En saa mielestäni MFF-Lauraa
Mietin melkein päivittäin, millaiset hänen viime hetkensä ovat olleet, samoin kuin mietin miksen itse ottanut häneen yhteyttä tämän blogipäivityksen jälkeen ja edes yrittänyt auttaa
""Tällä postauksella ei ollut oikeastaan mitään järkeä. Ei päätä eikä häntää. Oon niettinyt pääni puhki, että mitä mä teen sitten "aikuisena", Mähän oon jo 25, mutta musta tuntuu kuin olisin vasta 19-vuotias. Johonkin kouluun pitäisi hakea? Mutta mikä mua kiinnostaa? En vaan saa irti siitä, mikä mua kiinnostaa. Kauneudenhoitoala, ehkä kampaajaparturi, kosmetologi, tollaiset asiat, jotka mua jokapäiväisessä elämässäkin kiinnostaa. Tuntuu vaan, että oon liian vanha menemään opiskelemaan enää mitään. Tuntuu, että olen ihan kadoksissa itseni kanssa. Kuljen sumussa, lääkesumussa päivästä toiseen, ja lykkään kaikkia hoidettavia asioita eteenpäin. Saatan nukkua kahteen päivällä, koska ehkä nukahdan neljän viiden aikaan aamuyöllä. Mun kaapit on täynnä pillereitä, ja toleranssi on jo niin korkealla, ettei mikään enää vaikuta muhun. Normaali ihminen joko kuolisi tai joutuisi teholle niistä lääkkeistä, mitä joudun syömään. Mitä mä haluaisin tehdä? Mä haluaisin tehdä jotain hyvää! Auttaa vanhuksia, vammaisia, syrjäytyneitä, tai sitten lähteä Kambodzaan auttamaan ihmisiä. Mun suurin toive on se, että saan auttaa ihmisiä. Ihmisiä, jotka oikeesti tarvitsee apua. Mun omat ongemat tuntuu naurettavilta. Psykooseja, monen minuutin kramppikohtauksia, itsemurhayrityksiä. Ja miksi, kaikenhan pitäisi olla hyvin? Se tunne, kun sä lakkaat olemasta, ja sun ellintoiminnot lakkaa, se on kaunis ja turvallinen tunne. Siksi en pelkää kuolemaa. Koska sillä hetkellä sä lakkaat olemasta. Mä haluaisin ajatella, että mulla on jokin tarkoitus tällä planeetalla, mutten ole vielä kekannut sitä. Sitä mä odotan ja toivon,. Nyt vain on sellainen mieli. "
Kommentit (57)
Väkisinkin ajattelee, jos Laura ei olisi ajatunut tiettyjen ihmisten porukkaan, olisiko tilanne nyt toinen...
"Yksin, ihmisten keskellä". Tällaisia ihmisiä on ja paljon. Itseni mukaan lukien...
Laura oli kyllä ihana ihminen. Rakastin sitä blogia teininä ja halusin olla kuin hän. Harmittelin niin paljon kun blogimiitit oli yleensä täysi-ikäisille ja tietty pk-seudulla. Olisin niin halunnut tavata hänet. Maallisen elämän jättäminen oli ihan järkky uutinen mulle. Omaisista toki puhumattakaan... Alkaa ihan itkettää kun tätä kirjoitan.
Lauran muistolle <3
Toivottavasti ffp-Jennillä menee positiiviseen suuntaan, ehkä Lauran kohtalo oli herätys, toivotaan niin. Hehän taisivat loppuaikoina bilettää yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Jos joku vainaja pyörii jatkuvasti mielessä, se lienee merkki siitä että olisi hyvä selvitellä omaa suhtautumistaan kuolemaan.
Eiköhän sielä pyöri se, joka kyseinen henkilö oli ennen vainajoitumistaan.
ohis
Mian takiako nämä Laura-ketjut nyt tänne pomppasivat?
Vierailija kirjoitti:
Mian takiako nämä Laura-ketjut nyt tänne pomppasivat?
?
Voisko joku kertoa hieman Laurasta? Oma läheinen, nuori nainen tehnyt kans itsemurhan joitain vuosia sitten, ja jotenkin sitä yrittää edelleen tajuta, miksi joku kaunis, fiksu ihminen sellaiseen ratkaisuun päätyy. En halua tietää mitään mustamaalauksia, vaan millaisia ongelmia tällä henkilöllä oli... Surettaa, että tämänkin nuoren ihmisen on pitänyt päättää elämänsä :'(
Ajattelen Lauraa edelleen näiden vuosien jälkeenkin hyvin usein. Rakas Laura ♥️
Vierailija kirjoitti:
Jos joku vainaja pyörii jatkuvasti mielessä, se lienee merkki siitä että olisi hyvä selvitellä omaa suhtautumistaan kuolemaan.
Taidat olla poliisiainesta.
Minäkin olen ajatellut Lauraa joka ikinen päivä sen jälkeen kun asiasta kuulin sen kamalan viikon torstaina. En oikein tajua asiaa edelleenkään, mutta kyllä se järkytti ja järkyttää. Sillon kun tuntuu pahalta, ajattelen että hän ei jaksanut niin mun täytyy. Koska joka ikinen nuori poislähtijä on liikaa.