**KOLIBRIT** viikko 6

Lueskelin tuossa tuota palstan slangia ja oon taustaillut hetken, mutta kai minä uskaltaudun jo ilmoittautumaan uudeksi kuumeilijaksi. Haaveilija en taida olla, kun mieskin on mukana projektissa :). Meillä on siis kaksi muksua (tyttö 01 ja poika 04), joten taidan siis täyttää kolibrien mitat.



Meillä on sellainen maltillinen tahti projektin kanssa ja toiveissa olisi tärppi tässä kevään aikana. Itse olen vielä kovin varovainen ja vielä hieman pelokas näiden raskaussuunnitelmien kanssa, kun aikaisemmat raskaudet ovat olleet niin kovin rankkoja alkuajan holtittoman pahoinvoinnin vuoksi, mutta pikkuhiljaa ajatus kolmansista pikkuvarpaista taitaa viedä pelolta voimat!



++Plussatuulia toivotellen++

-Sansku

Uskaltauduin sitten tekemään testin kun on ollut nin outo olo jo hetken aikaa, mutta negaa näytti..

Omituinen olo johtuu siis jostain muusta!

Mutta ei sen plussan aika vielä ollukkaan, kun vasta huhutikuussa joten en oo kauheen pettynyt!! (niin vissiin..)



Tervetuloa joukkoon uudet projektilaiset minunkin puolesta!!

Plussia oli taas sadellut, ihanaa!!! Onnea teille onnekkaille ja jarrusukkia masukeille!



Uusille " listautuneille" , tervetuloa! Kivaa, kun saadaan lisää kolibreja!



2xx. täällä aika samoissa fiiliksissä. Torstaina testasin clearbluella kirkkaan negan, viimeistään lauantaina odottelin tätiä tulevaksi (silloin olis ollut 16 päivää olettamastani oviksesta). No, eipä tullut täti lauantaina, ei sunnuntaina, eikä eilenkään. Nyt olis sitten kaapissa se tuplapakkauksen toinen testi odottamassa ja mietin, että uskaltaisinko huomenaamulla testin tehdä. Oireita ei ole suuntaan tai toiseen, toivon niin kovasti plussaa, että pelottaa se mahdollinen negatulos... Mies palaa huomenillalla matkoilta, joten olishan se ihana antaa positiivinen testi " kotiintulolahjaks" , toisaalta negatestin jälkeen voi kyllä olla aika kiukkunen akka vastassa...:). No, ehkäpä aamu on iltaa viisaampi eli katsotaan, millaiset fiilikset on huomenaamulla. Plussasäteitä sinne ja kaikille muillekn piinailijoille!

Onpas täällä vähän meitä kolibreja...onko kaikki karannut tuonne yhteisöön. Joo itsekkin sinne kyllä kirjoittelen mutta ajttelin silti jatkaa täälläkin!



Antzun plussasta innostuneena kävin minäkin ostamassa apteekin oman testin! Tarkoitus oli säästää se viikonloppuun tai ensi viikon alkuun, mutta toisin kävi...

Aamulla testasin sillä puhtaan negan :(

Okei ehkä vähän hätäinen oli kun nyt on kp 31/28-35...joskus vielä pidempikin...

Aina on tietenkin toivoa kun ei tädin tulostakaan ole mitään merkkiä!



En osta nyt mitään testiä ainakaan viikkoon, odottelin ihan rauhassa, mitä tapahtuu!



Pidän kaikille peukkuja pystyssä ja erityiskiitos siilivaimolle tsempeistä!

Ei kai kaikki ole siirtyneet vain ja ainoastaan sinne yhteistöpuolelle??? Tulkaa pliis edes joskus täälläkin käymään...



