Lue keskustelun säännöt.
Miesystävä ei halua? tutustua lapseeni...
Vierailija
23.09.2015 |
Olen tilanteessa joka useammalle äidille olisi varmaan helppo ratkaista, itse tunnen vain olevani umpikujassa :-(
Olen rakasrunut mieheen joka on komea, huumorintajuinen, aikaansaava, ihana. Minua vaivaa kuitenkin suunnattomasti se, että mies ei ole kahden vuoden tuntemisen aikana ollut juurikaan kiinnostunut tutustumaan lapseeni. Huoltajuusasiat ovat kunnossa ja lapsi on myös isällään, mutta asuu vakituisesti minun luonani. Olen jutellut asiasta miesystäväni kanssa ja aina hän lupaa muuttaa tapansa. Hetken hän saattaa yrittää, kunnes kiinnostus taas lopahtaa. Ja hänen ja lapseni tutustuminen jää suunnittelu asteelle. Hänen suvussa on lapsia, joiden kanssa ei myöskään ole juurikaan tekemisissä. Omia lapsia hänellä ei siis ole. Olen yrittänyt puhua, puhua ja puhua. Mutta hetkellisen yrittämisen jälkeen mitään ei tapahdu.
Miehelle on hyvin tärkeää tehdä omia juttujaan, mutta pitäähän molemmilla ollakin oma elämä. Silti kaipaan rinnalleni miestä myös arkena, jakamaan kaiken. On alkanut tuntua kovasti siltä että hänestä en sellaista miestä tule saamaan. Minusta ei ole oikein että lapsettomana kelpaan aina hänen luokseen, mutta hän ei esimerkiksi muutamia kertoja lukuunottamatta voi olla minun luonani kun lapseni on kotona... alan olla todella loukkaantunut jo tilanteesta ja mietin miten lapseni kokee asian.
Olen taas kerran sanonut miehelle, etten jaksa tätä enkä ymmärrä hänen käytöstään. Hän selkeästi välttelee asiasta puhumista. Miehen vanhemmat ja sukulaiset ovat mahtavia tyyppejä ja ovat hyväksyneet lapseni joukkoonsa. Joskus mies on ilmaissut asian jotenkin niin, ettei oikein tiedä miten olla lasten kanssa. Kolmen keskeiset hetkemme ovatkin olleet vaivaannuttavia jopa minusta. Olen yrittänyt liittää ne johonkin tekemiseen ja esim.kutsunut heidät yhtäaikaisesti ruokailemaan tai kahville. Kerran olemme ulkoilureitit yhdessä ja kerran käyneet yhdessä juhlissa. Siinäpä se.
Kysymys kuuluu; mitä teen :( ??
Kommentit (19)
Mikäs tässä on ihmeellistä? Se ei tykkää lapsista ja sillä sipuli, ja sitä faktaa ei voi muuttaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lapsella ole kuin yksi isä. Miksi yrittää muuta.
Kuinka kauan olette seurustelleet ja oletteko keskustelleet esimerkiksi yhteenmuuttamisesta, onko mies kertonut miltä ajatus sun ja lapsen kanssa asumisesta tuntuisi? Mikäli mies vain vuodesta toiseen aikoo jatkaa nykyistä tyyliä niin sinuna häipyisin ja viivana.
Anna lapsi isälleen. Saat uuden elämän unelmiesi miehen kanssa.
No mies ei pidä lapsista eikä osaa heidän kanssaan olla. Eikä se tule muuttumaan. Joko hyväksyt sen että mies haluaa vain sinut ilman lasta tai sitten jatkat matkaa ilman miestä. Mies ei selkeästikään halua mitään perhettä vaan ainoastaan parisuhteen. Miksi hänen toisaalta pitäisi olla kuin perheenjäsen ja isäpuoli? Jos ette ole yhteen muuttamassa tms niin miksi pitää väkisellä tutustuttaa hänet lapseesi? Pitäkää se sitten vaan kahden aikuisen seurustelusuhteena ja sinä elät omaa elämääsi lapsen kanssa, hän elää omaa elämäänsä sinkkuna.
