MAANANTAITA SYYSVÄKI-04!! :-)

Ollaan viimeviikko kierretty suomea.Noh Helsinki ,Tampere väliä.Käyty moikkaamassa ystäviä ja sukulaisia.Oltiin mieheni siskoilla.Mukavaa olemista lapsettomien kanssa.Meidän 5 lapsosta olivat kuin mallikansalaisia.Nukkuivat kauniisti siskonpedissä yksiön lattialla.Me aikuiset pelasimme keittiössä trivial pursuitia ja oli kivaa.Maisteltiin eksoottisia hedelmiä ja viiniä=)

Oltiin ystävä perheessä kahvittelemassa ja kuulemassa uudesta tulokkaasta!!

Väsyneinä matkasta eilen sitten kotiin.On se niin kivaa kuitenkin kun on oma sänky,tyyny ja peitto.Niitä aina matkalla kaipaan.



Tänään pitäisi tulla nuorimman allergiakokeiden vastauksia.Ja hoitotuki päätöskin tuli.Tällä kertaa vei vain 2kk.Saatiin takautuvasti tammikuusta -05 alkaen.Kiva juttu sekin.Vaikkei pienen sairastaminen mukavaa olekkaan.Maalis-huhtikuussa varmaan tauotamme astmalääkitystä,katsellaan ja kuulostellaan.Sitten tietenkin on siitepöly aika ja voi olla ettei onnistu.



Iloista mieltä lisää rakkani päätös jonka sain automatkalla kohti kotia.Että kyllä meidänkin sitten täytyy vielä yksi saada.Huhtikuussa heivaan kaikki kumiukot hiiteen=)Huhtikuussa siksi jotta la menisi vuoden 07 puolelle!=)olen ihan täpinöissäni.Laskeskelin että tällä kiertotahdilla täytyy kolmet kuukautiset kärsiä ja sitten menoksi=)Toivottavasti onnistuu,yhtä hyvin tälläkin kertaa...

Yhtä hymyä kuten kuvasta näkyy...



yritin selata viikonlopun pinoja huonolla menestyksellä,huomiota hajoittaa pikkumies tossa lattialla.Mutta jotain jäi mieleen.

Joku(voi anteeksi kun en muista nimimerkkiä)Mainitsi kohdunvuokrauksen.

Mä en kertakaikkiaan siihen pystyisi!!!!En pystyisi luopumaan kantamastani lapsesta.Mutta on ihmeellistä ja hienoa että joku voisi ajatella tekevänsä niin sellaisen hyväksi joka ei itse lasta kykene saamaan!!!!Jäin asiaa oikein pohtimaan...

Sukulaiseni odottivat yli 5v adoptiolastaan ja kun tieto lapsesta tuli niin meinasivat viranomaiset juuttua vanhempien ikään joka oli odottelu aikana noussut yli 40 vuoteen.Mutta onneksi odotus palkittiin ja saivat ihanan mustatukkaisen tytön!!!





Mutta nyt mun kaikki tupperit,kipot ja kupit sekä paistin lastat ja kauhat on leviänä lattialla...

L+5

Viikonloppu: http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=6364261&p=&mpage=3&tmode=…



Eikäs. sanoo Pyörsky :) Eikäs, eikäs kumotakseen kaiken, mihin voi sanoa joopas. Ja nauraa päälle.



Tea, harmi niitä kuukkeloisia :( Minä uskon, että kaikelle on tarkoituksensa, myös sille, että teille tulee joku eri tyyppi, kuin se joka nyt olisi tullut. Jospa ensi kierrolla olisi " oikea tulokas" tarjolla :) *hali*



Mimmulille erityislähetys jaksamista rakentamisen kanssa!



Kohdunvuokrausta Lila (?) pohti. Eräs ystäväni kärsi lapsettomuudesta, hänelle tehtiin lukuisia keinohedelmöityksiä jotka eivät " onnistuneet" . Olin silloin itsekseni Ykkösen ja Kakkosen kanssa. Tuntui tosi epäreilulta, että jotkut eivät saa kovasti toivomaansa lasta ja minun kohtuni oli aivan joutilaana. Leikittelin ajatuksella toimia kummilapsen kasvualustana... Vieraalle ei ikimaailmassa, mutta sydänystävälle olisin ainakin vakavasti harkinnut. Pari erosi, joten sitä vakavan harkinnan paikkaa ei sitten - ehkä onneksi - tullut. Nyt ystävälläni on uusi mies ja kolme luomulasta :)



Muut asiat unohtuivat kokonaan edellistä kappaletta kirjoittaessa...



Lisää kahvia minulle nyt.



Jatu, joko aamukahvi on juotu?

