Lue keskustelun säännöt.
En saa mielestäni MFF-Lauraa
23.09.2015 |
Mietin melkein päivittäin, millaiset hänen viime hetkensä ovat olleet, samoin kuin mietin miksen itse ottanut häneen yhteyttä tämän blogipäivityksen jälkeen ja edes yrittänyt auttaa
""Tällä postauksella ei ollut oikeastaan mitään järkeä. Ei päätä eikä häntää. Oon niettinyt pääni puhki, että mitä mä teen sitten "aikuisena", Mähän oon jo 25, mutta musta tuntuu kuin olisin vasta 19-vuotias. Johonkin kouluun pitäisi hakea? Mutta mikä mua kiinnostaa? En vaan saa irti siitä, mikä mua kiinnostaa. Kauneudenhoitoala, ehkä kampaajaparturi, kosmetologi, tollaiset asiat, jotka mua jokapäiväisessä elämässäkin kiinnostaa. Tuntuu vaan, että oon liian vanha menemään opiskelemaan enää mitään. Tuntuu, että olen ihan kadoksissa itseni kanssa. Kuljen sumussa, lääkesumussa päivästä toiseen, ja lykkään kaikkia hoidettavia asioita eteenpäin. Saatan nukkua kahteen päivällä, koska ehkä nukahdan neljän viiden aikaan aamuyöllä. Mun kaapit on täynnä pillereitä, ja toleranssi on jo niin korkealla, ettei mikään enää vaikuta muhun. Normaali ihminen joko kuolisi tai joutuisi teholle niistä lääkkeistä, mitä joudun syömään. Mitä mä haluaisin tehdä? Mä haluaisin tehdä jotain hyvää! Auttaa vanhuksia, vammaisia, syrjäytyneitä, tai sitten lähteä Kambodzaan auttamaan ihmisiä. Mun suurin toive on se, että saan auttaa ihmisiä. Ihmisiä, jotka oikeesti tarvitsee apua. Mun omat ongemat tuntuu naurettavilta. Psykooseja, monen minuutin kramppikohtauksia, itsemurhayrityksiä. Ja miksi, kaikenhan pitäisi olla hyvin? Se tunne, kun sä lakkaat olemasta, ja sun ellintoiminnot lakkaa, se on kaunis ja turvallinen tunne. Siksi en pelkää kuolemaa. Koska sillä hetkellä sä lakkaat olemasta. Mä haluaisin ajatella, että mulla on jokin tarkoitus tällä planeetalla, mutten ole vielä kekannut sitä. Sitä mä odotan ja toivon,. Nyt vain on sellainen mieli. "
Kommentit (57)
Keskity auttamaan heitä, jotka ovat vielä täällä. Lauran kaltaisia nuoria on paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omaiset muuten toivovat Laurasta muistoja ja ajatuksia tännne
Lauran kohtalo oli kyllä todella surullinen. Olen lueskellut blogia alusta asti uudelleen ja postauksista kyllä huomaa, milloin Lauralla alkoi mennä huonommin.
Harmi, tytöstä olisi voinut tulla mitä tahansa.
Mä epäilen että lauralla oli adhd. Ei se enää auta lauraa, mutta muita ehkä.
Lauralla oli tavarat hukassa
Ei tehnyt asioita loppuun?
Lääkeriippuvuus
Vauhdikkuus (benji-hyppy, laskuvarjohyppy)
Tulevaisuudensuunnitelmat auki
Tuntuu edelleen käsittämättömältä, ettei enää koskaan saa lukea Lauran juttuja. Näin jälkikäteen ajatellen tunnen itseni niin naiiviksi, kun ajattelin Lauran vielä pääsevän yli vaikeuksistaan. Nyt kun tätä ajattelen niin miten niin silminnähden pahoinvoiva ihminen olisi koskaan enää voinut päästä jaloilleen :(
Itse surumielisenä ihmisenä ymmärrän osittain Lauran tuskaa. Tai siis tarkoitan, etten ymmärrä mitä hän tarkalleen koki, mutta tiedän, että ne tunteet olivat todella voimakkaita. Periaatteessa Lauran kohtalo hieman masensi lisää, koska ymmärsin jälleen kerran kuinka vaikeaa on toipua ja olla hyvinvoiva. Toisaalta samalla ymmärsin, ettei oma tilanteeni ole niin paha ja että täytyy taistella.
Voi Lauraa. Mulla on niin paha mieli hänen puolestaan, ettei sanat riitä kuvaamaan. Oon varma, että muistan Lauran vielä kymmenienkin vuosien päästä. Niin vaikuttava persoona hän oli. Oon onnellinen, että sain seurata hänen elämäänsä kymmenen vuoden ajan.