Teillä on nyt näköjään ihan eri intressit ja käsitys suhteesta ja sen tulevaisuudesta. Jos haluat miehen jakamaan arkeasi, tuo ei ole se mies. Turha siitä on loukkaantuahänelläkin on oikeus haluta elää ilman lasta ihan samalla tavalla uin sinulla on oikeus toivoa teistä perhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mies ei pidä lapsista eikä osaa heidän kanssaan olla. Eikä se tule muuttumaan. Joko hyväksyt sen että mies haluaa vain sinut ilman lasta tai sitten jatkat matkaa ilman miestä. Mies ei selkeästikään halua mitään perhettä vaan ainoastaan parisuhteen. Miksi hänen toisaalta pitäisi olla kuin perheenjäsen ja isäpuoli? Jos ette ole yhteen muuttamassa tms niin miksi pitää väkisellä tutustuttaa hänet lapseesi? Pitäkää se sitten vaan kahden aikuisen seurustelusuhteena ja sinä elät omaa elämääsi lapsen kanssa, hän elää omaa elämäänsä sinkkuna.
Teillä on nyt näköjään ihan eri intressit ja käsitys suhteesta ja sen tulevaisuudesta. Jos haluat miehen jakamaan arkeasi, tuo ei ole se mies. Turha siitä on loukkaantuahänelläkin on oikeus haluta elää ilman lasta ihan samalla tavalla uin sinulla on oikeus toivoa teistä perhettä.
tarkoitan siis yksin (mutta parisuhteessa kanssasi)
Minä olen kerran seurustellut yhden lapsen isän kanssa. Hän kertoi lapsestaan minulle vasta sitten, kun oli pakko eli kun olisin itsekin huomannut lapsen olemassaolon. Minua eivät lapset kiinnosta yhtään enkä halua sekaantua lapsiperheen elämään. Moni sanoo, että lapsen ympärillä eläminen on vain järjestelykysymys, ja kaikkea voi tehdä kuten lapsettomanakin, kunhan vain järjestelee asiat sopivasti. Juuri se järjestelemisen tarve on minusta kuitenkin liikaa.
Jos miesystävääsi ei kiinnosta lapsesi siitä huolimatta, että kiinnostusta on yritetty herättää jo kaksi vuotta, yrität turhaan. Olet lapsen vanhempi, joten seurustelu sinun kanssasi on seurustelua sinun ja lapsesi kanssa. Ei tuossa taida olla paljon vaihtoehtoja. Jos sinulle käy se, että seurustelette asumatta saman katon alla lapsen aikuistumiseen saakka ja sinä lopetat lapsen tuomisen yhtälöön mukaan, tai lapsi siirtyy kokonaan isälleen (ei taida onnistua, vai mitä) tai suhde loppuu. Ei siinä loppujen lopuksi puhuminen, puhuminen ja puhuminen auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikäs tässä on ihmeellistä? Se ei tykkää lapsista ja sillä sipuli, ja sitä faktaa ei voi muuttaa
Niinpä. Miesystävälläni on lapsi ja itse olen lapseton - enkä edes pidä lapsista. Tulen kyllä toimeen, mutta mulla ei oo mitään mielenkiintoa sitä lapsiarkee kohtaan. Onneksi tosin mies ei ole pääasiallinen huoltaja.
Sua suosittelisin ettimään miehen, joka tohon ruljanssiin tahtoo, ellet saa nykysen kanssa kompromissii tehtyy tai nykytilanne ei tyydytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäs tässä on ihmeellistä? Se ei tykkää lapsista ja sillä sipuli, ja sitä faktaa ei voi muuttaa
Niinpä. Miesystävälläni on lapsi ja itse olen lapseton - enkä edes pidä lapsista. Tulen kyllä toimeen, mutta mulla ei oo mitään mielenkiintoa sitä lapsiarkee kohtaan. Onneksi tosin mies ei ole pääasiallinen huoltaja.
Sua suosittelisin ettimään miehen, joka tohon ruljanssiin tahtoo, ellet saa nykysen kanssa kompromissii tehtyy tai nykytilanne ei tyydytä.