Kriisi. Kotona. Jätän netin väliin vähäksi aikaa, ellen töissä ehdi katsoon. Pakko alkaa panostaa parisuhteeseen. Eilen en jaksanut innostuu miehen läheisyys yrityksistä ja yön oli miettinyt rakastanko häntä enää ollenkaan. Soitti aamulla perääni kun lähdin töihin...Tosi paha olla. Kun ei vaan jaksa innostua mistään, töissä illat ja viikonloppunakin. Huono omatunto lapsistakin ja ajanpuutteesta. Ajaa passiivisuuteen ja innottomuuteen. Mitä keksisin? Nettiin en koske illalla enää jos mies kotona. Sanoi itsekin tän olevan kaiken pahan alku ja juuri, kun ei olla yhdessä ja tehdä yhdessä mitään, ees töllöä katsota yhdessä. Oiekassa on. Ja samanlaisia fiiliksiä mullakin on ollut pitkän aikaa, toisaalta hyvä että itse tajuaa sen nyt. Siis mieskin. Oisko kukat kotiin tyhmä idea, mukaan kortti: Rakastan Sinua? En tiiä. Pakko löytää aikaa...keksiä jotain.





Got to work

Tuttis

Naisena päätät heti, että kone pysyy kiinni ja haluat panostaa suhteeseen ja pyytää anteeksikin mieheltä. Tekisikö mies niin, meillä ainakaan ei usko koneen ja puhelimen orjauttavaa vaikutusta. Tsemppiä! Mun mielestä kukkia miehelle on ihana ajatus! Olen itsekin sitä joskus harkinnut.



Kohta pakkaseen esikoista hakemaan...



Tea, tsemppiä yritykseen! Jospa sieltä tulee lopulta ihan loistotyyppi, kuten Aija sanoikin:)



T: Ynis

Nämä päivät ovat todella syvältä kun ei pääse ulos!! Tyttö on todella rasittava, kitisee ja inisee koko ajan. Täällä ei myöskään viihdytä ollenkaan itsekseen, koko ajan pitäisi olla tytöllä viihdytystä tai leikittäjä. Voisin tietenkin tehdä muuta kuin roikkua täällä koneella mutta .. Kun en päässyt koko viikonloppuna koneelle niin .. :)



Pikaisesti olen vain silmäillyt pinot. Täytyy lukea tarkemmin kun tyttö on päiväunilla. Mutta voimia kovasti ainakin Tuttikselle!! Ei se ole helppoa tuo työn, kodin, lasten ja parisuhteen yhdistäminen/hoito. Työt vievät todella voimia muulta (ihan pelottaa etukäteen myös mitä tapahtuu kun itse palaa töihin ..) Toivottavasti saatte asioita selvitettyä kahden. Varmaan hyvä idea sopia että iltaisin panostaa sitä vähää aikaa sitten lasten mentyä nukkumaan sille kahdenkeskiselle ololle, ei sen kai tarvitse sen kummempaa olla kuin istua vaikka toisen lähellä/kainalossa ja jutella niitä näitä.



Ja Tealle, onnea ensi kiertoon. Kyllä se vielä tärppää.



Ja Mimmulille jaksamista rakentamiseen, onneksi voitte jo nauttia kättenne töistä; antaa varmasti toivoa kun näkee että valmista tulee!



Ja toivottavasti vapaalla olleilla mammoilla on ollut mukavaa miehiensä kanssa tai ystäviensä seurassa.



Me olimme lauantaina laskettelemassa Himoksella miehen kanssa. Oli tosi ihanaa olla kahdestaan! Pakkasta oli mutta ei haitannut kun oli hyvin varustautunut. Nautimme välillä myös lämmittävät rommikaakaot :) Ja NIIIN ihana tunne tuli rinteessä, huomasi kuinka paljon on laskettelua kaivannut! Tytölläkin oli mennyt kivasti mummilassa, oli syönyt reippaasti ja nukkunut kunnon päiväunet.



Tytöllä oli perjantai-iltana joku 3 tunnin huuto/kipukohtaus. Alkoi huutamaan täyttä kurkkua n. ½ tuntia sen jälkeen kun oltiin laitettu nukkumaan. Luulin ensin, että pelkää kun on melko outo paikka (oltiin siis mummilassa - tosin on se siellä aika usein meidän kanssa vieraillut). Mutta ei se sitten siltä vaikuttanut. Huuto oli tuskaista ja tyttö kiemurteli mun tai miehen sylissä raivokkaasti, potki ja sätki. Oltiin jo soittelemassa paikalliseen päivystykseen, että mitä tässä tehdä. Näytti aika pelottavalta jo. Mutta sitten - noin 3 tunnin lähes non-stop-karjunnan jälkeen teki aivan valtavan kokoiset kakat (vähän oudun hajuinen ja lievästi löysä). Sen jälkeen olo hiukan helpottui, tyttö rauhoittui nukkumaan. Mutta sitten yöllä heräsi pariin otteeseen huutamaan puolen tunnin ajan. Aamulla teki taas jatkoa illan kakkaan, heh. Ja sitten olikin taas oma iloinen itsensä. Ja uskallettiin lähteä miehen kanssa kun ei vaikuttanut enää kipeältä. En tiedä, kaipa se oli jokin nopeasti ohimenevä vatsapöpö. Koska seuraavan päivän oli OK ja söi sekä nukkui hyvin, myös seuraavan yön.



