Mikä ikä paras....

Olen itse reilu kolmekymmpinen ja haaveilen ensimmäisestä pienokaisesta. Vauvavaaveiden ja kolmenkympinkriisin läpikäyneenä olen jäänyt vähän harmittelemaan sitä, että en ole halunnut lapsia aikaisemmin.



Itse en vielä esim. 25-vuotiaana olisi ollut henkisesti yhtä valmis äidiksi kuin nyt. Mutta minulla on pari ystävää, jotka ovat hankkineet ensimmäiset (ja toistaiseksi ainoat) lapsensa vähän yli kaksikymmpisinä ja molemmat ovat kasvattaneet erittäin tasapainoisia ja onnellisia lapsia. Eli ikäkysymys on varmaan ihan yksilöllistä:)

Olen samaa mieltä siinä suhteessa, että äitiys kasvattaa. Oma äitini sai mut 17 vuotiaana (täysin kesken kasvuisena siis), mutta sen myötä hän myös aikuistui nopeammin. itse sain esikoiseni kesken opintojeni 23-vuotiaana. Yleensä tapaamani ihmiset ovat pitäneet mua ikäisiäni aikuisemoana, ja ehkä juuri siksi, että äitiys (samoin vanhemmuus) tuo mukanaan mielettömästi vastuuta ja tekee sinusta vähemmän itsekkäämmän ja minäkeskeisen ihmisen...



Myös ammatin, kodin, uran ja farmarin hankinnan voi siirtää / jatkaa lapsen tulon jälkeen. Lähinnä olen sitä mieltä, että lapset kannattaa hankkia suht nuorena hyvään parisuhteeseen, kuin pilata hyvää ja vanhaa parisuhdetta hankkimalla " vanhalla" iällä ja kovalla duunilla lapsi. Se juttu vaan on nähty niin monta kertaa, miten siinä saattaa käydä. Ihmisestä vaan tulee mukavuuden haluinen ja joustamaton, mitä vanhemmaksi tulee. Tai sitten toisena ääripäänä aletaan elää täysin lapsen ehdoilla. Tällä tarkoitan, että oma elämä loppuu täysin ja lapset valtaavat aviovuoteen ja parisuhde kuihtuu kasaan. Ja niin sitä " kasvettiin erilleen"



Päivän jatkoja :)

...mutta mun mielestä lasten tekeminen kannattaa aloittaa alle 3-kymppisenä. Useimmat lykkää lapsen tekoa vedoten opintoihin tai työpaikan epävarmuuten, mutta mun mielestä nekään ei estä lapsen hankkimista. Tänä päivänä tuntuu että mikään työpaikka ei ole enää varma ja opiskella voi lapsenkin kanssa. Itse sain ekan lapsen 25-vuotiaana kesken määräaikaisen työsuhteen. Äitisylomalla oli hyvin aikaa haeskella uutta työpaikkaa ja työt uudessa paikassa aloitin aika pian äitiysloman jälkeen. Mutta

kukin tehköön päätöksensä oman elämäntilanteensa mukaan...



Nyt 28-vuotiaana kuumeillaan toista ja ollaan ainakin meidän ystäväpiirissä ja aikamoisia konkareita näissä lapsikuvioissa. Se on kuitenkin jännä huomata, että joskus kun käydään ulkona ravintolassa tai kavereiden luona, jotka ei tiedä, että meillä on lapsi niin hämmästys on joka kerta yhtä suurta. Tuntuu, että monet ajattelee, että meillä on JO lapsi, vaikka ikää on alle kolmekymmentä. Ehkä me (siis mies ja minä) ei olla sittenkään vielä " ukkoonnuttu" ja " akkaannuttu" niin paljon, että tämä ihana vanhemmuus näkyisi ulospäin muuna kuin jatkuvana höpinänä oman pikku-ihmisen ihmeellisyydestä;)



Minusta on oikeastaan aika kiva, että oon itse säilynyt kutakuinkin samassa kuosissa kuin ennen äitiyttä. Joltakin saattaa taas noista karvat pystyyn kun sanon näin, mutta se oli mulle yksi pelon paikka silloin kun olin raskaana. Raskausaikana kuvittelin kauhuskenaarioita itsestäni 20 kiloa ylipainoisena, rasvatukkaisena " äitinä" , jonka elämän kohokohdat osuu päivittäisiin kauppareissuihin Citymarketissa. Luulen, että monille urakeskeisille naisille nuo omaan itseen liittyvät asiat ja mielikuvat ovat yksi syy lapsen tekemisen siirtämiselle hamaan tulevaisuuteen. Mutta mikä nyt sitten kellekin on tärkeää... Kannustaisin kuitenkin kaikkia tasapuolisesti lapsen tekoon, sillä omaa lasta suurempaa lahjaa ei ole.