Taidat olla nuorempi heitukka vähän vanhemman miehen kainalossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heitukka-kommentin kirjoittajalle, olen vastaavassa tilanteessa kuin tämän aiennan viestin kirjoittaja ja olen 39-v nainen ja onnellisesti lapseton. Miesystäväni 41 v ja hänellä kaksi lasta. Eli tämä "nuorempi heitukka" ei sovi ainakaan minuun. En tapaa miesystäväni lapsia koska en pidä lapsista. Seurustelen miehen kanssa koska haluan viettää hänen kanssaan aikaa. Jos haluaisin viettää aikaa lasten kanssa, hankkisin sellaisen. :) Simple as that!
Vierailija kirjoitti:
Heitukka-kommentin kirjoittajalle, olen vastaavassa tilanteessa kuin tämän aiennan viestin kirjoittaja ja olen 39-v nainen ja onnellisesti lapseton. Miesystäväni 41 v ja hänellä kaksi lasta. Eli tämä "nuorempi heitukka" ei sovi ainakaan minuun. En tapaa miesystäväni lapsia koska en pidä lapsista. Seurustelen miehen kanssa koska haluan viettää hänen kanssaan aikaa. Jos haluaisin viettää aikaa lasten kanssa, hankkisin sellaisen. :) Simple as that!
Todennäköisesti miehesi nai jo sua puolet nuorempaa. Mitä tulee lasten saamiseen pienin mahdollisin riskein, niin sun ikäisellä alkavalla mummulla tuloo kiire, ellei ole jo myöhäistä. Ainakin ns.luonnollisella tavalla. Et edes ansaitsisi saada lapsia, jos totta puhutaan. Ei niistä voi oppia edes pitämään, jos asenne on noin vammainen kuin sinulla. Kuole aikanaan yksinäsi sitten, kukaan ei jää kaipaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mut aloittaja löytää varmasti miehen jolla on lapsia. Ei muuta kuin uusperhe pystyyn!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäs tässä on ihmeellistä? Se ei tykkää lapsista ja sillä sipuli, ja sitä faktaa ei voi muuttaa
Niinpä. Miesystävälläni on lapsi ja itse olen lapseton - enkä edes pidä lapsista. Tulen kyllä toimeen, mutta mulla ei oo mitään mielenkiintoa sitä lapsiarkee kohtaan. Onneksi tosin mies ei ole pääasiallinen huoltaja.
Sua suosittelisin ettimään miehen, joka tohon ruljanssiin tahtoo, ellet saa nykysen kanssa kompromissii tehtyy tai nykytilanne ei tyydytä.Taidat olla nuorempi heitukka vähän vanhemman miehen kainalossa?
Ootko tosissas, onkse joku automaattinen oletus, että kyseessä on nuorempi nainen? Vanhemmat naiset ei mitenkää voi olla pitämättä lapsista vissii? :) hohhoijaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heitukka-kommentin kirjoittajalle, olen vastaavassa tilanteessa kuin tämän aiennan viestin kirjoittaja ja olen 39-v nainen ja onnellisesti lapseton. Miesystäväni 41 v ja hänellä kaksi lasta. Eli tämä "nuorempi heitukka" ei sovi ainakaan minuun. En tapaa miesystäväni lapsia koska en pidä lapsista. Seurustelen miehen kanssa koska haluan viettää hänen kanssaan aikaa. Jos haluaisin viettää aikaa lasten kanssa, hankkisin sellaisen. :) Simple as that!
Todennäköisesti miehesi nai jo sua puolet nuorempaa. Mitä tulee lasten saamiseen pienin mahdollisin riskein, niin sun ikäisellä alkavalla mummulla tuloo kiire, ellei ole jo myöhäistä. Ainakin ns.luonnollisella tavalla. Et edes ansaitsisi saada lapsia, jos totta puhutaan. Ei niistä voi oppia edes pitämään, jos asenne on noin vammainen kuin sinulla. Kuole aikanaan yksinäsi sitten, kukaan ei jää kaipaamaan.
Ja ihminen, joka pystyy sanomaan noin toiselle, ei edes ansaitsis lapsia. Oot kuvottava.