Että tällaistä täällä. Kiva oli tulla kotiin takaisin ja kiva olla taas täällä :)



Pakko mennä nyt, tyttö hermostuu yksin.



Alli

Kyllä minäkin voisin sanoa Eikäs eikäs näille menkoille. Kiitos Ayap, tuosta näkökulmasta, että näin on ehkä tarkoitettu.



Mies menee tänään työhaastatteluun. Hyvä työ, vakituinen, ok palkka. Miinus: kesälomia ei tietenkään tule ellei ota palkatonta. Isompi miinus: typylle täytyy etsiä ihan oikea päivähoitopaikka, mies ei olekaan kesää kotona. Nythän päiväkotipaikka ihan kotimme läheltä on elokuun alusta varattu, toivottavasti saataisiin sitä aikaistettua. Onneksi on vielä 4 kk aikaa.



Vähän kyllä tuntuu raskaalta, että elämän " isot" suunnitelmat muuttuvat jatkuvasti. Eipä pääse tylsistymään. Munkin täytyy ruveta kohta sairaalapaikkaa (siis työ-, toivottavasti ei potilas-) itselleni miettimään, jos pikkukakkosta ei ala kuulumaan. 6 kk sairaalatöitä tekemättä, jotta saisin lopulta virallisen laillistuksen. Byrokraattinen asia, joka ei vaikuta oikeastaan mihinkään paitsi siihen että saisi pirtua kirjoittaa...



Niin siitä nukuttamisesta. No. Vauhtia piisasi tyttölapsessa varsin paljon. 22 vietiin omaan sänkyyn ja mies istui vieressä rauhoittelemassa. Ei itke, muttei tajua yhtään että ois tarkoitus nukkua. Seisoi sängyssä ja halaili isää. Välillä tutki uutta sänkyään. Oven takaa kuulosteltuna isä ei kuulosta kovin määrätietoiselta ja tyttö taatusti aistii tämän. 22.40 äitin on pakko päästä nukkumaan, joten menin makuuhuoneeseen (jossa typynkin sänky on, aateltiin että nukahtais paremmin siinä samassa huoneessa johon on nytkin aina nukutettu), väsähtänyt isä nosti typyn viereeni johon nukahti minuutissa. Voihan rasitus näitä nukutusaikoja ja -tapoja!!! Pitäiskö typyltä jättää jo nyt päikkärit kokonaan pois? Ei kai sentään näin nuorena? Neuvoja ja kommetteja otetaan ilolla vastaan.



Nyt menen lounaalle, a la Saarioinen.



- tea -

Pönksy rukkaparkaraukka on suuressa flunssassa ja K A M A L A S S A " keuhkot pihalle" -yskässä. Yöt ovat taas öhöm melko haasteellisia. Loppuviikosta tietty odotetaan korvista, mikä on hyvin huolestuttavaa, sillä olen lähdössä ensimmäistä kertaa yksin kahdeksi päiväksi pois. Velipoika väittelee, eikä menoa voi oikein perua. Miesrukka ei tahdo kipeäisen lapsosen kanssa pärjätä öisin. Mun täytyy varmaan ottaa nukahtamislääke mukaan, jotten vaan mieti pientä kipeää poikaa ja ukkokultien pärjäämistä yöllä.



Pakkasista. Silloin kun Pönksy on suunnilleen terveenä, käyn aina kovillakin pakkasilla pienen mutkan pariin otteeseen ulkona. Päivä piristyy huomattavasti aivan 15 minuutin ulkoilullakin. En voisi kuvitellakaan olevani koko päivää sisällä, puhumattakaan useista päivistä. Lisäksi reissut avoimeen pk:iin tai kauppaan (junalla) pelastavat usein pakkaspäivän. Mutta joo, vaikea on taas sopeutua paukkupakkasiin, kun ajattelin niiden jo menneen. Onneksi huomenna on luvassa hieman kohtuullisempaa säätä.



Meidän keittiön suojavarustus alkaa olla melko täydellinen. Liesisuoja piti laittaa, kun hellat olivat koko ajan kuutosella ja uuni kolmella sadalla. Miten keksisin vielä tiskikoneen napin suojuksen? Kaapit ja laatikot ovat olleet jo kauan salvatut. Pönksy-kokki-kolmosella ei muita suuria intohimon kohteita tunnu olevankaan kuin keittiö. Alahuuli väpättää aina ja silmät täyttyvät suurista syvän murheen ja loukkaantumisen kyyneleistä, kun äiti kehtaa tulla ottamaan vokkipannun tai kaikkein suurimman kattilan pois.



Taidanpa käydä kurkkaamassa vielä iltapäivälööppisivuilta missin kuvatuksia.



Terveempää menoa muille.

Lapset imuroi,joten minä heti tänne..ehdinkö mitään?



