Milloin mies helpoiten sortuu pettämään?
Siis altistaako pettämiselle huono seksielämä, jatkuva nalkutus tai joku muu? Ikäkriisit jne? Tiedän kyllä, ettei voi yleistää, mutta jos vaikka joku osais omasta kokemuksesta kertoa?
Kommentit (39)
voin sanoa että sanonta " tilaisuus tekee varkaan" pitää paikkansa. ELi kun on mahdollisuus ja tilaisuus niin suurin osa miehistä käyttää sen hyväksi riippumatta perhesuhteista ja rakkauselämästä.
(minä siis petin) että mikään muu ei oikeastaan siihen aja kuin se, että ei saa tarpeeksi.
Tuntee olevansa niin helvetin huono ihminen ettei muka voi toinen edes vähän antaa joskus.
Se minut ajoi pettämään....
Kyllä se tarkoittaa sitä ettei toista rakasta jos ei sille anna, sitä mieltä olen tänäkin päivänä.
Vierailija:
voin sanoa että sanonta " tilaisuus tekee varkaan" pitää paikkansa. ELi kun on mahdollisuus ja tilaisuus niin suurin osa miehistä käyttää sen hyväksi riippumatta perhesuhteista ja rakkauselämästä.
Kyllä ne on ne jotka on puutteessa, jotka tätä tekee. Onneksi on se 1% joka ei koskaan petä, niin miehistä kuin naisistakin!
-6
että se että toinen ei anna, ei koske, ei puhu eikä hymyile. Nalkuttaa, haukkuu, väheksyy, vaatii, torjuu. Sitä alkaa olla niin rakkauden ja hellyyden puutteessa että mikä tahansa käy. Ja sen jälkeen tilaisuus tekee varkaan.
Jos on kontannut autiomaassa ja joku tarjoaa lasillisen vettä, aika vaikea siitä on kieltäytyä...
joka ei koskaan petä kuin tuon kutosen mainitsema 1%. Erilaisten kyselyjen mukaan 40-50 % ei petä.
Mies pettää jos on pettääkseen. Jos on reilu ja periaatteellinen tyyppi, ei siihen olosuhteet (känni, naisen ulkonäkö, viime aikainen saanti kotona) vaikuta.
No muutama vuosi miehen pihtausta sitten riitti minullekin.
8
kuolaa jokaisen naisen perään seksinkiilto silmissään. Oma vaimo jos hetkeksi selän kääntää niin jo nämä sankarit on yöseuraa etsimässä.
Vierailija:
Mies pettää jos on pettääkseen. Jos on reilu ja periaatteellinen tyyppi, ei siihen olosuhteet (känni, naisen ulkonäkö, viime aikainen saanti kotona) vaikuta.
Kyllä miehilläkin (suurimmalla osalla ainakin) on tunteet ja moraali. Ei voisi tehdä sellaista toiselle. Ja kun rakastaa niin ei sellaista edes halua tehdä.
Osa miehistä ja naistakin tuntuu olevan vaan niin itsekkäitä, että millään muulla kuin omalla nautinnolla ei ole väliä.
EIKÄ toisessa osapuolessa.voi oola myös kiinni pettäjän korvien välistä....huonosta itsetunnosta...seikkaluihalukkuudesta...EI TODELLAKAAN pettämistä voi selittää toisen osapuolen tekemisillä tai tekemättä jättämisillä...jokaisen aikuisen pitäisi osata kantaa itse vastuu omista teoistaan.kuinkahan moni näistä " petin koska en kotoa saanut" ihmisistä on ensin tosissaan yrittänyt muuttaa kotioloja suotuisemmaksi....tai onko ottanut huomioon syitä miksi ei toista huvita yms...
pettäjiä kahta lajia
1) krooniset pettäjät
2) suhteessa menee huonosti-pettäjät (olematon seksielämä, ratkaisemattomia ristiriitoja jne...)
Menin naimisiin 23 vuotiaana. Petin miestäni parin avioliittovuoden jälkeen työkaverin kanssa (olen siis itse nainen). Tuosta suhteesta kehkeytyi pitempi ja lopulta erosin miehestäni ja menin tämän pettämissuhteen kanssa naimisiin.
Nyt hänen kanssaan yhteistä taivalta 14 vuotta ja olemme edelleen erittäin onnellisia, kaksi pientä lasta on ja tietysti vaatii voimia huomioida miestään, mutta se on elinehto parisuhteelle, että annetaan toisille aikaa.
