Kotiäidin huono omatunto omasta ajasta...

Minulla ei vielä sitä omaa aikaa juurikaan ole, mutta alamme tosissamme järjestämään ennen kuin sekoan lopullisesti. Meillä on kolme lasta, vanhin 3v, ja olen viimeisen vuoden ja ylikin ollut 24/7 lasten kanssa. Kerran pari kuussa käyn lenkillä, todella harvoin missään muualla. Pääsisin kyllä vaikka lähes päivittäin ainakin pienelle lenkille, mutta omatuntoni ei salli. Mieheni olisi ihan mielellään lasten kanssa, aika vähän hän ehtii heitä näkemään. Mitään riitaa meillä ei asiasta ole koskaan ollut. Tiedän että mieheni pärjää lasten kanssa hyvin, jopa paljon paremmin kuin hermoheikko äiti. Kuinka voisin hyvällä omallatunnolla ja mielellä lähteä esim. illalla jonnekin ja jättää iltapalat ja nukkumaanmenot miehelleni? Olisiko se väärin lapsia kohtaan, kun ovat tottuneet että äiti on AINA kotona? Miksi tunnen velvollisuudekseni olla AINA kotona?