Meillä oli tänään oikein aamujen aamu tänään, kaikki klassiset kohtaukset piti järjestää ennen kuin mamma pääsi töihin. Taivaan kiitos mies palaa ensi yönä matkoilta, multa alkaa loppua pinna... Pojat ovat pääsääntöisesti aivan ihania, mutta tänä aamuna, voi perhana sentään... Ehdottomasti piti päästä kerhoon ja hoitotädin luokse stigalla. No, ei muuta kuin vanhempi (3v) stigan päälle ja nuorempi (vajaa 2) ilmoitti kävelevänsä. Lähdimme kävelemään, mulla yhdessä kädessä stiga ja toisessa hoitoreput ja koira. Päästiin just sen verran eteenpäin, ettei kotiin kannattanut kääntyä kun isompikin ilmoitti kävelevänsä. Ei kuin pois stigan päältä. Siitä 5m eteenpäin pienempi kieltäytyi kävelemästä, mutta ei suostunut menemään myöskään stigan päälle. Maahan pitkälleen ja kiljumaan " äiti syliin!!" . Yritin selittää , ettei ei nyt onnistu, äidillä on kädet täynnä. Kaunis selitys ei onnistunut, isovelikin hermostui ja ei muuta kuin huutavat kakarat kasaan stigan päälle ja vetämään. 5 metrin välein pudonneen pinon uudelleen kasaus stigan päälle ja hop, etiäpäin.. Huonoa omaatuntoa potien tunnustan, että ilolla jätin lapset hoitotädin huomaan tänä aamuna... Mutta eiköhän nämä tunnekuohut tästä päivän aikana laimene ja iltapäivän puolella kipitän jo pää kolmantena jalkana hakemaan kullanmurujani kotiin:).



Omaa napaa, tein sen toisen kaapissa olleen clearblue testin tänään, kirkas nega pamahti jälleen:(. Mä en tajua!!! Tosiaan kuvittelin sen oviksen bonganneeni 20.1., tätiä ei kuulu, näy tai tunnu, mutta silti vain negoja tipahtelee. Harmittaa. Kp:t huitelee nyt kai jossain 38 tietämillä, viime kiertohan mulla oli 50 (eka pillereitten jälkeinen kierto). Oon nyt vähän kahden vaiheilla, että lunastanko sen clomireseptin apteekista vai enkö. Toisaalta, eipä noita clomejakaan voi aloitella ennen kuin täti ilmestyy... Tää on niin syvältä, argh! 2 edellistä raskautta siis alkaneet heti ekasta kierrosta luomusti, nyt olen lähes epätoivon partaalla, kun tällä kertaa näin takkuaa...Hitto.

Ja pahoittelut negasta, ollaanpa me nyt " samiksia" :). Ei kai tässä auta muu kuin vaan odotella ja pitää peukkuja, kuten sanoit, niin kauan kuin tätiä ei näy, on vielä toivoa. Viikon päästä ajattelin minäkin testata seuraavan kerran, jos tarvii. Alkaa muuten mennä omaisuus näihin testeihin... Täällä sormet ja varpaat ristissä meidän molempien (ja kaikkien muidenkin kuumeilijoiden) puolesta!

No joo...enhän mä nyt tosissaan. Kaikki mukaan vaan! Kyllä tänne meitä mahtuu!



Joo minäkin kuskasin meidän pojat hoitoon...hyvin meni siihen saakka kunnes esikoinen huomasi pph:n pihassa, että hänellä ei olekkaan mitään omaa lelua mukana...siitäkös se huuto alkoi..." äiti, mä haluan lelun!" " äiti mennään kotiin hakemaan lelu" ja sitä rataa sisälle asti, jossa poika rimpuilusta huolimatta saatiin riisuttua...isoveikan esimerkistä kuopuskin oli lähes itkun partaalla ja suu mutrulla... siinä vaiheessa tämä äiti sanoi heipat ja lähti kiiruusti ulos!

Että se voi joskus olla hankalaa...

Pientä syyllisyyttä kyllä tunnen kun työttömyydestä huolimatta vien lapset hoitoon (12pv/kk), mutta tämä sen takia, että jos vaikka kohta jotain töitä taas saan niin on tuttu hoitaja ja hoitopaikka jo valmiina!



Nyt on pakko alkaa kattelemaan jotain sapuskaa itelleen kun alkaa jo ihan heikottamaan...



...ja sitten siivoamaan!

Minä täällä edelleen, heis =D! Kävin kyllä äsken kirjautumassa yhteisöön, mutta aion silti täälläkin ahkeraan vierailla (ajan puitteissa...)

Tänään olisi kp 31/30, tätiä ei näy. Eikä ole tuntemuksiakaan. Ajattelin tehdä uuden testin lauantaina, toivottavasti tuo sunnuntain (selkeä) haamu saa vielä vahvistuksen :)!



Kotona ollaan, kun on tuo kuopus taas kipeä... Esikko on hyvin terveenä pysyvää sorttia, kuopusta vaivaa usein nuhakuume. Korvakierteiltä meillä ollaan säästytty onneksi!! Toivottavasti näin jatkossakin...



