Vajaa 2-vee tönii ja tuuppii muita lapsia

Tekstisi oli kuin minun kirjoittamani. Eli meillä poika on 1v7kk ja myös erittäin eläväinen ja villi. Ja minä kammoksun kerhoja, puistoja ja vierailuja juuri siitä syystä että poikamme tönii, repii, vetää tukasta ja ei anna lelujaan, mutta ottaa kyllä niitä toisten käsistä. Eli siis tarjolla on vain vertaistukea, neuvoja odotan minäkin muilta. Aina puutun asiaan ja kiellän ja ohjaan miten pitäisi olla mutta usein turhaan. Pienempänä poikamme myös puri mutta se on onneksi jääänyt pois. En käsitä mistä moinen käytös voi johtua, muutakuin temperamenttisesta luonteesta. Neuvoja siis odotellaan täälläkin!

Minä olen myös ymmälläni, että mistä moinen käytös johtuu, kun kotona emme käytä fyysistä väkivaltaa, ja poika on esikoinen, joten sisaruksilta ei ole myöskään tuollaista oppinut. Välillä tuntuu, että kaikkien muiden lapset ovat kilttejä ja rauhallisia, ja muut vanhemmat mulkoilevat kerhoissa ym. ja se tuntuu todella pahalta, tekee tosiaan mieli hautautua kotiin pois muiden katseilta.



meillä poika on myös todella temperamenttinen ja voimakastahtoinen, olen ajatellut myös, että johtuu siitä, mutta silti tuntuu jotenkin niin käsittämättömältä tuollainen agressiivisuus....

Joo siltä minustakin tuntuu , että kaikki muut lapset ovat niin kilttejä ja rauhallisia, ja meitä katsotaan paheksuvasti yleisillä paikoilla. No ainakin meitä on nyt sitten kaksi äitiä täällä, joiden lapset ovat tällaisia vilpereitä. Katsoin muuten äsken Dr Philiä. Siinä oli lapsi muistaakseni 15kk, joka löi,potki ja oli muutenkin uhmakas. Dr Phil oli sitä mieltä, että käytös johtuu mm. vanhempien stressistä ja huonoista väleistä. Pisti miettimään, että onkohan meilläkin sitten näin? Kyllä tää lapsen syntymä on ollut aika moinen stressi kaikkine yövalvomisineen ja koitellut suhdettakin. Pitäisikö vaan siis ruveta hoitamaan itseään ja suhdettaan, jos lapsenkin käytös sitten muuttuisi. Tiedä häntä....

Meillä tyttö alkoi 2-vuotiaana olemaan tosi väkivaltainen muita lapsia kohtaan. Löi, potki, töni ja heitti hiekkaa muiden päälle heti jos tuli vähän erimielisyyksiä esim. jostain lelusta. Joskus jopa ihan ilman syytä, varsinkin vieraita lapsia. Tuttuja kohtaan käyttäytyi nätimmin. Eipä siinä muuta voi kuin kieltää ja jos ei kiellot auta eikä yhteisleikki onnistu, niin poistua paikalta muita lapsia kiusaamasta. Ja kannattaa yrittää vähän ennakoida tilanteita ettei lapsi pääse satuttamaan muita.



Lohduttaa voin, että menee ilmeisesti kuitenkin aikanaan ohi. 2,5-vuotiaalta leikit onnistuu jo paljon paremmin. Ja teidänpä yhden tutun lapsen, joka myöskin 2-vuotiaana oli aivan mahdoton (saattoi yhtäkkiä tulla lyömään ilman mitään syytä) ja kuitenkin 3-vuotiaana parempikäytöksistä lasta sai melkein hakemalla hakea. Eli eiköhän tuokin jotenkin siihen uhmaikään liity.



Meillä myös erittäin vilkas, energinen ja temperamenttinen lapsi. Kotona ei ole koskaan käytetty fyysisiä kurituskeinoja, mutta jostain ne lapset näköjään tuon lyömisenkin kuitenkin oppii.

Helpottaa hieman, kun tietää etten ole ainoa tämän asian kanssa painiskeleva. Yritän itseäni lohduttaa sillä, että menee toivottavasti ohi jossain vaiheessa. Tottakai sitä jokainen toivoisi, että oma lapsi olisi hyvin käyttäytyvä ja muiden hyväksymä. Se tuntuu itsestä vaan niin pahalta, kun muut arvostelevat ja tuijottavat paheksuvasti. Omaa lastaan kuitenkin rakastaa yli kaiken.Ehkä tämä tästä ajan mittaan helpottaa... Jaksamista kaikille uhmistenne kanssa!!!!!

voisko johtua turhautumisesta, kun itsensä ilmaisu ei vielä ole ehkä kohdillaan. Lasta esim. harmittaa joku tilanne, eikä osaa ilmaista sitä oikein muuten kuin tönimällä...



Se ainakin selittäisi mielestäni sen, että on ohimenevä vaihe. Kun puhetaidot ja muut sosiaaliset taidot vähän kohentuu, niin alkaa toi väkivaltaisuuskin jäämään...



T: MrsH

Poikani on 2,5v., ollut ennen lähinnä arka ja vetäytyvä muiden lasten kanssa. Nyt sitten, kun on hoidossa ollut puoli vuotta ja täysin kotiutunut sinne, niin välillä kuulemma tönii ja sotkee muiden leikkejä. Yhdessä päiväkodin henkilökunnan kanssa olemme pohtineet asiaa ja tulleet siihen tulokseen, että

- poika haluaisi kovasti mukaan leikkiin, mutta ei osaa vielä muuten osallistua kuin fyysisellä kontaktilla

- häntä harmittaa, kun muilla on kiva leikki

- hakee välillä näin ikävillä tavoilla huomiota hoitajilta, joilla on nyt uusia lapsia (syksyllä meidän lapsi oli pienin ja uusin ja sai ehkä siksi hiukan enemmän huomiota)

- tönimistä kuulemma esiintyi eniten silloin, jos samassa tilassa oli väliaikaisesti toisen päiväkodin vieraita lapsia



Lisäksi yritämme rauhoittaa illat ja antaa paljon aikaa lapselle kotona, puhua näistä asioista ja tarjota luvallisia tapoja toimia kyseisissä tilanteissa (esim. voit silittää kaveria/sanoa moi/sanoa, että haluaisit mukaan leikkiin). Voitte uskoa, kuinka ihanaa on sitten kuulla, kun hoitaja kertoo hyvin menneistä leikeistä! Oletan ja toivon, että tämä on vain yksi lukuisista kehitysvaiheista, jossa lapsi testaa rajojaan monella tapaa, myös suhteessa toisiin lapsiin. Johdonmukaisuus ja rauhallisuus tuottaa kyllä aikanaan tulosta.



Meilläkään ei käytetä väkivaltaa missään muodossa, mutta tuo jonkun mainitsema vanhempien stressi on mietityttänyt. Uskon, että sillä voi olla hyvinkin suuri vaikutus lapseen. Olen sitä mieltä, että lapsen kuullen voi hyvinkin vanhemmilla olla sanaharkkaa, kunhan lapsen nähden myös sovitaan riita.



Kyllä vanhemmuudessa riittää haastetta.



- Reeta