PETTÄJÄT OVAT USEIN nuorina sitoutuneita. Ei tiedetä elämästä mitään. Haaveillaan paremmasta. On houkutuksia. Tulee 30 v. kriisi jne.
Kun on kerran käynyt läpi avioliiton epäonnistumisen, pettämisen piinan ja löytänyt sielunkumppanin siitä huolimatta, ei käy edes mielessä pettäminen. Kyllä se näin on, että ihmisen elämässä on aina 2-3 vakavaa, avioliittoon verrattavaa suhdetta ennenkuin on oppinut virheistään ja tietää mitä haluaa.
Sori vaan nuoret idealistit, huomaatte muutaman vuoden kuluttua mistä puhun.
Tuo viestisi kertoo vain sinun nuoruuden typeryydestäsi, ei KAIKKIEN nuorten. Jos sinä olit elämästä tietämätön ja tarvitsit 2-3 avioliiton kaltaista suhdetta tietääksesi paikkasi, se ei tarkoita, että kaikki muutkin tarvitsisivat.
En ole idealisti, enkä edes nuori :)
Syyksi riittää normaali pitkän suhteen rutinoituminen ja tilaisuus!
Olen työpaikalla seurannut näitten kilttien insinöörimiesten touhuja ja suurin osa olisi valmis pikkuseikkailuun (ainakin humalassa), jos vaan joku lähtisi mukaan. Kotoa löytyy lapset ja vaimo, mutta väliäkö tuolla näköjään. Itse en koskisi varattuihin ja lisäksi nämä miehet on niin nörttejä, ettei heitä kukaan huoli. Valmiita olisivat, jos joku näyttäisi vihreää valoa!
että kun nuorena tapaa jonkun josta tykkää, voi erota ja vaihtaa siihen joka on kivempi.
Kun vanhempana ja perheellisenä rakastuu niin ei voi vain lyödä hynttyitä yhteen. Jolloin siitä suhteesta joka nuorena olisi ollut uuden suhteen alku, tuleekin vain " pettämistä" ja se loppuu omaan mahdottomuuteensa.
Vaikka et olisi idealisti etkä nuorikaan, niin asia on kuitenkin näin. Kerroin vain oman esimerkin, joka on vain pisara meressä eli hyvin tavallinen tarina. Yleisempi kuitenkin miesten parissa kuin naisten. Naiset pystyvät monesti ajattelemaan lapsia paremmin kuin miehet ja näin jää pettäminen ehkä jopa väliin.
On aivan fakta, että nuorena sitoutuneille tulee kova paine, kun ikää tulee ja aikaa kuluu. Nuorena ME KAIKKI olemme raakileita, jotka hakevat kaikkea: koulutusta, työpaikkaa, asuntoa, puolisoa, perhettä jne. Koko ajan hakemista ja valintoja. Ilman muuta nuorina sitoutuneet eroavat useammin. Toista vakavaa liittoa elävät osaavat jo katsoa taaksepäin ja ovat oppineet mokista, oli ne sitten pettämistä tai keveämpää.
Höpö höpö siis nro 16, tulit vain huolestuneeksi, kun olet itse solminut nykyisen suhteesi nuorena ja pelkäät nyt miten joskus käy.
On aivan typerää nykyisin mennä yhteen parikymppisenä, tehdä lapsi ja kuvitella kaiken kestävän. Naurettavaa itsensä huijaamista, ja toisaalta niinhän valtaosa kuitenkin tekee. Onnea vaan niille muutamille iloisille vuosille, jotka suhteen alussa on.
Muistelkaa sanojani sitten, kun reilut 30 vuotiaana löydätte sen oikean oikean!
Siis vain jotain 20v vai 25v vai jopa 30v? Siis, kun puhutaan nuorena naimisiin menneistä tms.
odottaa sitä, että avioliitto ja perhe-elämä räjähtää pilalle, kun olen mennyt sitoutumaan nuorena (kiinteä seurustelu alkoi 16-kesäisenä, naimisiin mentiin 22-vuotiaina)??
Ollaan miehen kanssa molemmat nyt 41 eikä pettämiskriisejä ole ollut ja kumpikin on suhteeseen ja perhe-elämään yleisesti ottaen tyytyväisiä.
jos toinen ei osoita minkäänlaista kiinnostusta toisen tyydyttämiseksi.
Makaa vain selällään ja odottaa puuhien loppumista.
Kaikkihan meistä haluaa olla haluttavia.
-Ei siihen kai paljon muuta tarvi.