Luulisin että toiset ovat kypsiä äidiksi aikaisemmin ja toiset myöhemmin.

Itse aloin haluta lasta 24 vuotiaana ja luulisin että minun kohdallani paras äidiksi tulo ikä olisi ollu siinä 25 vuotiaana. Silloin oli jo opiskelu ohi, vakituinen työ, onnellinen avioliitto ja asuntokin jo hankittuna. Tuo on tietysti sitä materiaa mikä ei nyt vaikuta siihen että onko kypsä äidiksi vai ei. Helpottaa vain. No lasta minulla ei ole vieläkään ja onnellinen avioliittokin on ohi joten en tiedä mikä on minun äidiksi tulo ikäni mutta paras ikä olisi ollut se 25 v.

Siskoni sai lapsen 21 vuotiaana ja se ikä sopi hänelle oikein hyvin. Paras ikä äidiksi taitaa olla just se ikä kun tulee äidiksi! :)

Meidän esikoinen syntyi kun olin opiskelujen loppuvaiheessa, samoin mieheni. No, opinnot eivät äitiysloman aikana edenneet :) Mutta nyt äitiysloman loputtua on sekin puoli alkanut edistyä.



Opintojen loppuvaiheessa on sikäli mukava saada lapsi, että mieskin pystyy neuvottelemaan kotona olemista ihan eri lailla kuin työpaikalta (ainakin kun molemmat olemme yliopistolla). Luentopäivät eivät ole pitkiä ja viikkojen ja päivien muoto vaihtelee, joten säilyy tietynlainen freesiys niin koti- kuin työelämään, ja lapselle on paljon aikaa.



Ikäänhän tämä ei liity tietenkään, mutta elämänvaiheeseen kyllä :)



Coe kp 31/36-38

riippuu ihmisestä ja elämäntilanteesta. joillekin sopii se, että lapset ovat jo opiskeluvaiheessa mukana elämässä. toiset haluavat viettää villiä opiskeluelämää jota vauvat vaan häiritsisivöt. Osa ei tunnu haluavan lapsia ikinä.



omalla kohdallani olin 32 v. kun saimme ensimmäisen lapsemme. nyt olen " jo" 35 ja mietin ajatusta toisesta lapsesta.



niin kai se on toisaalta, että kaupungeissa ja korkeasti koulutettujan parisa etenkin lapsen" teko" vain myöhäistyy koko ajan. työelämän ja vaurastumisen (jos sellaisesta nyt Suomessa voi edes puhua--) paineet on niin kovat. samoin hedonistinen elämänasennekin kroostaa omaa nautintoa ja oman itsensä toteuttamista- siihen ei sovi lapset- lapsen tarpeethan syö aikuisen tarpeita.



minulla on plajon ystäviä jotka ovat tai lähentelevät 40-vuotispäivää, mutta osalla vasta lapsia. eivätkä he pidä itseään mitenkään liian vanhoina puhaan.



itse olisin ollut liian lapsellinen saamaan lapsia vielä 25-vuotiaana.





niinhän se on, että lapsi oikeastaan pakottaa aikuistumaan. ainakin omalla kohdallani en mitenkään ´tajunnut mitä oikeasti lapsen saaminen merkitsee. se todellakin on vastuun ottamista ja vastuun kantamista ja sen hyväksymistä, että sille jokapäiväiselle joogatunnille tms. ei todellakaan enää mennä...

Olin siis 21,5 vee =) kun sain esikoiseni, ja olin mielestäni täysin valmis äidiksi! Tosin olemme mieheni kanssa " teinipariskunta" eli aloimme seurustella kun olimme vielä teini-ikäisiä, joten meille se oli jo luonnollista saada lapsia, kun takana oli 7 vuotta seurustelua.



Nyt lapsia on jo kolme, ja ikää 27 vuotta. Ja itse haaveilen jo neljännestä:) Jospa sen saisin ennen kolmekymppisiäni...



Mutta kuten muutkin, olen sitä mieltä että jokainen tietää itse milloin on valmis äidiksi. Jotkut ovat sitä aina, toiset syntyvät äidiksi vauvan synnyttyä ja jotkut eivät sitä ehkä ole ikinä...

Enkä tarkoita pahaa!! Mutta olemme erilaisia ja se on rikkaus!!

