Käynnistyskokemuksia ennen LA " iso" vauva & vaikea eka synnytys?

Itse menin edellisestä raskaudesta ultra kontrolliin KSKS:n, raskausviikkoja oli 36+5 ja totesivat lapsen olevan noin nelikiloinen. En päässyt enää kotiin vaan otetiin lapsivesi näyte, jotta nähtiin keuhkojen kypsyys. Keuhkot oli kypsät joten 37+1 synnytys käynnistettiin. Kohdunsuu oli auki hieman ja kaulaa jäljellä. Kohdun suu oli auki sen verran että saivat kalvot puhkaistua. Sitten vain odoteltiin synnytyssalissa supistuksia. Jotain tipan katta annettavaa lääkettä sain, joka supistukset sitten alkamaan. Synnytys kesti 4h 40min ja en ehtinyt paljoa kivunlievitystä miettii meni ilman sitä kokonaan.

Tyttö oli tasan 4kg ja 51cm.

Ensimmäinen synnytys oli pitkä 15h ja tuli repeytymiä aika lailla.Poika syntyi silloin 39+5 ja painoi 4,4kg ja 52,5 cm.

Oli ihan kiva kun käynnistivät koska paino arvio oli suurempi kuin pojalla täysi-aikaisena. Tytön ultrissa raskausviikkojan 34+0 ja 36+5 välillä sikiö oli kasvanu ultran mukaan noin 900 grammaa.

-ja fiksumpi vkon päästä. Toivoin itse käynnistystä- esikko oli 5kg ja 52 cm ja jumahti hartioistaan- mut siitä selvittiin kuntoutuksella. Nyt 37+2 ja ens viikolla kontrolli ja jos tilanne suotuisa niin käynnistellään, noin 4 kg alkaa vekara jo varmaan olla... Tänään neuvola, vkon päästä toivottavasti nyytti jo kainalossa!!

Lähdin sairaalaan vkolla 38+1 ku yöllä lirahti lapsivettä. Odoteltiin 24h eikä synnytys käynnistyny. Lääkäri määräs sytocinon tabletteja ja niillä yriteltiin käynnistää. Tylsää oli maata sairaalassa ku mitään ei alkanu tapahtuu. Lauantaina menin ja synnys alko käynnistyy vasta 4 tabun jälkeen tiistai iltana. Näillä tableteilla ei kai ollu vaikutusta supistusten kipuun, mut tuntu musta ainakin siltä et supistusten välistä taukoa ei ollu. Ja synnytys oli kohtuu nopee ekakertalaiselle eli 9,5h.

Kaikista inhottavinta oli se oottelu, eikä supistellu yhtään vaikka lääkkeitä laitettiin!

vkolla 38 (tai alettiin käynnistellä).

Kävin äitipolikontrollissa sokerien vuoksi + esikoisen koon vuoksi, jäi hartiosta jumiin , ja nyt oli tarkoitus seurata ettei kasva ainakaan isommaksi.



LÄhtötilanne oli 2cm auki ja kaulaa 1cm jäljellä.

To ja Pe koitettiin käynnistää cytotecilla suun kautta (ei uskallettu antaa kun to yks puolikas ja pe kaks kun oli omiakain säännöllisiä supistuksia, katsottiin välillä rauhassa lähteekö itekseen käyntiin)

Sitten La oli välipäivä.

Su aamuna lääkäri päätti että lähdetään saliin oksitosiinitippaan. LÄhtötilanne oli 4cm auki ja kaulaa vähän. Tiputus alotettiin 11.30 ja alkoi supistaa säänöllisesti, kivut oli kuitenki sellasia että ei tarvinu mitään lievitystä (tosin itse synnytys ei tainnu tosiaan käynnistyä kunnolla, supisti kyllä mut ei juuri mitään tapahtunu)



15.15 lääkäri puhkasi kalvot jotta homma alkais edistyä.

JA alkoihan se.. tosi kipeä olin heti vesien mentyä, mutta vauva syntyi jo 16.20 vauhdilla. Tuli yhdellä tai kahdella ponnistuksella maailmaan, itselle ei vauhdista huolimatta tullut kuin 1 tikki, ja pystyin liikkumaan ja istumaan pian synnytyksen jälkeen, mikä oli ihanaa!!



