Milloin mies helpoiten sortuu pettämään?

Jos sinä olet löytänyt Sen Oikean vasta vanhempana, niin se tuskin pätee kaikkiin. Itselläni on takana 2 vakavaa suhdetta ennen nykyistä, enkä niitä aiempia suhteita millään muotoa kadu; päinvastoin: niistä opin sen arvokkaan läksyn, että parisuhde ei kukoista ' itsekseen' , ellei sitä hoida. Ja tosiaan tuon asian ymmärtääkseen ei ole pakko erota kahta kertaa ensin, mulla se vaan tarvitsi sen ;)



Miksi kukaan seurustelisi, jos ei olisi valmis sitoutumaan? Eihän suhdetta ole mitään mieltä edes aloittaa, jos jompikumpi lähtee siihen vain pelleilymielessä.



Katkeran kuuloisena toivotit onnea " niille muutamille iloisille vuosille" , joita nuorena aloitettu suhde voi saavuttaa. Kyllä minä ajattelin nauttia tästä onnesta vielä vuosikymmeniä, ja ennen kaikkea muistaen sen, että a)parisuhde ei säily hyvänä ja rakastavana ellei siitä pidä huolta, ja b)yhdessäolo on ennen kaikkea PÄÄTÖS, ja hetkelliset tunnepuuskat johonkin kolmanteen osapuoleen eivät hyvää parisuhdetta kaada.



Mukavia hetkiä kaikille parisuhteessa eläville :)

http://www.vaestoliitto.fi/yksilo-ja_pariterapia/artikkeleita/?x13200=2…



Itse kyllä henk.koht. uskon, että pitkälti luonnekysymys. Osa pettää helposti, osa ei lähestulkoon milloinkaan.

Jos pelkkä " pihtaaminen" (yleensähän tähän liittyy esim. yhdyntäpelkoja tai -kipuja synnytyksen jälkimainingeissa yms.) on syy pettämiseen, ihminen tuskin on hirveän moraalinen tapaus, eli ei sellainen, kenen kanssa minä voisin olla.



Voisin kuvitella oman mieheni pettävän (jos jossakin tapauksessa pettäisi) silloin, jos hän olisi jo päättänyt, että meidän suhteemme on kuollut, ja etsisi epätoivoissaan ulospääsyä tilanteesta. Toivottavasti tällaista ei tule koskaan eteen.

Et voi väittää että kaikille nuorena suhteensa aloittaneille kävisi samalla lailla kuin sinulle. Riippuu aivan täysin ihmisestä että kuinka nuorena on tarpeeksi kypsä ja sinut itsensä kanssa voidakseen rakentaa pysyvän parisuhteen.

Oletko ajatellut sellaista että ehkä myöhemmin ja vanhempana solmitut liitot kestävät sen takia, että puolison jättäminen olisi jo riskaalimpia hommaa. on jo ikää ym. sen verran että sen uuden etsiminen voisi olla työlästä ja hanlakampaa. Ja jos haluaa perustaa perhettä vain yhden miehen kanssa niin voi alkaa tuleen ikäkysymyskin vastaan...tulee kiire lapsien hommamisessa! Tiedän ainakin kokemuksesta että monille tutuilleni on käynyt niin että se toinen tai kolmas mies ei olekaan ollut loppujen viimeksi ollenkaan sen parempi kuin se aivan ensimmäinen, mutta siinä vaiheessa on jo mietittävä omaa ikää ja lapsien hankkimista eikä vain paremman miehen metsästämistä! Siinä vaihessa tulee elämässä muut arvot vahvempina vastaan.

Ja muistetaan että jokainen meistä on yksilöitä, kukaan ei voi sanoa että mikä on kullekkin oikein ja paras tapa elää elämänsä. Koitetaan vaan jokainen elää omaa elämäämme parhaaksi katsomallamme tavalla! Onnea jokaisen elämään ja parisuhteisiin1

He hakevat kehuja ja hyväksyntää, uusia valloituksia jne. todistaakseen itselleen olevansa tärkeitä ja haluttuja. Tämä on tietenkin suurelta osin tiedostamatonta ja uskon, se että juontaa juurensa varhaislapsuuteen (ei olla saatu tarpeeksi vanhempien rakastavaa syliä ja huomiota ja etsitään sitä kaikin keinoin aikuisena). Surullista...

sellainen joka ei muuten ikinä pettäisi, voi pettää sitten kun on päättänyt että suhde on loppu ja kuollut, ja etsii ulospääsyä ja uutta alkua. Voi olla vielä virallisesti naimisissa ja asua yhdessä mutta sydämessään on jo eronnut.

Olit nuori 23-vuotiaana, mutta " parin avioliittovuoden jälkeen" eli laskujen mukaan noin 25-vuotiaana et enää ilmeisesti ollutkaan nuori, vai?? Hieman surkuhupaisaa, mihinkäs se nuoruus tuossa ajassa häviää...