Jokainen tietää itse, milloin on itselle paras hetki toivottaa vauva tervetulleeksi. Joku kaipaa perhettä jo nuorena ja on valmis vastuun kantamaan. Joku toinen ei voi kuvitellakaan saavansa kesken opiskelujen vuokra-asuntoon vauvaa, vaan haluaa odottaa valmistumista, muutaman vuoden työkokemusta, omistusasuntoa jne.



Itse sain esikoisen ollessani 24v. viittä vaille maisteri. Valmistuin vauvan ollessa 4kk ikäinen. Minulle tuo hetki oli juuri se oikea, en ole kertaakaan miettinyt, että olisiko pitänyt valita toisin! Meillä vauvan saaminen ei tarvinnut huikeita taloudellisia puitteita, riitti että meillä oli onnellinen avioliitto (7 vuotta olimme jo yhteensä yhdessä taivaltaneet) ja syvä rakkaus toisiimme. Siinähän lapsen on hyvä kasvaa :) Nyt kun lapsi on jo 2,5v. niin olemme saaneet myös näitä " kulisseja" kuntoon, eli on vakityöt molemmilla, asunto ostettuna jne. Siinähän tuo muun elämän rakentaminen kävi hyvin vauvan kanssa, ei minusta ole tarpeen että kaikki on ns. valmiina vauvan synnyttyä. Kyllä sitä elämää on sen jälkeenkin, voi kehittyä, saada aikaan.



Olen aina ollut sitä mieltä, että kukaan ei voi olla valmis äidiksi tai isäksi ennen kuin se lapsi on todella siinä. Ei siihen vastuuseen voi ikinä valmentautua etukäteen, ei sitä elämänmuutosta etukäteen tiedä. Nuo asiat oppii sitten ajallaan, kun " tilanne on päällä" . Lapsi kasvattaa meistä äitejä ja isiä. Toki voi käydä niin, että ei ole halukas tuohon kasvuprosessiin lähtemään, mutta uskon että jokainen joka tälläkin palstalla pyörii on siihen halukas :)

Olen samaa mieltä kuin muut, lapsi kasvattaa ja vaikka olisi alan ammattilainen ja lukenu kaikki lapsiin liittyviä kirjoja niin ei ikinä tiedä etukäteen millaista laspen kaa tulee olemaan koska kaikki lapset ovat yksilöitä.



ite olin just täyttäny 18 v kun sain mun ekaa. omasta mielestäni olin tosi aikuinen. nyt kun aktsoo taaksepäin niin olin ehkä aikuisempi kuin muuta samanikäiset mutten aikuinen. ite pärjäsin omasta mielestäni hyvin. opin paljon itsestäni ja otin todellakin vastuuta, mikä on tärkeetä kun lapsi tulee. toka tuli kun olin just täyttäny 19 v ja meni siinä samalla vaikka lapset olivat kuin yötä ja päivää. sitä mukautuu tilanteen mukaan. naimisiin mentiin kun odotin toista mut se ei kestäny, erottiin kun toka oli 7 kk. lapset asuvat mulla ja käyvät joka toinen viikonloppu ja muutama tunti arkipäivisin isälleen. ex on mun mielestä hoitanu osuutensa hyvin, lapset tykkää kovasti mennä sinne.



nyt olen 21 v, täytän keväällä 22 v, ja odotan mun kolmatta, tyttöä =) la 05/06 ja on uusi avomies ja 2 kissaa. mielestäni elämämme on täydellsitä, en muuttais mitään. tietty olen tietoinen et joskus tulevaisuudessa tulee aika milloin lapset alkaa miettiä miks tuli ero ja kaikki nää asiat mut elätään nyt tätä hetkeä. otan vastuuni ja mielestäni olen paras äiti mun lapsille. tällä hetkellä elän täysin niitten ehdoilla ja uskon et myöhemmin tulee mullekin aikaa satsata opiskeluun, uraan, pankkilainaan ja volvoon kun ite olen valmis siihen. eihän se ikää katso. kukin tyylillään!



kevättä odotellessa;



my_selene ja Frööken rv 24+

Nuorena kannattaisi hankkia. Fyysisesti nainen on parhaassa synnytysiässä 20-25 vuotiaana. Suosittelen 24-26 v ja miksei nuorempanakin jos on vakiintuneessa parisuhteessa ja haluaa lapsia ja jaksaa kantaa vastuun niistä eikä pyöri joka viikonloppu baareissa.

Opiskella voi myöhemminkin kun lapset vähän kasvavat mutta lapsia on vaikeampaa saada jo 30 v ja varsinkin yli 35 vuotiaana.