Puudutuksia en ehtinyt saada, epiduraali kyllä laitettiin mutta alkoi ponnistuttaa heti kun se oli saatu paikoilleen , joten vaikutus alkoi istukan syntymän jälkeen ;)



Vauva syntyi siis 38+3 (esikoinen 38+5) ja oli 200g pienempi kuin esikoinen (4370g), eli 4160g ja 52cm.



Itsellä siis hyvä kokemus käynnistyksestä.



Tsemppiä ja voimia kovasti, toivottavasti saat ihanan synnytyskokemuksen!!



Pomppis ja poika 1kk tänään =)

Meidän tyttö syntyi käynnistyksellä rv 38+4 3680g ja 52cm (ultrassa arvioitiin n. 4 kiloiseksi). Kaksi päivää kypsyteltiin osastolla kohdunsuuta cytoteceillä ja kolmantena päivänä kohdunsuun tilanne (auki 2,5cm ja kaulaa 1cm jäljellä) salli kalvojen puhkaisun. Omia supistuksia oli jonkun verran, tunti odoteltiin ja laitettiin oksitosiinitippa vauhdittamaan. Supistukset olivat aika hurjia (no helvetillisiä näin suoraan sanottuna, mutta tätäkin kesti n. 1,5h kun viivyttelin epiduraalin pyytämisessä) muutaman tunnin kuluttua tipan laitosta ja pyysin lopulta epiduraalin, joka auttoi tosi hyvin. Olin ajatellu pärjääväni pehmeillä kivunlievitysmenetelmillä, mutta haaveeksi jäi! Toki ekat neljä tuntia jumppapallon päällä istuminen, liikkuminen, lantion pyöritys, hengitystekniikka, ilokaasu ja " synnytyslaulu" auttoi. ;)



Synnytykseni kokonaiskesto oli 8 h 42min. Mahdollisen seuraavan lapsen synnytyksen toivoisin lähtevän itsekseen käyntiin, mutta jos käynnistykseen päädytään, niin tämän kokemukseni perusteella menisin toistekin avoimin mielin. Tsemppiä, kyllä siitä selviää!!! :)

Itselläni esikoiseni käynnistettiin raskausviikolla 41. Vauvan kooksi oli arvioitu 4200. Käynnistelyt aloitettiin pe aamuna klo 8 ja synnytyssaliin siirryttiin vasta la klo 14 ja 17½h helvetillisten supistusten jälkeen vauva syntyi kiireellisellä sektiolla su aamuna klo 7.26 koska sydänäänet heikkenivät ja vauvan koko olikin huikeat 4850 51cm. Vauva ei ilmeisestikään mahtunut tulemaan kokonsa vuoksi. Nyt huomenna olisi raskausviikkoja 42 ja vieläkään ei luvattu käynnistystä vaikka edellisestä synnytyksestä jäi aika pelko ja vaikka edellinen lapsi oli ollut niin iso. Lääkäri sanoi että voidaan odottaa ehkä vielä 42+3. Tämän lapsen kooksi on arvioitu lähemmäs 4kg. Hieman jännittää kun tuo edellinenkin painoarvio heitti 500g.yläkanttiin. Olen menossa hyvinkäälle synnyttämään ja tähän mennessä yksikään lääkäri ei ole reagoinut äidin toiveisiin/pelkoon että ei tarvitsisi käynnistystä venyttää näin pitkään vaan yksikin lääkäri töksäytti että sivuuttaa tietoisesti äidin oireet/toiveet! Ei auta kun toivoa että painoarvio ei heitä ainakaan yläkanttiin vaan kaikki menisi hyvin ja pääsisimme huomenna jo sisään eikä taas käännytettäisi kotiin. Tsemppiä muille synnytykseen menijöille!!!

Täytynee vain luottaa tulevaan ja olla aktiivisena mukana sen minkä kykenee. Itse kuitenkaan ei kaikkeen ja oikeastaan aika vähäiseen on mahdollisuus itse vaikuttaa, asioiden kulkuun synnytyksessä siis :). Kiitos kaikille kannustaneille ja kokemuksensa jakaneille. NÄillä on hyvä jatkaa ettepäin.



Wilzu84: Ihmettelen kyllä suuresti teidän suunnan lääkäreiden toimintoja, jos todella noin vaikea saada tukea pelolleen ja ensimmäiselle vaikealle tai poikkeukselliselle synnytykselle. Ihmettelen kiukkuisena puolestasi! Olisin varmasti tilassasi aivan rikki. Tsemppiä!