Pentusi on ihan sinun oma riesasi, miehellä ei ole mitään velvollisuutta edes puhua sille. Ole tyytyväinen, että suostuu olemaan samassa paikassa elätin kanssa, minä en haluaisi edes puhua muiden panojen kanssa hankituista seksimuistoista, tietyt asiat vain kuuluvat menneisyyteen.
Anna koronkuva persuksiin. Koko paketti. Tuossa ei oo mitään miettimistä.
Jos haluat parisuhteen, jossa jaetaan arkea ja mies olisi kumppani lapsen kasvattamisessa niin sitä et saa tästä miehestä.
Jos haluat parisuhteen mikä on vaan sinun ja miehen välinen ja näette kun lapsi ei ole sinun kanssa. Silloin tämä mies on sinulle.
Sun pitää nyt päättää kumpaa haluat.
Erosin juuri naisesta, jonka kanssa seurustelimme hieman yli kaksi vuotta. Lapseni ovat olleet minulla noin jokatoinen viikko ja nainen ei halunnut tuolloin olla edes samassa huoneistossa. Hän ei vain halunnut tutustua minun lapsiini. Asia ei ehkä olisi loukannut yhtä paljon jos hän ei tekisi vapaaehtoistyötä lasten parissa tai jos hänellä ei olisi veljentyttöjä, joihin kiinteä suhde. Nyt kun lasteni äiti on menossa uusiin naimisiin ja ilmoittanut haluavansa keskittyä uuteen perheeseensä ovat tytöt muuttamassa luokseni. Arkeni on suhteellisen haastavaa aikatauluttamista nykyiselläänkin ja koen, että minulla ei ole energiaa yrittää pakottaa aikuista, itsenäistä ihmistä tutustumaan lapsiini.
Kaipaisin kuitenkin parisuhteessa henkistä tukea; ihmistä kenen kanssa olisi luontevaa puhua myös huolistani, murheistani ja peloistani liittyen lapsiini. Sitä ei voi mielestäni aidosti olla ihmisen kanssa, joka ei heitä tunne. Arjen rutiineihin en koe tarvitsevani apua. Jos toinen haluaa esim. joskus auttaa harrastuksiin viemisessä tai hakemisessa, niin se olisi tietysti hienoa, mutta tytöt osaavat myös kulkea itsenäisesti julkisilla. Itselläni on vielä reilu vuosi hyvin hektistä töissä, ennenkuin työtehtävän vaihtuessa arkeni tulee tältä osalta helpottumaan. Tytöt kasvavat jatkuvasti ja muuttuvat omatoimisemmiksi.
Lopetin suhteen tylysti, mistä olen edelleen pahoillani; olisi ollut hyvä puhua asiat halki, eikä vain ilmoittaa että nykyinen parisuhde ja toisen sitoutumisen aste ei vain yksinkertaisesti riitä minulle. MUTTA. Miksi ihmeessä olisin naisen kanssa, joka ei hyväksy minua kokonaisena? lapsinenikaikkineni. Hyväksynhän ja olen halunnut tutustua hänelle tärkeisiin olioihin; lemmikkieläimistä sukulaisiin. Samanlaista naista ei vastaani tule. Olen yhä häneen rakastunut, mutta. välillä on ajateltava myös omaa jaksamistaan ja sitä saako parisuhteesta sen mitä siitä haluaa? Saatko sinä? Mitkä ovat niitä aasioita joita et saa ja onko joku niistä asioista sellainen, jonka kanssa sinun on paha elää?
Mitä teet? No kuvailemasi perusteella et tule hänestä arjen jakajaa saamaan. Valitse lapsesi ja siirry eteenpäin. Itse seurustelin naisen kanssa jolla oli 4v.tyttö. Ihan alusta-asti tyttö kuului meidän yhteiseen aikaan myöskin. Sitten oli välissä lapseton suhde ja nykyään olen suhteessa jossa vaimoni edellisestä liitosta on 9v tyttö ja meillä yhteinen 2v poika. Ja ihan alusta asti tuo puolisoni tyttö tuli osaksi arkeamme. Se on koko paketti tai ei mitään. Tietty kahdenkeskeinen aika on tärkeää mutta kyllä Se normaali oleminen perheenä on tärkeää. Helppo Se on tietty toisen sanoa, mutta tsemppiä mikä päätöksesi onkaan.