Ja samalla vielä haluaisin lähettää tsemppaukset niille, jotka eivät voi hyvin. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama homma. Lauran kohtalo tulee mieleen lähes päivittäin. Muistan niin elävästi, kun vasta vähän aikaa sitten kirjoittelin hänen blogin kommentteihin, ja hän aina vastasi minulle ihanalla omaperäisellä tavallaan. Hänestä kyllä huomasi, että kaikkien satojen "ystävien" ja ihmisten ympäröimänä, hän oli pohjimmiltaan äärimmäisen, äärimmäisen yksinäinen.
Itkettää. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin mietin Lauraa usein. Sitä ihanaa mustatukkaista hymyilevää keijukaista pitkävartisissa gladiaattorisandaaleissaan. Mietin, missä vaiheessa Laura tiesi, ettei tule löytämään omaa paikkaansa maailmassa, milloin saa luovuttaa.
Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin
Että vastatuulessakin lentää jaksaisi
Kovat oli ajat ollu hällä takana,
Mut kuka uskois et on olemassa surullisia keijuja?
Pää painuksissa mainitsi hän kerran murheistaan
Fauni hymähti, ei ottanut tosissaan
Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois?
Vakavasti otti vasta kun tuo pieni keiju nukkui pois
On paratiisi meillä täällä näin
Vaan ei aina kaikki koe sitä näin
Sillä faunin, peikon, keijunkin
Suru joskus kiinni saa ja vie mukanaan
Yksinäisen keijun tarina kosketti kaikkia
Peikot lohdutteli keijuja, haltijat fauneja
Kaikkialla huokausten kera toistettiin
Miksi se yhden hengen vaati, ennen kuin me muistettiin
Ois paratiisi meillä täällä näin
Jos elettäisiin aina lähekkäin
Ja vaikka faunin, peikon, keijunkin
Suru silloin kiinni saa se ei vie...
Ois paratiisi meillä täällä näin
Jos elettäisiin aina lähekkäin
Ja vaikka faunin, peikon, keijunkin
Suru silloin kiinni saa se ei vie mukanaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No nyt minullakin tuli taas ikävä Lauraa. Ei tätä vaan meinaa todeksi uskoa... Vaikka mulla ja Lauralla ei ollut oikein mitään yhteistä (minä perheen äiti, reippaasti yli 30v ja kaukana pk-seudultakin), niin silti Lauran blogi oli niitä ainoita joita jaksoin käydä vielä lukemassa. Ehkä mä näin hiukan itseäni Laurassa siinä, että olen kans aina ollut samalainen "kapinallinen" ja omaa tietä kulkeva ja hiukan hukassa elämänsä kanssa. Välillä tuntui kuin olisin katsellut nuoruuden minääni.
Tosi harmi juttu, että näin kävi... Tällaista mä pelkäsinkin ne viimeiset puoli vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertokaas muutamalla sanalla että mitä hänelle sitten on tapahtunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija 23.9. klo 17:4613/14
Kertokaas muutamalla sanalla että mitä hänelle sitten on tapahtunut?
Hän on kuollut toukokuussa.
Olisin kyllä toivonut, että Laura olisi jaksanut elää edes säästöliekillä, jos vaikeudet esti häntä toteuttamasta sitä potentiaalia, joka hänellä terveenä ollessaan oli. Mutta Laura ei ollut sellainen, että olisi jaksanut puolittaista elämää, ilman haaveita ja ilman tavoitteita. Tai olisi ehkä jaksanut, jos vointi olisi muuten ollut kestokyvyn rajoissa.
[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 18:10"]Olisin kyllä toivonut, että Laura olisi jaksanut elää edes säästöliekillä, jos vaikeudet esti häntä toteuttamasta sitä potentiaalia, joka hänellä terveenä ollessaan oli. Mutta Laura ei ollut sellainen, että olisi jaksanut puolittaista elämää, ilman haaveita ja ilman tavoitteita. Tai olisi ehkä jaksanut, jos vointi olisi muuten ollut kestokyvyn rajoissa.
[/quote]
Luulen että hän ehkä ehti elääkin säästöliekillä jo niin kauan ettei enää jaksanut kauempaa :'(
[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 18:20"]Mihin hän kuoli?
[/quote]
Oman käden kautta...
[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 21:30"]Ehkä juuri tämän takia voisi miettiä niitä jokapäiväisiä pieniä tekoja, pari kaunista sanaa ei paljoa vaivaa maksa, tai ainakin pidättäytyä sanomasta niitä pahoja sanoja- jollei aivan välttämättä ole pakko. Meistä kukaan ei kuitenkaan ikinä päällepäin katsomalla näe kuinka syvissä vesissä toinen ui.
[/quote]
Juuri näin. Hienosti sanottu.