Hyvää tiistain jatkoa kaikille Kolibreille! Ehkäpä ensi viikolla uskaltaudun tuonne odotus-puolelle...



himppu kp 31/30 tai rv 4+2

Minäkin kirjauduin yhteisöön, mutta jotenkin tänne vaan on tutumpi tulla.. Eikä siellä nyt minun mielestä (ainakaan eilen) kaikki olleet, mutta ei täälläkään näy...?? Minne kaikki (melkein kaikki) on kadonneet? :O



Pahoittelut negasta, olikos se 2xx (justhan mä luin, voi urpo, että voi olla lyhkänen muisti...*nolona*)! Ja olikos siilivaimolla sama juttu *edelleen lahopää, sori*



Tänne ei ihmeempiä, viikon verran pitäisi jaksaa odotella ennen kuin selviää, miten tällä kertaa kävi... Kääk! Välillä on sellanen outo varma " raskautunut" olo, mutta sitten taas iskee Mr.Epätoivo ja tuntuu että TUSKIN on onnistunut ja alkaa masentaa jo valmiiksi... :/ Ja eilen tuli pakokauhu, että JOS oonkin raskaana, niin APUA, haluanko edes varmasti olla raskaana... Kamalaa! ;D Ja ihan sekavaa.. Jotenkin vaan pitäis tämä loppuviikko kuluttaa, niin ettei KOKO AJAN ehtis miettiä tätä asiaa! Helpommin sanottu kuin tehty.... *huok*



Hoh, lapset hyppii seinille, ties milloin on viimeksi päästy pihalle... :/ Saisi nuo pakkaset vähitellen helpottaa! Taas täytyy mennä väliin, moiiiiiiiiiiiiiiii......



-Jede kera kp 20/26-28 (kai)

Ja ensiksikin pahoittelut negaa testanneille. Älkää vielä luovuttako, kyllä niin kauan on toivoa kun tätiä ei kuulu ei näy... Eli peukut ja varpaat pystyyn teidän puolesta.



Itselläni tämä kuume ei ole mihinkään hellittänyt vaikka mies ei olekaan mitenkään yhteistyökykyinen kanssani tässä asiassa... Tosin mielestäni on jonkinmoista edistystä taas tapahtunut, mutta sitten kun tosissaan yrittää keskustella asiasta niin tulee kyllä selvät sävelet asialle...



No ei auta muu kuin odotella ja katsella kuinka minun käy tämän asian suhteen!

Lapalepa:

Mulla oli sama tilanne vielä viimevuoden puolella, että itellä kauhee kuume, mutta isäntä ei ollu kiinnostunu asiasta kunhan tuhahteli aina kun kokeilin kepillä jäätä ja otin kolmosen puheeks.

Joulun jälkeen alko kuitenkin " painostus" tuottaan tulosta ja alko kuuluun jo myöntyviä vastauksia ja päästiin jo kunnolla keskusteleen asiasta!

Itelle tuli tunne ettei oo ihan yksin asian kanssa, vaan toinenkin on jo hieman mukana projektissa!

...joten tsemppiä sulle, kyllä se isäntä pehmiää ajan kanssa!



Mun tietoihin muuten sen verran muutosta, että kun viimesenä lukee että:

kolmonen vakipaikkaa vaille tilauksessa, niin sen vois vaihtaa että: yritys aloitetaan piakkoin!



Nyt täytyy mennä laittaan lapsille iltapalaa...

Nyt on sitten kp27/28. Jännitystä on ilmassa. Vielä en ole testannut, enkä tiedä testaanko huomennakaan. On kiva jännätä tulosta vielä muutama päivä :-) Tai no, kiva ja kiva...en vain kertakaikkiaan halua tulla vielä alas täältä pilven reunalta...



Viikonloppuna varmaan sitten testailen, mikäli täti ei ole tullut vieraisille ennen sitä. Pettymyshän sieltä kuitenkin tulee...



Piinailijoille malttia ja ovisbongareille tarkkoja silmiä :-)



T. Kanelisokeri, joka ajatteli tulevaisuudessa kirjoitella sekä täällä että yhteisössä...

.., mutta näin iltaisin en jaksa hirveesti kirjotella, kun koneella saa rauhassa olla. Päivällä taas on joku aina puntista kiskomassa tai syliin kiipeemässä niin kirjottamisesta ei tule mitään :)



Mulla on nyt kp 18/(26-)29 eli odotteluahan tämä vaan nyt on. Onnea muuten uusille plussille. Tämä lahopää ei kyllä muista ketä on onnitellut ja ketä ei :(

...ja nega tuli kp 28/28. Ei tule meille lokavauvaa...no, tuleehan noita mahdollisuuksia vielä. Nyt on sitten kohta 7kk yritetty eikä loppua näy.