Aivan kuin miehet olisivat jotain viettiensä orjia, jotka pettävät kun silmä välttää.. Kyllä ne naisetkin osaavat pettää ja pitää rinnakkaissuhteita.

Tai ehkä asia meneekin toisinpäin: Ne, jotka itse pettävät, eivät myöskään osaa luottaa toiseen.



Yksi syy on varmaan tänä päivänä niin yleinen tyytyminen. Ei etsitä sitä oikeaa vaan vain ihan kivaa. On kiire saada hienot prinsessahäät ja lapsia. Nykyään tuntuu myös olevan kumman yleistä, että kriisin jälkeen tehdään isoja ratkasuja. Ensin ollaan laittamassa lusikat jakoon ja sen jälkeen mennää kihloihin/naimisiin, tehdään lapsi, hankitaan asunto... Ja sitten muutaman vuoden päästä ihmetelläänkin, miksi homma ei toiminutkaan. Ihmiset on idiootteja.



Itse olen niin onnellisessa tilanteessa, että löysin ' sen oikean' . Mielenkiintoisia ihmisiä tulee tietysti vastaan niin mulle kuin miehellekin, mutta molemmat tietää, ettei arki voisi muuttua parempaan. Ei siis ole syitä pettää ja yhteinen elämä voittaa kyllä hetken houkutukset.

Minä tarkoitan, että on suuri RISKI parisuhteen kariutumiselle pettämiseen tms. jos suhde on aloitettu nuorena.



On tutkittu, että nykyihmisellä on keskimäärin 3 vakavaa avioliittoon verrattavaa suhdetta elämänsä aikana. Tämähän on päivänselvää.



Ja täällä heti jotkut yksilöt ryhtyvät mekkaloimaan, että " ei minulle ainakaan käy/käynyt näin" . Olette yksilöllisiä tapauksia kaikki, keskimäärin kuitenkin pettämisen syyt ja liittojen kariutumiset tapahtuvat ensimmäisestä vakavasta suhteesta, josta yleensä jo lapsiakin.



T. 15 vai mikä se minun aloitus nyt olikaan

Vierailija:

Jos pelkkä " pihtaaminen" (yleensähän tähän liittyy esim. yhdyntäpelkoja tai -kipuja synnytyksen jälkimainingeissa yms.) on syy pettämiseen, ihminen tuskin on hirveän moraalinen tapaus, eli ei sellainen, kenen kanssa minä voisin olla.



Että miksi mies pihtaa vaikka sillä ei pitäisi mitään kipuja olla?

Edellisessä suhteessa petin kun mies ei antanut, nyt olen naimisissa ja tehnyt miehelleni selväksi että minä lähden helposti vieraisiin jos en saa tarpeeksi, parempi pitää huolta että saan tarpeeksi.

Jos olisin mies, en todellakaan alkaisi katsoa naista joka ei koskaan anna eri tekosyiden varjolla, kuten nämä em. jotka ovat useimmiten täysin psykologisia syitä.

Minulle seksi on todella tärkeää, minulle ei ole parisuhdetta ilman sitä.



Tietysti täysin eri asia jos oikeasti on fyysinen syy ettei pysty, silti toisen voi tyydyttää käsillä ja suulla yms.

Minusta on jotenkin väärin sitoa toinen itseensä niin, että se olisi jotenkin elämää suurempi asia, jos pettää. En halua tietää jos niin käy, ja toivon, että mieheni on sitoutunut perheeseemme niin, ettei lähde toisen matkaan, mutta jos pettää niin pettää.

Vierailija:

Tai ehkä asia meneekin toisinpäin: Ne, jotka itse pettävät, eivät myöskään osaa luottaa toiseen.

Sanoit että mustasukkaiset ihmiset petää useimmiten. Näin se on!

Kun itse tekee jotain pahaa eli pettää, alkaa tietysti epäilemään kumppania " kun minä teen näin niin eikö hänkin voi näin tehdä" ?.

Säälittää katso pareja joissa toinen on tällainen ilmiselvä petturi eikä toinen ymmärrä mistä on kyse :(

Vierailija:

Jos olisin mies, en todellakaan alkaisi katsoa naista joka ei koskaan anna eri tekosyiden varjolla, kuten nämä em. jotka ovat useimmiten täysin psykologisia syitä.

Siis anteeksi mitä? Onkos psykologiset syyt jotenkin vähempiarvoisia? Psykologisista syistä johtuen en aikanaa meinannut pystyä edes seksiä harrastamaan. Mut oli aiemmin yritetty raiskata ja tästä johtuen menin paniikkiin jopa rakkaan ihmisen seurassa. Alapäähän ei yksinkertaisesti laitettu yhtään mitään, kun nämä väheksymäsi psykologiset syyt laittoivat koko alapään niin jännitykseen, ettei se vain ollut mahdollista.

