Jos nyt ehkäisystä huolimatta olisit raskaana, mitä ajattelisit?

Voi, olen pahoillani tilanteesi vuoksi. Toivon että tulevaisuus tuo sinulle onnellisia, aurinkoisia päiviä.



ap

Sulattelisin asiaa hetken ja kertoisin miehelle. Tiedän, ettei hän halua lisää lapsia. Pyytäisi todennäköisesti keskeyttämään raskauden. Pystyisinkö aborttiin -tuskin? Ehkäpä minusta tulisi sitten yksinhuoltaja...

onnellisuus alkaisi hiipiä mieleen. Sitten iskisi realiteetit päin naamaa: 2 raskautta takana, toisesta pahat synnytysvammat minulle joista kärsin loppuikäni ja molemmissa raskauksissa hepatoosi joka on todella stressaava ja piinaava vaiva. Mutta lapsen pitäisin, ilman muuta ja syksyllä meitä olisi sitten 5. = )

Suhde mieheen ei ole kunnossa, sitä kunnostetaan parhaillaan. Joten lisästressi ei ole tervetullutta. Lisäksi esikoisen syntymästä jäi sellaiset traumat, että enää lapsia en tule synnyttämään.

piuhansa pistäneet poikki ja lapsilukukin täynnä (yhteensä 5, ei yhteisiä lain) niin täytyy sanoa että pitkään ja hartaasti miettisin...

Kaipa tähän päälukuun yksi vielä menisi, mutten kyllä riemustakaan kiljuisi. (Just työelämään palailemassa, pienet lapset 4 ja 2 vuotta)

seuraavaksi miettisin miten se ihme miehelle selitetään (ei seksiä pariin vuoteen).

sitten odottaisin mielihyvällä ja jännityksellä selvitäänkö minä ja lapsi hengissä (maksa ei välttämättä kestä).

Itse poden mieletöntä vauvakuumetta ja miestä pitäisi vaan tässä saada muutenkin puhuttua ympäri asialle. Sitpä ei tarttisi puhua enää ympäri asti, luonto hoitaisi homman. ;)

Mulle annettiin viimeisimmässä sektiossa tuomio: ei enää raskauksia. Kohdun repeämävaara on niin suuri. Jotenkin siinä ei sitten älynnyt pyytää sterilisaatiota, vaan laitettiin jonkin ajan kuluttua kuopuksen syntymästä h-kierukka. Nyt jos tulisin raskaaksi, pelkäisin varmaan koko raskauden ajan kohdun repeämää ja omaa ja vauvan kuolemaa. Varautuisin henkisesti keskosen hoitoon (varmaan ei loppuun asti voisi pitää kohdussa).

on kolme ja lisää haluaisin!

Ja sitten alkaisi pelko siitä että kävisi kun on jo käynyt 2 kertaa, eli että tulee keskenmeno.

Suhtautuisin raskauteen varmaan varauksella, että ei tässä kauheesti edes kannata hehkuttaa koska menee kummiskin kesken taas. Näin ei tipu niin kovin korkealta.

Ei kyllä olis ihme jos olisin raskaana, sillä " ehkäisymme" on ollut hyvin huono, eli varmat päivät, ja nekin laskettu vähän sinne päin.

Ja jos kävisi niin onnellisesti että menisikin ihan loppuun saakka ja saisimmekin vauvan, olisin tosi onnellinen, siis iki-onnellinen. Ja mies myös, musta tuntuu.

Eli abortti ei meillä kyllä olisi edes vaihtoehtona, sillä olen yli 18v, ja tiedän että tiukan paikan tullen pärjäsin jopa yksin jo olemassa olevan ja tulevan lapsen kanssa. Vakityöpaikka löytyy, opiskelut takana ja muutenkin elämän perusasiat kunnossa.