2 sektiota takana, onko toivoa alatiesynnytyksestä?

koska kahdesti leikelty kohtu ei kestä enää supistuksia ja ponnistusvaihetta ilman että henkesi on vaarassa. Kohdun repeämisriski on kasvanut, mutta ei vielä niin suureksi että itse raskaus kiellettäisiin.



Minulla on samanlainen synnytyshistoria kuin sinulla raskausdiapeteksineen. Olin toisen lapsen kohdalla erittäin tarkka ruokavaliosta, mutta silti yli 4 -kiloinen lapsi ja olen itse 152 cm " pitkä" . Toisen leikkauksessa lääkäri sanoi, että kestää vielä raskauden mutta ei enää saa tehdä alakautta ollenkaan. Joka tapauksessa en saisi sitä muutenkaan ahtaan lantion takia.



Miksi sektio sua pelottaa? Onhan siinä riskinsä tietysti mutta luulen että isompi riski on kuolla katua ylittäessään rattijuopon alle. Ja kipuihin ainakin Naistenklinikalla sai kyllä lääkettä. Suunnitellusta toivuin myös paljon nopeammin kuin ensimmäisestä kiireellisestä.

Sektion varaan olen kyllä laskenutkin, mutta pientä toivoa silti elättelin. Mutta kuten sanottu, lääkärin sana on laki tässä asiassa ja turhia riskejä en toki missään nimessä halua ottaa.



Ensimmäinen sektio tehtiin Kättärillä, toinen Naikkarilla. Kivunlievitystä sain, enkä muista silloin mitenkään järisyttävän kamalia kipuja kokeneeni. Pitkäänhän haava toki kipuili sängystä noustessa, yskiessä, nauraessa jne, mutta muistan silti ajatelleeni silloin, että leikkauksen suuruuteen verrattuna oli paraneminen yllättävän nopeaa. (Tosin mitään muita leikkauksia minulle ei ole koskaan tehty.)



Ensimmäisen lapsen kohdalla jouduin sektioon aivan yllättäin. Olin kuvitellut olevani reipas synnyttäjä siinä missä muutkin. Reipas toki olinkin, mutta asiat menivät minusta riippumattomista syistä. =) Toinen sektio oli suunniteltu ja sitä osasin " tuomiosta" eteenpäin vähän jännittää. " Käskyn" suunniteltuun sektioon sain vasta raskauden loppupuolella. Nyt kolmannen kohdalla osaan miettiä sektiovaihtoehtoa jo tässä vaiheessa, vaikka vauva on vasta suunnitelmissa. Eritoten puudutuksen laittaminen kauhistuttaa. Molemmilta kerroilta ikävä muisto... Ja kolmen pienen lapsen kanssa arki nostokieltoineen on kyllä enemmän kuin hankalaa.



Kaiken tämän uhallakin varmasti päädymme kolmannen lapsen tekemään, mikäli sellainen meille suodaan. Mutta ensimmäistä kertaa sektio hirvittää jo tässä vaiheessa.



Oli muuten mielenkiintoista kuulla, ettei edes tiukka diabetes-ruokavalio ollut pitänyt vauvan kokoa kurissa. Minulle kun on tullut sellainen kuva, että sen avulla olisin välttänyt sektiot ja muut hankaluudet. Mutta etukäteen en osannut yhtään varautua että MINULLE tulisi diabetes. Käsittääkseni sitä ei ole sukurasitteena ja kooltanikin olen varsin pieni (158cm ja 48kg). Tosin molemmissa raskauksissa paisuin plus/miinus 20kg. Mielestäni en innostunut edes mitenkään erityisesti syöpöttelemään.