Kyllä miehen/naisen tulee parisuhteessa kestää se, ettei toinen aina halua seksiä. Jos tuon varjolla lähtee vieraisiin,niin vika on itsessään eikä suinkaan partnerissa.

En pidä kuoleman vakavana asiana, pientä syrjähyppyä.- Sitä vastoin fyysinen tai henkinen väkivalta on mielestäni paljon vakavampi asia, jota en suhteessa hyväksyisi. missään olosuhteissa. Rakastan miestäni paljon ja tunnen syvää kumppanuutta hänen kanssaan, mutta jostain syystä en osaa olla mustasukkainen ollenkaan. Jos mieheni haluaisi kokea hetken hurmaa jonkun toisen naisen kanssa, ei se minulta olisi pois. En halua määrätä aikuista ihmistä enkä kahlita ketään. Uskon vakaasti, että parisuhteemme tyydyttää meitä molempia ja haluamme jakaa elämämme yhdessä jatkossakin.



Minulla ei myöskään ole mitään tarvetta muihin suhteisiin. Olen tyytyväinen itseeni, en tarvitse muiden miesten ihailua. Koen olevani rakastettu ja arvostettu mieheni puolelta ja sitä samaa tunnetta haluan välittää miehelleni ja lapsellemme.

Pettämiseen voi johtaa asia kuin asia mutta ei välttämättä se että nuorena on yhteen menty. Itse olen ollut mieheni kanssa 15v asti ja nyt löytyy 13v yhteistä taivalta sekä tusina lapsiakin.

Seksin puute on yksi suurista kulmakivistä varmastikkin pettämiseen.

Kun todellakin vaalii parisuhteen tärkeimpiä asioita niin voi välttyä ehkä todella karulta kohtalolta.

Kaikkihan me olemme ihmisiä ja tarvitsemme läheisyyttä ja hyväksyntää kaikilla mausteilla jos sitä ei parisujteessa ole niin etsii sitä muualta.

Vierailija:

On aivan typerää nykyisin mennä yhteen parikymppisenä, tehdä lapsi ja kuvitella kaiken kestävän. Naurettavaa itsensä huijaamista, ja toisaalta niinhän valtaosa kuitenkin tekee. Onnea vaan niille muutamille iloisille vuosille, jotka suhteen alussa on.

Muistelkaa sanojani sitten, kun reilut 30 vuotiaana löydätte sen oikean oikean!

" On aivan fakta, että nuorena sitoutuneille tulee kova paine, kun ikää tulee ja aikaa kuluu. Nuorena ME KAIKKI olemme raakileita, jotka hakevat kaikkea: koulutusta, työpaikkaa, asuntoa, puolisoa, perhettä jne. Koko ajan hakemista ja valintoja. Ilman muuta nuorina sitoutuneet eroavat useammin. Toista vakavaa liittoa elävät osaavat jo katsoa taaksepäin ja ovat oppineet mokista, oli ne sitten pettämistä tai keveämpää."



Tapasin nykyisen mieheni 16 vuotiaana ja nyt ollaan yli 30 vuotiaita eikä yhtään vakavaa kriisiä ole meidän suhteessa ollut! Ollaan onnellisia ja todella rakastetaan toisiamme. Kaikki vaikeudet (työttömyys, lapsen sairastuminen, useat muutot työn perässä jne.) ovat vaan tehneet meistä erottamattomampia.

Sinä tiedät vain ja ainoastaan omasta elämästäsi, tajua se! Sinun on turha tehdä itsestäsi naurettavaa esittämällä jotakin " suurta tietäjää" tai ennustajaa. Jokaikinen ihminen on omanlaisensa yksilö, jokaikinen parisuhde on ainutlaatuinen.



Nuorena aloitetut suhteet kestävät siinä missä " vanhanakin" aloitetut! Ihminen yleensä kasvaa ja kehittyy koko ajan, siis parisuhteessakin. Mikäli kaksi ihmistä ovat tarpeeksi sopivat toisilleen ja molemminpuolista arvostusta löytyy, niin suuristakin kriiseistä selvitään.



Jotkut ihmiset ovat sitkeitä, ja pysyvät yhdessä pitkiäkin aikoja vaikeuksien keskellä, kun taas jotkut luovuttavat heti vähäisistäkin syistä, iästä riippumatta! Vuosien " huonon jakson" jälkeenkin voi rakkaus roihahtaa aiempaa parempaan loistoonsa uudestaan. Kokemusta on. Me aloimme seurustella vakavasti alle parikymppisinä, nyt olemme kolmekymppisiä, avioliitossa, ja onnellisempia kuin koskaan! Epäilijät ovat jääneet perumaan sanojaan ja kateelliset ovat aina vain kateellisempia... Ja loppujen lopuksi muuthan saavat ajatella mitä tahtovat, jyvät ovat karsiutuneet akanoista aikoja sitten.