Lue keskustelun säännöt.
Kenen kaikkien lapsia voit rehellisesti sanoa rakastavasi?
Kommentit (19)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on raakaa, mutta rehellisesti sanottuna en rakasta kummilapsiani.
En rakasta kummilapsia enkä myöskään miehen lapsia vaikka heistä kaikista pidänkin.
en erityisemmin pidä lapsista yleensäkään. Omien lasten myötä olen alkanut ymmärtää niitä sen verran että en enää varsinaisesti inhoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisarillani ei ole vielä lapsia, voisin kuvitella rakastavani heitä, rakastanhan sisarianikin. Ystävien lapsia en rakasta, en tunne heitä tarpeeksi läheisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikkusiskon lapsi on aivan ihana. Tykkää minusta ja lapsistanikin tosi paljon.
Myös veljeni lasta.
Ja yhtä kummilapsistani.
Muista lähipiirin lapsista pidän, mukaan lukien mieheni lapset, kummilapset ja muut sukulaislapset. Yhdestä kummilapsesta en pidä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rakastan siskoni kolmea lasta, joista erityisen paljon esikoista joka on kummipoikani. Samoin veljeni poikaa rakastan paljon. Yhden serkkuni lapsia rakastan myös.
Mutta siinäpä ne.
voisin kuolla heidän puolestaan. Muiden lapsista sitten pidän, heistäkin kovasti. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempieni lapsia, eli sisaruksiani sekä sisarusteni lapsia.
Rakastan myös sitä pientä elämää, joka kasvaa masussani juuri nyt.
rv 15+1
Lisäksi veljieni lapsia ja toiseltakin puolelta yhtä meidän lasten serkkua. Olen miettinyt, miksi juuri tätä serkkua rakastan, mutten muita. Syynä lienee se, että olen ollut ensinnäkin enemmän tämän lapsen kanssa tekemisissä, ja toiseksi olen ollut todella huolissani hänen elämäntilanteestaan eräässä vaiheessa. Siinä se rakkauskin on kehittynyt. Veljieni lapsiin tuntemani rakkaus on enemmänkin geneettistä laatua, heitä olen rakastanut heti syntymästä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se tuli taas tänään selväksi, kun oli vieraita lapsia kylässä.
Omiakin vain rajallisesti l. joskus tuntuu etten kestä katsoa niitä silmissäni.
Kaverien lapsiin suhtaudun peruspositiivisesti (paitsi joihinkin yksittäisiin kamaliin), mutta ei se tunne kyllä RAKKAUTTA ole.
Yksi ystäväni kerran väitti rakastavansa mun lastani (joka on hänen kummilapsensa), mutta mun on vaikea uskoa että se olisi oikeasti totta.
Hassua sinänsä, että tämän lapsen on synnyttänyt nainen, jota voisin vihata, jos jotakuta niin säälittävää voisi vihata. Kuinka hänestä onkin voinut saada alkunsa niin ihana ilmiö kuin mieheni lapsi!
Jos olisi täti, uskoisin, että veljeni lapset olisivat aika tärkeitä.
Rakastan erittäin paljon parhaan ystäväni poikaa sekä veljeni lapsia.
Lisäksi rakastan (hieman lievemmin tosin, nuo edellä mainitut ovat minulle kuin omaa lihaa ja verta) yhden ystäväperheen lapsia sekä lähes kaikkia serkkujani ja heidän lapsiaan ja lisäksi miehen puolisiskoa.