Ayap:Eikäs sanon minä meidän öille!!Nyt ei ritä aamukahvi,täytyy perään päiväkahvi,sitten iltapäivä jne.jne.

Uni tuli vasta puol1 ja typy valvo 3-5!!!Pientä itkua,vaihdoin vaipan ja siitä piristy ja millää ei asettunu unille.Lopulta annoin panadolia ja nukuin taas käsi pinnojen välistä typyn päällä--torkuttii ysii asti ja niskat on kipeet!

Vaikka vaihoin vaipan yöllä,oli taas aamulla vuotanu-jo kolmas yö putkee!En kestä!!



Pakkaspäivä:En vieny poikaa tarhaan kun en tiedä miten oisin posket suojannu lapsilta...ja iltapäivällä ku tarhalaiset ois sisällä ni hiki valuis mulla ja typyllä ennenku poika ois pukeissa!Ja saipahan nukkua..

Haluaisin pikaulkoilun et pää piristys,mut typyn viel pukisin,mut pojan pukeminen on niin tuskasta et en jaksa!!



LEanna:Kiva että saitte vauva-asiassa yksimielisyyden :-)

Meillä vklna taas vauvakeskustelu..Tulos ei vauvaa!!!!!Mul on sellanen olo et pala minusta puuttuu,se on siinä kolmennessa lapsessa :-(



Pönksylle paranemista!



Kohdunvuokrausta minä en voisi ajatella,en ikinä voisi luopua siitä nyytistä joka olisi ollut niin pitkän matkan kanssani.Se on hienoa että joku voi auttaa toisia niin,mutta en minä.Ja ihan suoraan ja itsekkäästi, en alkasi synnyttämäänkään ellen minä saisi sitä palkintoa!



Enkeli:huhuu...Asunnosta tietoa?Pääsisitteköhän Nekun kans to kylää?



Pojan piti lähtee täl vikol mummoloihin,mut siirty viikolla.Anopin selkä kipeenä ja toivoo et olis sit terve.



Ihanku olis viel jotain mut en muista...Tämän päivän tavote:Selvitä vaan iltaa asti jotenki järjissää.Mies tulee kymmenelt,mua väsyttää ja pojal kauhesti energiaa!!!



jatu

oikein rytinällä. Ihanan viikonlopun jälkeen, lapset, lähinnä Valma on pistänyt parastaan. Ja kun Valma kiukkuaa, niin hoitolapsikin alkaa itkeä. Otsokin on vaatinut osansa. MUTTA viikonloppu oli upea ja mahtava. Juhlat olivat kivat, omaa ja parisuhde aikaa ja lapsillakin oli menyt mummolassa hyvin. Aika moista haipakkaa olivat lapset pitäneet ja Valmalla oli komea kuhmu otsassa. Klinkkerilattia saa paljon pahempaa jälkeä kuin parketti. Valma on kovin tapaturma altis, mutta yleensä jälki ei ole ihan noin paha. Ottavat kuulemma uudestaankin. Muttei heti ensi viikonloppuna :)



Tepsulle tärppionnea ensi kuukauteen.



Pönksylle paranemista.



Muuta en jaksa. Olen tullut niin vanhaksi, että juhliminen ottaa koville, vaikken juhlinut edes aamuun, ja alkoakin otin aika sivistyneesti. Menen siis soffalle.



Moi.



Pile-hile

kun neiti tuolla viihtyy palikkalaatikkonsa kanssa ihmeen pitkään ja hyvin itsekseen.

Lukea en ole silti juuri ehtinyt pinoja. Täytyy lukea sitten tosiaan jossain vaiheessa että on vähän enemmän kärryillä taas missä täällä mennään.



Lempi-Ilona, mä olen kanssa miettinyt että miksi tosiaan ei voisi ulkona käydä kovillakin pakkasilla :) Minä vaan jotenkin tuijottelen tuohon maagiseen 15 pakkasasteen rajaan, tapoihini jymähtänyt. Jos ei tuule kovin, ei se kovakaan pakkanen kaiketi pientä ulkoilua haittaa. Kyllä me käydään kaupassa ja muskarissa vaikka ulkona paukkuukin pakkanen. Mutta voisin tosiaan lähteä vaikka iltapäivällä tytön kanssa kieppasemaan tuollaisen parinkymmenen minuutin kävelylenkin (tyttö siis tykkää kävellä ulkona sinne tänne, ei muuta tekisikään). Ehkäpä piristää meidän päivää. Yleensä me viihdytään ulkona päivittäin sellainen 1-2 tuntia. Sitäpaitsi täällä paistaa aivan upeasti aurinko. Ihana talvipäivä.



Jaahas, tytöllä taitaa olla nälkä ja kakka housussa. Karjalanpaisti on muhinut nyt sen verran että voisi ottaa jo uunista.



Uunista tuli mieleeni, että myös meillä tyttö on alkanut kiinnostua liedestä. Meidän hellassa/uunissa on sellaiset sisään painettavat nappulat, tytön voimat eivät riitä niitä painamaan ulos. Eli ei pääse räpläämään hellan ja uunin nuppeja.