Poistun hetkeksi takavasemmalle keräämään ajatuksiani ja tekemään jatkosuunnitelmia sekä odottamaan tätiä tulevaksi.



Toivottavasti muut piinailijat saisisivat paljon +++++++!.



T. Kanelisokeri

En ole minäkään tätä palstailua unohtanut, viime päivät on vaan olleet niin väsyttäviä etten ole koneella jaksanut yhtään kökkiä..



Pahoittelut kaikille negaa testanneille ja tsemiä uuteen yritykseen! Ja onnittelut plussanneille!



Omaa napaa..nyt menossa kp 28/?? ja kaksi päivää olen kärsinyt vaikka mistä oireista, joista vahvin on ankara väsymys, koti on kuin pommin jäljiltä, en eilen jaksanut kuin nukkua, tosin töissä oli sen verran raskaat vuorot että sekin vaikuttaa varmaan asiaan..Rinnat ovat olleet todella arat ja alavatsassa juilii, tänä aamuna kyllä menkkamaiseen tapaan, käyn tsekkailemassa tätiä vähän väliä, vielä ei oo näkyny, mutta tuntuu tulevan kyllä..En siis usko raskautuneeni, koska en saanut sitä ovisplussaakaan noilla mammaksin testeillä bongattua, sen vuoksi oiskin mukavaa jos täti jo näin ajoissa saapuisi niin voisin aloittaa ne clomit sitten kp 3-7..mitään r-testiä tuskin teen ennen vkonloppua ainakaan, kun nuo tätioireet on noin voimakkaat, lisäksi mulla on ollut molemmissa raskauksissa jo pahoinvointia ja ällötystä ennen testausta, kuopuksen kohdalla jo viikkoa ennen kuin menkkojen ois pitänyt alkaa, joten uskon sen olevan mun kohdalla ainoa ja oikea merkki kolmosesta ja sitä ei siis nyt ole :/



Kanelisokeri: Pahoittelut negasta, mutta älähän vielä heitä kirvestä kaivoon..Eikös sen tädin pitäis jo ilmoitella sullekkin tulostaan kun söit sen terot-kuurinkin?



Jede: Mulla eilen aivan samat mietteet..pakokauhulla ajattelin että haluanko todella kolmannen lapsen vai onko tää nyt vaan hetken mielijohde..mutta sitten jos/kun aloitan ne clomit niin sitten kyllä on parasta olla todella tosissaan asian kanssa....



Siilivaimo: Mulla siis oli kanssa vahvat ovisoireet, mutta testit negaa, joten en usko siis kunnon ovista olleen ja aion aloittaa ne clomit kunhan täti saapuu, olen psyykannut itseäni sen verran että oon saanut sen kauhun kaksosriskistä lieventymään, siis mullakin 2 luomuraskautta ja pco. En nyt muista minkä ikäinen oletkaan, mutta itse 33v. ja gyne sanoi että jo pelkkä ikäni vaikuttaa pco:hon ja raskautumisen vaikeuteen, vaikkei siis ylipainoa enää olekkaan..



Mutta, nyt käyn kurkkaamassa yhteisön kuulumiset, siis molemmissa aion tulevaisuudessa kirjoitella..Aurinkoista keskiviikkoa kaikille!

...ja tulin siihen tulokseen, ettei toivoa ole vielä menetetty!



Nimittäin kun sain sen ovisviivan *korjatkaa jos olen väärässä* tosi tummana kp 16, niin eikös olekin niin, että ovis tapahtuu siitä viivasta n. 2 vrkn kuluttua? Eli ovis olisi ollut kp 17-18 välisenä aikana???...ja esim. Clearbluen herkkyydellä varustettu testi näyttäisikin plussaa aikaisintaan vasta la tai su, jolloin olisi kulunut se 14vrk oviksesta.



En jaksa uskoa, etten muka olisi ovuloinut, sillä tuntemukset olivat niin vahvat. Nyt maltan ainakin sunnuntaihin saakka, jolloin testaan uudelleen, siis mikäli täti ei yllätä...toivotaan parasta!



Sori tämä omanapaisuus, mutta kun tähän ihan pakahtuu...tiedätte kyllä. Peukutuksia teille kaikille!!! ++++++ säteitä pakahduksiin saakka!

Pikaisesti poikkean täälläkin...

Ei ole ollut tungosta...



Tilanne nyt siis se, että eilen ihan menkkamaista kipua alavatsalla, mutta ei siltikään täti tullut vielä yön aikana... tietenkin joudun vähän väliä käydä kurkkaamassa vessassa tilannetta.

