asuu vuokralla ja joka lähtee opiskelemaan!

Äidit saa lapset vanhoina kun pitää olla sitä sun tätä.

- haluaa tutkinnon yliopistossa tai teknillisessä korkeakoulussa

- halua edetä uralla, ja tienata enemmän kuin 2800€/kk

- ei ole saanut isoa perintöä

- ei ole löytänyt kumppania, jolla on omakotitalo ja mökki

- ei ole löytänyt ollenkaan sopivaa kumppania

- ei halua ottaa asuntolainaa heti aikuisuutensa kynnyksellä

- haluaa harrastaa ja matkustella vapaammin



Toiselle sopii saada esikoinen 23-vuotiaana, toiselle 33-vuotiaana.

ymmärrän kerskumisesi, koska olet vasta aikuistunut ja tunnet jo saavuttaneesi "kaiken". Kun kasvat lisää tulet vielä ymmärtämään, että nyky-yhteiskunnassa naisella on muitakin hyviä vaihtoehtoja kuin aloittaa lasten saaminen mahdollisimman aikaisin. Ihmisillä on erilaisia tavoitteita ja elämänarvoja eri ikävaiheissa. On totta että jotkut aloittavat lastenteon iäkkäämpinä, mutta parempi myöhään kuin ei koskaan.

Onnea päätökseesi, vaikka kuulostatkin melko pinnalliselta ja kypsymättömältä ikääsi nähden.

Mitähän ap puuhastelee ammatikseen, kun ei äidinkieli ole hallussa?

luettavaa kerskumista? Palkka mulla ei kylläkään ole sinun tasoisesi, mutta ei se haittaa :)

-Hyvin harva saa pelkällä peruskoulupohjalla ammatin, joka johtaa jo 23-vuotiaana (eli ei voi olla kovin pitkä koulutus) 2800 euron nettotuloihin. Moni akateeminenkaan kun ei tuollaisiin nettotuloihin pääse. Kiinnostaisi tietää, mikä alavalintasi on? Mutta kai ymmärrät, että kaikki eivät voi realistisesti valita samaa alaa?

-Oletko tosiaan sitä mieltä, että "vauvanaika" on silloin, kun ihmisellä on omakotitalo, mökki ja hyvin tienaava ammatti? Kai ymmärrät, että nämä asiat eivät ole kaikilla proriteetteja, tarpeita tai haaveita, eikä vauva todellakaan tarvitse näitä asioita saadakseen hyvän lapsuuden, vanhemmat ja kodin, jossa kasvaa?

-Kaikki ihmiset eivät tosiaan opiskele saadakseen työn ja "VOIDAKSEEN" näin sitten tehdä vauvoja! Moni korkeakouluttunut opiskelee OMAN ITSENSÄ takia; omia kiinnostuksen kohteitaan, omaan tiedonjanoonsa. Sivistääkseen itseään, tehdäkseen tutkimusta intohimosta, saadakseen ammatin, josta nauttii. Esimerkiksi humanisteilla harvoin häämöttää siellä 10 vuoden opintoputken päässäkään mitkään huimat omaisuudet. Jotkut HALUAVAT nimenomaan opiskella ja/tai tehdä työtä/uraa. Vauva ei tosiaan ole kaikkien haave kaikissa elämänvaiheissa, joillakin ei koskaan.

-Ja sitten vielä se pointti, että jos tosiaan olet 23 v, niin hyvästä nettopalkastasi huolimatta sinulla ei kyllä ole OMAA ok-taloa, mökkiä ja tonttia. Tämä on matemaattinen fakta, sillä et ole voinut ehtiä tehdä työlläsi tuollaista omaisuutta vielä. Joko sinulla on PANKIN talot ja mökit tai sitten perityt/miehen talot ja mökit, jolloin varmaan ymmärrät, ettei kaikilla tätä samaa luksusta ole 23-vuotiaana.



Uskomaton aloitus kertakaikkiaan...Ainakin ap:n soisi kypsyvän vähän ennen vauvantekoa.



Terveisin: 22-vuotiaana vauvan saanut (ei tarvittu omaisuuksia sen tekemiseen, eikä tullut mieleen hylätä opintohaaveita), sen JÄLKEEN 7 vuotta opiskellut, nyt akateemisessa intohimoammatissa (ei iso palkka)...

katsos kun sitä vauvaa ei saa yhtä helposti kuin mökkiä ja omaa tupaa...toivottavasti et listaa vauvaa tuohon samaan listaasi

Ai "minkälainen ihminen käyttää 10 vuotta opiskeluun ja työntekoon, ennen kun VOI ruveta vauvantekoon"? Öööh, mietitääs hetki...Miten olisi ihminen, joka haluaa oppia ja opiskella ihan niiden oppisisältöjen takia? Tai ihminen, joka haluaa päätyä juuri tiettyyn ammattiin, koska se on hänelle subjektiivisesti tärkeä asia; hän voi siinä ammatissa toteuttaa itseään. Ihminen, joka ei halua lasta vielä lukion jälkeen tai ei välttämättä koskaan. Ihminen, joka haluaa uran lapsen lisäksi. Ihminen, jonka toiveet perheestä, sen perustamisesta ja näkemykset opiskelun mielekkyydestä ja työn tarkoituksesta (työ on jotain, jota tehdään sen itsensä takia, ei jotta se mahdollistaa vauvojen tehtailun) poikkeavat ap:n näkemyksistä.



Jos sinulle ap vauvojen tekeminen on jokin elämän päätarkoitus, jota kohti olet pyrkinyt peruskoulusta asti, jota varten teet juuri sitä työtä mitä teet ja jota varten olet katsonut tarpeelliseksi kerätä omaisuutta, niin hienoa, nythän sinun henkilökohtaiset haaveesi ovat toteutuneet (toivotaan tosiaan, että sitten myös SAAT sen vauvan yrittäessäsi). Mutta voisitko yrittää kasvaa ja avartaa näkemyksisäsi sen verran, että hyväksyisit ihmisten erilaiset toiveet ja tarpeet? Voisit esimerkiksi hetken pohtia sitä vaihtoehtoa, että ne akateemiset eivät välttämättä pakerra 10 vuotta yliopistolla ja tutkimuskopeissaan vaan voidakseen sitten lisääntyä, vaan ihan siinä opiskelussa itsessään on jotain järkeä. Sitä kutsutaan tieteeksi. Ehkä, jos ap itse olisi vähän panostanut itsensä sivistämiseen, ei vain omaisuuden haalimiseen tulevaa vauvaa varten, hän voisi tajuta tällaisia asioita...

30 paremmalle puolelle. Ap:llakin olisi voinut mennä siihen kauemmin, mutta asiat ovat hoituneet nopeammin, ja nyt on vauvan aika. Onnea vauvan yritykseen !



t. 31-vuotias kohta 2 lapsen äiti, ei vakityötä eikä omakotitaloa (vielä) :)