Myös kattilat, pannut, yms. keittiön tarvikkeet ovat kovassa huudossa täälläkin. Olen sijoitellut alalaatikoihin kippoja joita tyttö saa tutkia ja joilla on turvallista leikkiä. Muuten tosiaan jos saa käpäliinsä jostain muita esineitä (=kiellettyjä), protestihuuto on kova kun viedään käsistä pois. Kyökki-piikana tyttö varmaankin viihtyisi kauan :) Tykkää katsella kun laitan ruokaa, haluaa olla apuna kun tyhjennän astianpesukonetta, haluaa sekoittaa puukauhalla, jne. Ihana pikkuinen apulainen.



LÄhdemme siis syömään, hei!



Alli

Kotona kummittelee, vaunujen hyttyssuojan takaa kähisee pelottava tappi-taaperoinen. Kiukutteleekin siihen malliin, että ei ole aikaa kirjoittaa. Nuha jatkuu ja kolme kertaa päivässä kakkiminen (siis taaperolla, tuskin minun asiani tässä kiinnostavat). Peppu on ihan palanut vaikka aika nopeasti vaihdankin vaipat. Mietityttää, miksi punoittaa.



Sanavaraston laajennus: tapetti. Kolmitavuisiin matkalla siis.



Kukkuu

Ai miten niin kuulostan rasittavan positiiviselta?:D



Me oltiin pihalla jopa tunti, -20 näyttää mittari. Mies oli ollut Motin kanssa lauantaina pihalla ja totesi että lämpimänä pysyi, olen siis turhaan pelännyt ulos menoa. Hirveästi päälle vaan. Aluksi Motti tapansa mukaan käveli, mutta sitten tuli rattaisiin, jonne peittelin lämpimään lampaantaljan päälle. Oli ilmeisesti ihanaa, koska pikku mies nukahti. Onneksi huomasin heti, herätin ja sain kuin sainkin kotona nukkumaan. Oma kallis aikani...:)



Teukka: Meillä nukuttaminen ja rytmit on jotain ihan kummallisia, neuvoja ei todellakaan ole (otetaan myös täällä vastaan), vertaistukea sen sijaan voin lähettää vaikka kuinka paljon. Rasittavaa. Kun luulisi, että lapsi joka herää seitsemältä ja päikkärit (kesti tunnin) on ohi puoliltapäivän, niin nukkumaan mentäisin ajoissa. Ehei, MOttia ei väsytä:/ Sitten taas vahingossa perjantaina nukkui puoli viiteen (nukuin myös itse) ja silti meni nukkumaan ysin jälkeen! Ilmeisti se hetki, kun Motti pitäisi laittaa nukkumaan on kuin veteen piirretty viiva ja Motti parkaa rasitetaan vanhemmilla, jotka eivät tätä tajua.



T@hti:Vieläkö Pekka syö sinun sylissä, vai istuuko jo itse? Motti on alkanut osoittaa suurta kiinnostusta istua tavallisella tuolilla, syöttötuoli saa aikaan kunnon kiukut. Pitäisiköhän vaan antaa periksi?



Aavis ja Motti

Kun ei ole täällä ollut lähes kolmeen kokonaiseen päivään, niin saahan täällä roikkua sitten sen verran että keskiarvoisesti päivittäinen kiintiö taas täyttyy, saahan :)



Tyttö päiväunilla, ihanaa! Söi taas ison annoksen ruokaa, ihanaa! Ja unien jälkeen mekin lähdemme ulos vaikka mittari näyttää mitä tahansa, ihanaa!

Et ole ainoa ärsyttävän yli-positiivinen, Aavis. Mulla näköjään mielialat heittelee, aamulla tuntui että tämä päivä on suoraan jostain sieltä, ja nyt taas tuntuu että ihanaa mikä päivä, jee!



Lempi-Ilonan pikkuiselle piti vielä toivottaa pikaista paranemista!!



Olemme saaneet kutsun erään ystävän pojan 3-v. syntymäpäiville ja täällä yksi avuton lasten suhteen (varsinkin poikalasten suhteen) kyselee, että mitä voisi ostaa tuon ikäiselle pojalle lahjaksi? Mikä olisi kiva lahja? Mulla lyö aivan tyhjää ... Joku autolelu? Sen tiedän että päivänsankari rakastaa pikkuautoja, jne. autoon liittyvää, myös moottoripyörät ovat ihania. Heh, ehkä en sellaista osta kuitenkaan ;) Mutta jos pojalla on jo noin 100 pikkuautoa ... Plääh. Vaatteita en osta koska sillä pojalla niitäkin on vaikka kuinka ja hänen äidillään vaativa maku. Help!!



Lähden tästä keittämään kahvia ja sitten lösähdän sohvalle lukemaan H. Mankellin Syvyyttä. Vaikuttaa hyvältä ... Ei perinteinen Mankell, siis ei ole rikoskirja tällä kertaa.