Kp 33/28-35 ja tein nega testin toissapäivänä, mutta kuopusta odottaessakin tein plussatestin vasta viikoilla 5+5, eli on kai tässä vielä toivoa niin kauan kun ei täti tuu!!!!!



Kuinkas te muut jotka ette tuolla yhteisössä vieraile, siilivaimo, huhuuu!?!



Plussatuulia ja tsemppiä piinailijoille!

Kävipä nimittäin niin, että mies palasi matkoiltaan tiistaiyönä, silloin tietysti jälleennäkemisen riemussa lakanat liehuivat ja kas, keskiviikkoaamuna täti sitten päätti aloittaa touhunsa. Uskomatonta, mutta totta, olen itse asissa tyytyväinen tädin tulosta. Siis sata kertaa mieluummin olisin ottanut plussan, mutta tämä nyt todisti, että taisinpa kuitenkin sen oviksen oikein bongata. Jännittämisellä sain tädin viivyttelemään pari päivää, mutta jäipähän kierto kuitenkin " vain kp39 pituiseksi" . Vähän sellainen tutina on (kun muistelen, miten edelliset raskaudet alkoivat), että mun oikea kierto taitaa olla siinä 36 paikkeilla.



Päätin olla aloittamatta niitä clomeja. Pohdin ja pähkin asiaa lääkäriystäväni kanssa ja tultiin siihen lopputulemaan, että annetaan luontoäidille vielä mahdollisuus. Eihän tämä ollut kuin vasta toka yrityskierto ja koska edellisetkin tärpänneet luomusti (vieläpä ekasta kierrosta molemmat), niin ei kai tässä ole mitään syytä, ettei nytkin onnistuisi. Ikää tuli juuri 31 ja ylipainoa tms. ei ole. Eli toistaiseksi saa tabut olla apteekissa.



Sen päätöksen kyllä tein (jälleen kerran...), että nyt pitää rauhottua tämän kuumeilun kanssa. Yritän nyt (taas...) vähentää tätä palstailua ja olla tarkkailematta itseäni jatkuvalla syötöllä. Otan käyttööni tuolta lapsettomuuspuolelta löytämäni kikan (punaviinilasillinen illassa vilkastaa verenkiertoa ja edesauttaa raskautumista), jotta iltaisin tulisi rentouduttua, eikä vain mietittyä tulevaa urakkaa petipuolella:).



Tsemppiä ja plussaonnea teille kaikille, älkää Kanelisokeri ja 2xx menettäkö vielä toivoanne *peukuttaa*!!!

Eli käväisen täällä ehkä aina välillä, mutta muutoin koitan rauhoittaa tilannetta... Menee muutoin turhaan suorittamiseksi tämä ja sitä en halua : /. Nyt lisäksi taitaa taas tuo imetys sotkea hormonitoimintaa eli pientä tiputtelua on nyt kp. 11. Voipi siis olla, ettei tuo raskautuminen ole edes mahdollista vielä tällä kropalla ja täytyy antaa ajan kulua ja odotella vaikka tuon imetyksen lopettamista.



Ja aiotaan mekin miehen kanssa viettää mukava viikonloppu punkun, ruoan ja leffojen kera...sekä viettää aika lakanoidenkin välissä, kun sattuu sopivasti pk. 12-14 tuohon viikonloppuun : ). Mulla siis ovikset noihin aikoihin, kun kierto on 27/28 päivää...



Tsemppiä vaan kaikille ja kyllä siis vielä täällä piipahtelen silloin tällöin : )

Kylläpäs onkin ollut hiljaista..

Taitaa monella olla sama tilanne; jättäydytään hetkeksi taka-alalle ja mietitään uudestaan ja toiseenkin kertaan projektia.

Mulla seilaa joka toinen päivä mieli suuntaan ja toiseen. Välillä haluais aivan hirveesti vielä vauvaa ja sitten välillä ei olekaan ihan varma asiasta.

Mikähän siinä on että juuri sitä kolmatta miettii niin kovasti?

Ite en ainakaan kahta ensimmäistä juuri miettiny, heti kun siltä tuntu niin toimeks vaan.. Nyt tulee mietittyä asioita monelta kantilta esm. pärjätäänkö rahallisesti, halutaanko vielä alottaa alusta, mitä jos ei enää saakkaan tervettä lasta ym. ym..

Eiköhän täältä kuitenkin muutama kolibri aina löydy vaihtamaan kuulumisia!