Ohimenevääkö?
Ajattelin kysyä jos joku tietää...mulla on tyttö 1v6kk ja on aina ennen ollut yhteistyöhaluinen ja syönyt ja nukkunut hyvin...mutta nyt,kaikki on ei ja äiti on tyhmä vain isi kelpaa..pelleillee,itkee joka tilanteessa missä ennen tykkäsi olla(kaupat,auto..)on alkanut lyömään,heittelemään minua tavaroilla ja kieltäytymään kaikesta! ei oo kivaa...auttakaa avutonta ja antakaa hyviä vinkkejä ettei tuu tapaa ja etten tekis jotain niin väärin et tulis hankaluuksia...oli pakko purkautua...kiitos!
Kommentit (4)
Mutta eiköhän nuo kaikkeista omapäisimmätkin jossain vaiheessa pääse ton vaiheen yli.. :) Nyt vaan selvät rajat kehiin että tyttö tietää kuka teillä on pomo. Sitä se juuri käyttäytymisellään yrittää teiltä kysyä. Ei kannata liikaa alkaa tanssia lapsen pillin mukaan, esim. jos ei halua että äiti syöttää, isi tulee, mut sit haluukin äitin.. jne. Sillon kannattaa vaan sanoa että ei, nyt isä syöttää. Älkää pelätkö sitä kun lapsi alkaa näissä tilanteissa huutamaan, se kuuluu asiaan, teet hänelle suuren palveluksen kun opetat hänet näin kestämään pettymyksiä.
Pitäisi kai yrittää löytää kultainen keskitie, kun lapsen pitää myös saada itse joskus valita, omaa tahtoa ei saa nujertaa. Mut voit antaa lapsen ite valita sellasissa jutuissa joilla ei sinänsä ole mitään väliä, esim. mikä paita laitetaan päälle jne. Kun on kiire tarhaan ja töihin, pukemisen on sujuttava nopeasti- sillon aikuinen päättää. Tai kun on aamupuuron aika ja lapsi haluaiskin juoda vaan kaakaota- silloin aikuinen päättää. Mieti silleen että jos sulla on asiaan hyvä ja järjellinen perustelu, silloin voit huoletta pysyä linjassasi vaikka kuinka lapsi huutais.
Samojen asioiden kanssa täällä pähkäillään, tyttö 2v. :)
Tuntuu että olen ulapalla näissä asioissa,kun on eka lapsi.Olen kyllä hoitanut muitten lapsia mutta nehän on aina niin " kilttejä" .no,tästä sitä oppii...kiitos hyvistä ohjeista!
niin lapsi tuossa iässä ymmärtää olevansa oma itsensä eikä vain " osa äitiä" ! Niinpä hän kokeilee kaikki mahdolliset rajat (kannattaa olla tiukkana niiden rajojen kanssa ja pitää ne selkeänä)
Myös tästä johtuu tuo " isä-vaihe" .
Kannattaa antaa lapsen päättää tietyistä asioista ja kysyä hänen mielipidettään, niin hän tuntee olonsa tärkeäksi ja oppii luottamaan omiin tunteisiinsa/päätöksiinsä (esim. laitatko punaisen vai sinisen paidan yms..)
Mutta kuten kaikki kehitysvaiheet,onneksi tämäkin on ohimenevää...=)
Hänellä alkaa nyt kehittyä enemmän tuo oma tahto ja rajojen kokeilu. Myös useasti tuossa iässä toista vanhempaa (usein isä) suositaan. Ja tietty alkava uhma-ikä. Omalla tytölläni pahin uhma oli juuri tuossa iässä ja sitä kesti 2 v asti. Kyllä se ohi menee, tiedän että äidistä tuntuu pahalta:(