Alli

kivan raikas ilma oli kun vein Idan päiväkotiin. Sinne jäi iloisena toisten kanssa leikkimään, ei edes vilkuttanut mulle. Nyt on menny tosi hyvin nämä aamut, Ida oikein odottaa, et koska lähdetään päiväkotiin. Ite oon kotona tekemässä kouluraporttia, mutta kun ei vois vähempää kiinnostaa Valion kansainväliset toiminnot... mut viikon päästä pitää palauttaa, 16 sivua kasassa jo. Vielä aion opiskella hiukan toista kotimaista sekä kirjanpitoa ja sitten haen Idan kotiin. Huomenna onkin tavallinen koulupäivä.



Pönksylle pikaista paranemista!



Vaihdoin eilen verhoja ja mattoja, tuli taas kivasti vaihtelua. Idalle tilattiin sänky, pitäis tulla ens viikolla. Ens kateltiin sitä samaa sänkyä minkä Tea oli ostanut, mut päädyttiin kuitenkin Ikean Minnen-sänkyyn, koska mä en halunnu puista sittenkään.



Ida juttelee tosi paljon nykyään, mut vielä on tosi paljon omaa kieltä. Ennen joulua sanoi pari kertaa kahden sanan " lauseita" esim. hauva menee, minne menee tms. Nyt niitä ei enää oo kuulunut. Itseään Ida sanoo tiiaksi tai sitten iiaksi, vähän hetkestä riippuen. Äiti on äiti, mutta isä on joko ikkä tai äijä, useammin tuo jälkimmäinen :)



Torstaina ja perjantaina Idan ei tarvitse mennä päiväkotiin, koska mun äitillä on lomaa ja hän haluaa hoitaa Idaa pari päivää. Sitten lauantaiaamulla lähdetään laivalle, kun kerrankin Silja Opera on Turussa... Ja viikolla 8 onkin mun talviloma, ja Idan neuvola, mennään viikkoa ennen synttäreitä.



Ida on kyllä jo niin iso tyttö, erään kahvilan leikkipaikalla oli sellanen muovinen liukumäki, jota pitkin Ida kiipesi ylös. Kattelin siinä vieressä, et onpa iso tyttö jo, pitkäkin ku mikä (no siis oikeasti alle 80cm, mut mun silmissä NIIIIIN iso jo). Itse syödään aika hyvin, jos on mieleistä ruokaa. Vihannekset on parasta mitä Ida tietää, ruokaa ei mee, jos tarjolla on vihanneksia... tai sit syö eka vihannekset ja sen jälkeen ruoan.



No nyt sitten sitä ruotsia lukemaan... pelkästään tais olla omaa napaa...

Petra ja Ida

Ulkona näyttää niin kauniilta kun ikkunasta katsoo mutta ei kyllä houkuttele sinne kauheasti mennä. Varsinkaan vilukissa-Lillin kanssa, joka on kuin jääkalikka hetken ulkoilun jälkeen vaikka päällä olisi kaksi kerrosta villaa ja niiden välissä fleeceä. Ja kaiken kruununa vielä toppahaalari.



Vein ja hain esikoisen tänään pakkasen takia autokyydillä, olisi kai tuo voinut kävelläkin mutta kun yskii jo kolmatta viikkoa niin ikävän kuuloisesti etten raaski laittaa kävelemään. Tarhasta soitettiin ettei keskimmäistä saa vielä hakea, he tarvii sitä vielä :-) ilmeisesti joku laulukeikka vanhustentalolla. Tunnin päästä saa kuulemma hakea.



Leannalle onnittelut päätöksestä! Pienen kateuden vihlaisun tunnen, mutta eeei, eei meille enää...



Paranemista Pönksylle ja Kukkaselle ja muillekin sairasteleville.



Tuttikselle jaksamishali. Kurjaa että teillä on kurjaa. Toivottavasti päätöksenne on hyödyksi parisuhteellenne, muutenhan meidän menetyksestä ei edes seuraisi mitään hyvää :-(. Meidän parisuhteelle tekisi varmaan hyvää luopua päivittäisistä sanomalehdistä, tänään oli ihan hyvä alku kun kumpaakaan aamunlehteä ei tullut :-/ En viitsinyt soittaa jakelupäivystykseenkään kun ajattelin että pakkasen takia tulevat vähän myöhässä, no eipä näy vieläkään.



Nimipäiväsankareille onnittelut!



Kohdunvuokrauksesta: Hmmm. Olen nauttinut raskaana olemisesta. Synnytyskin on ollut ihan positiivinen kokemus. Mutta se, että pystyisikö vauvan antamaan toiselle... En varmaan ihan vieraalle pystyisi, mutta rakkaalle ystävälle tai läheiselle sukulaiselle ehkä. Että saisi olla kuitenkin osa sen lapsen elämää ja nähdä miten hänellä menee. Ja tuntisi ja luottaisi täysin lapsen vanhempiin. Tavallaan haaveilen siitä, että saisin vielä kokea raskauden ja synnytyksen, vaikken enää pikkuvauva-aikaa jaksaisikaan käydä läpi. Jos joku pyytää niin saatan suostuakin.



