Mitä teette kun lapsi vierastaa?
Tässä pohdiskelin, että mikä olisi oikea tapa toimia. Meidän 6 kk vauva näkee välimatkasta johtuen isovanhempiaan aika harvoin ja nyt on sitten tullut kuvioihin mukaan vierastaminen. Heti kun joku muu kuin äiti tai isä ottaa syliin, alkaa hysteerinen itku. Äidin tai isän sylistä sitten katsellaan etäänpää kiinnostuneena ja vähän isovanhemmille voidaan jopa hymyillä. Tietenkin isovanhemmilla on kovat poltteet pitää vauvaa sylissä mutta itse olen sitä mieltä, ettei pientä viitsi väkisinkään huudattaa ja ajan kanssa helpottaa.
Mutta onko tämä nyt sitten oikea lähestymistapa asiaan? Miten olette itse toimineet?
Kommentit (8)
...lapsilla on vaan sellaisia vaiheita etta vierastavat, ja ajan kanssa ne vahenevat kun lapsikin alkaa muistaa etta namahan olivatkin niita tuttuja ihmisia. meillakin asuu isovanhemmat ihan ulkomailla asti eli ei tosiaankaan nahda paivittain tai edes valttamatta kuukausittain. nyt 2 v 8 kk eika tosiaankaan vierasta isovanhempiaan kun heita tapaa, muistaa erittain hyvin, mutta pienempana saattoi kylla vierastaa. ei musta ole mitaan syyta pakottaa vierastavaa lasta toisen syliin, kylla lapsen tarpeet tallaisessa tilanteessa tulee huimasti ennen niita isovanhempien tarpeita (ja musta nain voi myos heille sanoa jos eivat jotenkin " usko" etta nain on). eika lapsi muutenkaan ole musta mikaan " syliautomaatti" eli lasta pitaa lahestya hanen eika aikuisen ehdoilla noin paasaantoisesti, vaikkei vierastaisikaan.
Meillä on vierastavan lapsen kanssa toimittu kyllä ihan samoin. Eli rauhassa on tyttö saanut vanhempien sylistä katsella ja ihmetellä muita ihmisiä. Yleensä onkin sitten jonkin ajan kuluttua jo valmis menemään syliinkin (ainakin isovanhempien syliin, joita kuitenkin näkee melko säännöllisesti).
Minulle on joiltakin sukulaisilta tullut kommentteja, että lasta pitäisi karaista eli antaa vaan vieraiden syliin, vaikka itkisi, mutta itse olen tästä kyllä täysin eri mieltä. Vierastaminen on kuitenkin lapsen kehitykseen kuuluva vaihe, joka menee ajan kanssa ohi ja itse en pidä hyvänä lapsen huudattamista tässä tilanteessa.
on ajankohtaista, vaikka tytöllä on ikää vasta 3kk. Juuri jostain luin jutun, että lasta nimenomaan ei saisi karaista kun hän vierastaa. Vaan silloin on parempi tutkailla tutusta sylistä. Todellakin se kuuluu kehitykseen ja menee aikanaan ohi. Meilläkin monet sukulaiset mielellään pitelisivät sylissä vaikka toinen huutaa naama punasena. Siinäkö lapsi muka tottuu? Olen samaa mieltä että lapsen on parempi olla vanhempien sylissä jos pelottaa. Hänelle se on kuitenkin aitoa pelkoa.
se on tietysti rankkaa itselle, varsinkin jos jatkuu pitkään. Meillä on kaksi tällaista " hitaasti lämpenevää" . Vanhempi on nyt nelivuotiaana reipas kuin mikä, mutta edelleenkin vähän varovainen alussa. Nuorin näyttää vierastavan yhtä paljon kuin veljensä aikoinaan.
Itse annoin lasten tutustua ihan rauhassa ihmisiin, ja vasta sitten annoin syliin, enkä silloinkaan ensimmäisillä kerroilla kovin pitkäksi aikaa, ettei ehtinyt tulla itkua. Esikoinen kyllä oli sen verran rankka tapaus, ettei meinannut hyväksyä edes isovanhempia (nähtiin välimatkan vuoksi todella harvoin) usean päivän jälkeenkään...
neuvoivat tuota samaa kuin edelliset, että antaa vanhempien sylistä katsella ja kuulostella aikansa.
Minustakin väkisin vieraan sylissä pitäminen ja huudatus tuntuvat aika luonnottomilta vaihtoehdoilta :/ Turvallisuuden tunnehan siinä ennen pitkää kärsii jos vauvaa ehdoin tahdoin pidetään pelottavissa tilanteissa, eikä aikomustakan pelastaa toista.
Meillä tuo vierastus korostuu entisestään vieraassa ympäristössä, kotiin tulevia vieraita ei enää vierasteta niin paljon :)
kovasti ja pitkään vierastavat? Onko kokemusta, " reipastuvatko" jossakin iässä, kuten joku tässä kirjoittikin. Meillä nyt 1v.
Meillä vähän reilu vuosikas. Aloitti juuri päiväkodissa, ja itkee kovasti perään. Ilmeisesti kyseessä on eroahdistusta?!? Käytiin tutustumassa pk:n, ainakin 10 krt, ennen kuin jäi yksin, mutta itkee kovasti edelleen sinne jättäessä! Pahalta tuntuu, mutta töihin on mentävä. Juttelin päiväkodin hoitajan kanssa, ja sanoi että on ihan normaalia. Lapsen pitää ensin kuulemma antaa luottamus uuteen hoitajaansa, ennen kuin alkaa viihtymään siellä. Joillakin saattaa mennä kuukausikin siihen.
Eli olen itsekin sitä mieltä että vierastusta ei voi karaista (harjoitella etukäteen). Maailmassa on niin paljon uutta ja ihmeellistä, että se on täsin mahdotonta! Kuuluu kehitykseen ja meitä on moneen junaan... JOtkut lapset on herkempiä kuin toiset.
Ja kukapa haluasi olla erossa omasta maailman parhaasta äidistä/isästä/huoltajasta... ;o)
Tsemppiä!
T-o4
Alkoi, kun tyttö oli 4kk ja kesti n. 9kk:n ikään asti. Välillä sai aivan hysteerisiä itkukohtauksia vieraampien ihmisten lähettyvillä. Sama linja meilläkin, eli äidin tai isän sylistä sai katsella muita ihmisiä. Mihinkään pakottamiseen ei minun mielestäni ole hyvä ryhtyä. Nyt tyttö on 1v ja tosi sosiaalinen tapaus!