En ole lääkäri, mutta käsittääkseni yhdenkin sektion jälkeinen alatiesynnytys on suurempi riski kuin sektion jälkeinen sektio. Kohdun repeämisriski on suurin nimenomaan sektion jälkeisessä alatiesynnytyksessä (pelkän raskauden ilman alatiesynnytystä kerran, pari leikelty kohtu yleensä kestää ilman ongelmia), ja mitä enemmän sektioita takana, sitä suurempi riski. Eri asia sitten, jos kohdallasi voitaisiin yksilöllisesti sanoa, että juuri sinun kohtusi kestää, mutta en tiedä, onko tällainen arvio. Sinun housuissasi en missään nimessä suostuisi alatiesynnytykseen.

mahdollisen kolmannen raskauden alusta saakka tiukan diabetes-ruokavalion. Jos sillä saisi vauvelin pysymään keskivertokokoisena ja mahdollisesti voisi ainakin haaveilla normaalista synnytyksestä.



Lapseni olivat syntyessään n. 4,1 kg ja se on jo todistettu, että sen kokoista lasta en pysty alakautta tekemään. =(



Mitään turhia riskejä en toki halua ottaa. Olisi kiva kuulla jos joku on kahden sektion jälkeen onnistunut vielä alatiesynnytyksessä.



Hassua, että jotkut niin haaveilevat sektiosta kun minä taas jättäisin sen väliin kaikkine riskeineen ja parantumiskipuineen hinnasta mistä hyvänsä!



Ap

että jos teen vielä lapsia tehdään mulle automaattisesti sektio. Asiasta ei kuulemma neuvotella.



Taitaapi mulla lapsiluku olla sit täysi. Enää en nimittäin siihen leikkauspöydälle suostu kiipeämään...

Kuinka suuria vauvasi olivat? Mulla molemmat jonkin verran yli 4kg. Minulle tehtiin toisen raskauden yhteydessä sokerirasitus, josta ei löytynyt mitään erityistä. Virtsassa oli vain ajoittain glukoosia. Uskon ett minulla on jotenkin piilevänä tämä diabetes. Ajattelinkin että jos kolmatta vielä joskus odotan niin otan tiukan diabetes ruokavalion heti alusta pitääkseni verensokerin ja lapsen kasvun kohdussa. 3 ja 1,5v naperot kun eivät nykyisin kuitenkaan ole kovin suuria.



Asiaan, eli minä tivasin tätä sectio asiaa eri lääkäreiltä, todettiin että päädytään automaattisesti (tai ainakin helposti) uudelleen sectioon. mutta eräs kokenut vanhempi lääkäri totesi, että minulla ei raskaus/synnytyskertomusteni perusteella edelleenkään ole mitään varsinaista syytä, miksen voisi edelleen synnyttää alakautta. Ja arven kestäminenkin on yksilöllistä, eli synnytystavan arviossa on mahdollista keskustella ja neuvotella lääkärin kanssa asiasta. Uskoisin että oma toivomus painaa kyllä jonkin verran, ja on mahdollista yrittää alatiesynnytystä jos ei mitään esteitä sille ole olemassa. Minulla tosin ei ole ollut hätäsectiota.



Uskon vain ainakin omalla kohdallani, että synnytykseni voi onnistua ainoastaan jos vauva on pienempi ja näin ollen mahtuisi paremmin oikeaan asentoon synnytyskanavassa sekä läpi siitä.

Minulle henk.koht. tämä sectio on ollut (älytöntä kylläkin) kipeä asia jossain tunnemielessä ja olen surrut kun en ole saanut vauvojani heti rinnalle. Sectiosta toipuminenkin on tosi rasittavaa ja vie aikaa. Olen puhtaasti ollut kateellinen kanssasisarille jotka ovat synnytyksen jälkeisenä päivänä hyvyilevinä liikkuen jaksaneet ottaa vieraita vastaan ja ihmetellä, että eipä tunnu missään. Itse onlen saanut taistella rikkinäisen ja kipeän kroppani kanssa vähän väliä haavaa suihkuttelemaan ym. vuoteessa kääntyminenkin on ollut tuskaa. Tasan ei käy onnenlahjat, mutta kiitollinen olen kuitenkin kahdesta terveestä lapsesta.