Tänään tuli kutsu vanhan kaverin valmistujaisiin, kivaa! Eipä olla taas vuosiin nähty, joten tuonne juhliin olisi pakko päästä. Ei kun lastenvahtia pyydystämään.



Lämpöä kaikkien päivään!



T. Ankkis ja [color=red]♥Lilli♥

Typy toivottavasti unessa,haluaisin ehtiä Enkelin mukaa asuntoa kattomaa!Niin,minähän sinne olenkin muuttamassa.. ;-)



Pyyhin keittiön lattiaa,samalla vähä muutenki ja huomasin et on taidetta ilmestyny lattiaan..Typy ilmeisesti asialla!



Täytyy poika laskea pelaamaan,tälläisenä päivänä typyn uniaikaan sallittua toimintaa...



jatu

Alli, miten ois kirja, palapeli tai jotain askartelu- tai piirustusjuttuja? Autoja ton ikäisillä pojilla varmaan on vinot pinot, vaikka poika itse niitä tykkäis varmaan saada lisääkin:)



Ihan mukava sää ulkona. Ei niin kamala pakkanen enää. Koira muuten on hyvä apu tarhamatkalla! :) Mietin aina, että miten se kotimatka tuntuu niin tuskaiselta. Toki esikoinen raahattavana pikkurinsessan lisäksi, mutta keksin, että kotiin tullessa matka on loivaa ylämäkeä koko matkan, joten hyytyyhän siinä. Tänään oltiin isoilla rattailla, pulkalla ja koiran kera ja kotimatka meni aika joutuisasti. Koira pitää sen verran vauhtia yllä:)



Me ollaan tänään menossa miehen kanssa kaupungille syömään. En voi sanoa, ettei yhtään innosta, mutta kovin paljoa ei huvittais lähteä. Tällä viikolla on joka ilta jotain ja sitten lähdetään sinne häihin viikonlopuksi. Omatunto soimaa ja polttareiden jälkeen muutenkin hyydyttää. Yhdyn Piletteen: Vanhaksi ei ole tulemista! :) Onneksi muut iltamenot on lasten kanssa. Tänään nähdään kavereita. Täytyy myöntää, että minäkin kaipaisin enemmän kahdenkeskeistä aikaa miehen kanssa eikä aina kaveriporukalla.



T: Ynis

Typyllä siis, mutta sitten nauraa hekottelee ei-ein jälkeen. Onpas hassua! Mutta kaikkeen on vastauksena ei. Typyn ensimmäinen kolmitavusana on leijona ja ihan selkeästi. Mutta muumi on muuvi (tänhetkinen suursuosikki) ja monta muutakin sanaa on sellaisia, että isi ei ymmärrä, mutta minä tiedän mitä Typy tarkoittaa.



Kiva oli lukea Ayapin tekstiä heti aamutuimaan! Lohduttava oli tuo huipputyyppi-teoria. Minusta kun on suloisenihanaa kuulla ja osallistua muiden vauvakuumeeseen ja -uutisiin, mutta ei tähän perheeseen vielä kiitos. Ehkä sitten kun on sen huipputyypin vuoro :-)



Teukalle siis peukkuja seuraavaan kiertoon :-)



Hile-Pile: hauskaa, että viikonloppu onnistui ja oli hauskaa :-)



Samoin Ynkkä, hyvä, että kävit ilmoittautumassa hengissäolevaksi. Polttarit voi joskus olla vaarallisia, vaikkei juhlakalu oliskaan.



Enkelin asuntouutisia oottelen minäkin. Raportti, raportti!



Pönksyllä kamala tauti ja Kukkasella tautia myös :-( Paranemista kumpaankin suuntaan, länteen ja itään.



Tuttis: toivottavasti ehdit jotain viestiä laitella aina työpäivän väliin. Kukkaset piristävät varmaan kaikkien mieltä!



Ystäväni tulee Suomessa käymään ja lupaili yöpyä yhden yön pikamatkallaan meilläkin. Tosi kivaa, vaikkei ehkä selvitä edes ulos syömään, kun mies on juuri silloin vuoden ekalla pitkällä työreissulla.

Jännään siis nyt jo miten selviydyn yksinäni, mutta viimevuotisia muistellen eiköhän se ihan hyvin mene. Etukäteen vaan kammoksuttaa ajatus yksinolemisesta melkein kaksi viikkoa lapsen kanssa.



Lämpimämmällä kelillä ulkoillaan yleensä aamupäivällä ja iltapäivällä, mutta nyt leikitään aamut sisälllä, vaikka tuollainen varttitunnin pikaulkoilukin tekisi kyllä terää. Typy on myös herkkä palelemaan (kuten minä), joten pelkkä ajatus kylmästä saa aikaa puistatuksia :-)

Varsinaisesti ei ole edes niin kylmä, mutta tuo iänikuinen merituuli...



Kahvi on valmista, Typy unessa. Ja uskotteko, että meidän kaapista löytyi puolikas mariannesuklaalevy - oli pudonnut sellaiseen väliin. Täytyy testata, ettei vaan ole pilaantunut :-)



Keilin

Mitään kiveenhakattuja ohjeita ei ole antaa :) Tuosta Aaviksen kirjoituksesta tuli mieleen, että nukahtamishetki pitäisi jollain merkillisellä tavalla sopivan ajoissa tunnistaa. Tiedättehän, vaikka on kahdeksan aikaan illalla vaikea pysyä hereillä kun niin turkasesti väsyttää, niin silti puoli yksitoista kun vihdoin petiin pääsee ei uni tule milllään. Luulen, että lapsille käy samalla tavalla, väsymys menee " yli" . Tai paremminkin nukahtamishetki ohi.



Luulen, että avainsana on sama aika (tuossa oli kaksi sanaa). Ja siis tosiaan luulen, en tiedä. Tarkoitan niin, että joka ilta puuro klo 19:45, sen jälkeen pesu ja petiin. Kellonaika voi olla joku muukin ja puuron tilalla jotain muuta iltapalaa, tietysti.



Meillä nukahtamista auttaa, jos ilta on ollut rauhallinen. Ei riehumista, eikä telkkaria (edes aikuisille). Kutituskikatus on ok, jos se tapahtuu juoksematta - hyvä mieli on kiva unikaveri. Väkkärän nukahtaminen on yleensä helppo nakki, Pyörskyn kanssa on ollut sitten hankaluuksia kolmen helpon nukahtajankin puolesta...

En tiedä miten tämän sanoisin kuulostamatta vauhkolta, mutta Pyörremyrskyn univaikeuksien takana lienee piilleet hoitamattomat allergiat.



Jahas, taidan lopettaa tuosta aiheesta ennenkuin lähtee jutut lapasesta.



Väkkärä ei voi nyt ihan hyvin. Hiukan oksentelua, paljon tummanvihreää löysää kakkaa. Peppu näyttää siltä kuin poika olisi istahtanut kuumalle hellanlevylle. Hengitys on sellaista pintahengitystä. Huulet hiukan turpeat. Soittoaika lääkärille perjantaina. Jos pienen olo vähänkin huononee, niin mennään kyllä aikaisemmin jo lääkäriin, sanokoon a-sairaalan hoitaja mitä tahansa.



Nyt lyö tyhjää, palaan jos tulee jotain viisasta mieleen. hmmm... sitten en palaa ehkä koskaan. Tulen jo aiemmin :)





Oi, melkein jäi: Pönksylle paaaaaaaljon parantumista!

Kiitos Ayap ja mielellään minä ainaskin kuulen lisää,ihan kaikilta!



Osaatko sinä tai joku muu sanoa kuinka kauan noita kellonaikoja pitää noudattaa että ne alkaa vaikuttamaan, siis tietenkin aina, mutta siis niinku että laps ymmärtää...Kun minä parin viikon ajan laitoin lapsen nukkumaan kello kädessä, olipa väsyneen oloinen tai ei. Eka viikkoa meni kuin unelma ja lapsi oli 21-21.30 unessa hyvin helposti. Noh, toisella viikolla sängyssä kului aikaa puolitoista-kaksi tuntia, vaikka kaikki tapahtui samalla lailla ja sitten mies oli sitä mieltä että ei ole mitään järkeä viedä sängyyn lasta, joka ei vaikuta väsyneeltä ja homma kaatui siihen. Hmm, pitäisi varmaan sopia yksissämielin näitä kuvioita:)



Minua vaivaa kovasti se, että johtuuko Motin nukahtamisvaikeudet ihan vain siitä, että ei ole nopsasti nukahtavaa tyyppiä vai sitten onko joku algeeria asioissa vinossa. Koskaan Motti ei ole nukahtanut helpolla, voisin luetella teille sellaisia keinoja saada lapsi nukkumaan, että oksat pois. (Näin jälkeenpäin voi jo itsekin hiukan niille hihitellä). Tämä tyyli mikä nyt on käytössä, sylittely, selän ja jalkojen hieronta jne. on ollut käytössä viime kesäkuusta lähtien ja alkuun toimi hyvin. Ja iltarutiinit on kyllä aina samat, tosin välillä kyllä saa noita poikien leikkejä toppuutella:)



Olen myös miettinyt, että onko menossa nyt joku ylimenovaihe unentarpeen suhteen ja me ei vaan tajuta että ei tarvitse niin paljon unta enää. Luulen myös tosiaan, että usein menee sitten yli ja on ihan liian poikki. Plääh!



Voi Väkkärää, Voi Pönksyä ja Voi Kukkasta, paranemisia*********>>



Aavis-omanapaisissa ongelmissaan